The End

Nonni, nysse loppuu - blogini kirjoittelu siis! Tästä tuli lopulta aikamoinen sillisalaatti, ja toivon tosissaan, että tästä on tuleville Pariisiin lähtijöille edes jotain apua. Pientä vinkkiä lukijoille: blogin sivupalkissa tuolla oikeassa laidassa on osio nimeltä KATEGORIAT, josta löytyy alaotsikkoa klikkaamalla kaikki ne tekstit, joissa kerron esim. asumisasioista tai opiskelusta Pariisissa. Museoillekin on oma tunnisteensa, koska jauhoin niistä niin usein. :) Jos olet vaihtoon lähdössä ja jokin asia askarruttaa, autan mielelläni - pistä mailia osoitteeseen esemhelm(ät)jyu.fi.

Tätä on ollut loppujen lopuksi tosi hauska kirjoittaa, vähän kuin rustaisi jotain julkista päiväkirjaa. Mikä sinänsä on ainakin omaan korvaan jonkinasteinen oksymoron, mutta mitenkä tätä nyt muuten kuvaisi. :) Ainakin mulle itselleni Ranskalainen vuosi tulee olemaan yksi hyvä tapa muistaa myöhemmin ne fiilikset ja asiat, jotka on tulleet koettua. Tänne on ollut kiva kipata kaikki keskeneräiset ajatukset ja huonot vitsit, sekä myös laittaa kuvia (joista päätellen mun kuvaajatavaramerkkini on vino horisontti). En ole viitsinyt korjata mitään kirjoitus- tai pilkkuvirheitä, koska nämä postaukset eivät mitään virallisia kotitehtäviä tai vastaavia ole. Muistan myös elävästi, että jo nelosluokan Kesälomani-aineeseen sain opettajalta kommentin "käytät liikaa huutomerkkejä", ja kuten näkyy, niin tapa istuu aika sitkeässä! Suokaa siis anteeksi. :)

Aikoinaan itselleni vaihtoon hakeminen oli ollut itsestäänselvyys jo siitä asti, kun yliopistoon pääsin. En ollut koskaan kuullut kenestäkään, joka olisi katunut vaihtoonlähtöään, joten olin varma, että lukuvuodesta 2010-2011 tulisi hieno. Ja vaikka se kuulostaa kamalalta kliseeltä, en olisi silti arvannut, että siitä tulisi näin mahtava - että tapaisin näin huippuja ihmisiä, saisin hyviä ystäviä, tottuisin asumaan niin valtavassa kaupungissa, näkisin ja kokisin tällaisia asioita... Lista on loputon. Tietenkään elämä ei Pariisissakaan aina mitään helpointa tai hauskinta ollut, byrokratia, kulttuurierot ja Suomesta kantautuneet surulliset uutiset olivat varsinkin alussa vaikeita kestää ilman tuttua turvaverkkoa. Mutta olen perusluonteeltani vähän sellainen ikuisuusoptimisti, ja yritän aina keskittyä niihin hyviin puoliin, vaikka sitten apinan raivolla jos ei muuten. :)
Yhteydenpito Suomeenkin onnistuu onneksi nykyään helposti; onhan sitä puhelimet, Facebook, Skype ja muut vastaavat viritelmät. Kyllä yhteydenpitovälineet aina keksitään. Ei se toki aina helppoa ollut, mutta tarkoitan, ettei sen pitäisi antaa olla esteenä lähtemiselle.

Jotenki ihmiset aina sanovat vaihtoajan selventävän tulevaisuudensuunnitelmia tai kasvattavan luonnetta. Naureskelin vielä jouluna, että niin varmaan joo, kasvua taitaa tapahtua vain mun fyysisessä ulottuvuudessa, mutta varmaankin tällainen kokemus jotenkin muuttaa ihmistä. Miten, sen näkee sitten ajan kanssa. :) Ja vaikka olen tässä sitä vuoden ajan hokenut, sanotaan se nyt sitten vielä kerran: lähtekää ihmiset vaihtoon, ihan tosissaan. :) Tämä oli ihan varmasti yksi hienoimmista jutuista joita olen koskaan tehnyt.

Kiitos ja hei siis kaikille matkaani seuranneille! Audrey Hepburnin sanoihin on hyvä lopettaa:

"Paris is always a good idea."

postauksen kuvat flickr ja tumblr

Leikin loppu lähestyy

Mun ei varmaankaan edelleenkään kannattaisi kirjoittaa tänne mitään viime päivistä. On ollut niin kivaa, enkä halua tajuta että huominen on viimeinen päivä täällä, tunnelmat on olleet ihan älyttömän haikeat. Kaikista kamalinta on sanoa hyvästejä ystäville - en tiedä voiko tätä fiilistä millään pukea sanoiksi. Suomesta lähtiessä asia oli eri, tiesin, että vuoden päästä voisin taas mennä Tuomo Prättälän keikoille samojen ystävien kanssa tutuissa suomalaisissa kaupungeissa. Sen sijaan en todennäköisesti tule asumaan Pariisissa kaikkien näiden vuoden aikana saamieni ystävien kanssa enää koskaan.

Ennen kuin alan oikein tosissani vetistellä, vaihdetaanpa aihetta. Keskiviikkona käytiin Franzin, Szilvin, Ioanan ja Lauran kanssa Théatre de la Madeleinessa katsomassa Beckettin näytelmä Fin de Partie, Leikin loppu. Alle 26-vuotiaiden kannattaa mennä jonottamaan tuonne tuntia ennen esitystä, jolloin jämäpaikat myydään nuorille 10 eurolla. :) Ja todellakin voin suositella, ihan huippuhyvät näyttelijät ja teatteri itsessäänkin on tosi juhlava! Szilvi ja Franzi saivat oikein yksityisaitionkin. :D

Perjantaina näin Szilviä viimeistä kertaa, neitokainen kun lähti illalla Budapestiin viikonlopuksi. Pillitettiin Opera Garnierin portailla siihen malliin, että amerikkalaisturistien ryhmä luuli jo meillä olevan jotain todella pahasti vialla.

Lauantaina suuntasin Deauvilleen ja Trouvilleen eli Normandiaan Atlantin rannalle Franzin ja Lauran kanssa! Nuo kaksi kaupunkia sijaitsevat siis ihan vierekkäin, niillä on jopa yhteinen rautatieasema, mutta tästä huolimatta ovat ihan erilaisia. Deauvillestä huokuu luksus: sinne avattiin maailman ensimmäinen Chanelin kauppa, hiekkarantaa riittää loputtomiin ja talot ovat hyvin chic. Trouville on rosoisempi ja kalastajakylämäisempi, mutta ihastuttava pienine kujineen. Reissusta olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta en ala tässä sen enempää tarinoimaan, antaa kuvien puhua puolestaan. :)

Ihanat matkaseuralaiseni!

Heippa! Tässä pönötän Deauvillen puolella, vastarannalla näkyy Trouville. :) Hyyyyvin lähekkäin siis ovat!

Deauvillen taloja...

...Ja Trouvillen tönöjä. Kuten näkyy, ihan eri tunnelma! Kaupunkeihin pääsee Pariisista junalla parissa tunnissa, ja olivat loistava kohde päiväreissulle. :)

Tänään lähdettiin piknikille Versailles'n puutarhaan Lauran ja Ioanan kanssa. Käytiin myös Petit Trianonissa ja Grand Trianonissa, leikittiin Lauran Polaroid-kameralla sekä seurailtiin suihkulähdeshow'ta  pitkälle iltapäivään asti, jonka jälkeen suunnattiin Eiffelin juurelle parille kuohuviinilasilliselle Franzin liittyessä seuraan.

Äsken sanoin hyvästit muutamalle asuntolaystävälle. Timi toisteli kuinka muisti nähneensä mut ekana päivänä kun muutin tänne ja sanoi ettei voi uskoa etten enää kiroa hänen kanssaan yhteen ääneen pätkivää nettiyhteyttä, syö jätskiä sisäpihalla ja leivo korvapuusteja. Enkä minäkään voi uskoa! Vastahan saavuin ekaa kertaa Pernetylle ja avasin asuntolan suuren rautaportin miettien, että mihin hittoon tulikaan se pää taas työnnettyä.

Kokoan jossain välissä vähän tätä vaihtoaikaa yhteen, mutta toistetaan nyt vielä sama asia, jonka olen tänne kirjoittanut jo aika monta kertaa: onneksi lähdin. Vaihto oli parhaita päätöksiä joita olen ikinä tehnyt. :)

...Ja nyt jatkamaan pakkaamista. Uuh.

Le Week-end Monumentum

Viimeiset kahdeksan ja puoli päivää jäljellä. Jos ne menevät samalla ohjelmalla kuin tämä viikonloppu, taidan nukkua viikon putkeen heti Suomeen palattuani...

Perjantaina saapui viimeinkin Lisa Münchenistä Pariisiin meitä katsomaan, kuten myös Sabina Bangladeshista Ioanan ja Lauran vieraaksi. Päätettiin porukalla suunnata Montmartrelle unkarilaiseen ravintolaan, Le Petit Budapestiin.

Mukana olivat siis Laura, Ioana, Szilvi, Andrea, Sabina, Lisa ja minä, mutta olin vähän laiska kuvaaja ja kameraan tallentuivat vain kolme ensimmäistä (istuivat sopivasti pöydän toisella puolella). :)

Aivan huikea ravintola, todellakin suosittelen lämpimästi. Henkilökuntaa oli vähän, vain yksi tarjoilija ja yksi kokki, ja ravintola aivan ääriään myöten täynnä - ruokien saamisessa siis hieman kesti, mutta talo tarjosi hyvityksenä meidän seitsenhenkiselle porukallemme aperitiivit, kaksi pulloa viiniä sekä snapsit ja saimme vielä ruuistakin alennusta. Ja ne annokset! Tuolla kannattaa ehdottomasti tilata goulash-keittoa, vei kielen mennessään. Istuttiin tuolla loppujen lopuksi yli kolme tuntia, niin se aika juoksee kun on hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. :)

Seuraavana aamuna suunnattiin Lisan ja Szilvin kanssa Marais'hen shoppailu- ja kahvilakierrokselle. :) Tuo quartier on kyllä aina vaan yhtä ihana...

Illallinen koostui tällä kertaa sushista Lisan, Szilvin ja Beatricen kanssa - kameran olemassaolo unohtui täysin sillä kertaa, mutta oltiin taas Rue Saint Annen sushiparatiisissa. :) Tuolta kadulta löytyy tuhat ja yksi japanilaisravintolaa, joilla kaikilla on hieman omat erikoisuutensa. Joka ikinen, jossa olen käynyt, on ollut hyvä. :)

Illallisen jälkeen käveltiin Pont des Arts -sillalle, jossa treffattiin Ioana, Laura, Sabina, Joakim, Franzi ja Sebastian. Suunnattiin porukalla taas île-de-la-Citén kärkeen, jossa poksautettiin shampanjapullo Ioanan kunniaksi: meidän romanialaisemme hyväksyttiin nimittäin opiskelijaksi Cambridgen yliopistoon! Juhlintaan oli siis tosiaankin aihetta, joten iltaa jatkettiin Club Socialissa La Boursessa, niinkin kauan kuin puoli kuuteen asti aamulla.

Bongattiin siinä aamun tunteina metroasemalta tuollainen hauska iPad2:n mainos, johon joku on tuhrinut ranskaksi tekstit "Et tarvitse tällaista oikeasti - kirja on halvempi, lue mielummin Baudelairea". Me olimme samaa mieltä. :)
Huristeltiin siis ekalla metrolla kotiin ja painuttiin äkkiä nukkumaan pariksi tunniksi. :D Oltiin nimittäin sovittu, että sunnuntai alkaa pitkällä brunssilla Parc de la Villettessä heti kahdeltatoista, ja suunnitelmastahan pidettiin tasan kiinni, vaikka kuinka silmät ristissä! Piknikeväät varmaan antoivat jotain mystistä energiaa, koska fiilis oli sen verran hyvä, että lähdettiin vielä porukalla Grand Palais'hen. Siellä on tosiaan nyt esillä Anish Kapoorin taideteos MONUMENTA 2011 Leviathan, jonka olen ollut aika pitkään jo utelias näkemään. :) Ja kuulkaas, aika uskomaton teos kyllä. Opiskelijahinta 2,50e, joten hopi hopi sinne vaan!

Leviathan on kooltaan ihan jättimäinen, joten yhteen kuvaan sitä ei todellakaan saanut mahtumaan. Tässä näette kuitenkin vähän osviittaa tuosta muodosta; toi mieleen jotain orgaanista, ehkä molekyylinkin jopa?

Tuo Grand Palais'n näyttelytilakin on todella näkemisen arvoinen. Tuolta löytyy jopa shampanjabaari teoksen vierestä, jotenkin niin ranskalaista :D

Mötikkä on tehty jostain liilasta kumimaisesta aineesta, se tuntui ihan pehmeältä. Laura ja Szilvi tutkailevat teoksen "esitettä".

Tältä se siis näytti ulkoa....

...ja tältä se näytti sisäpuolelta. Taideteokseen pääsi siis sisällekin, aika outo kokemus: kumiset seinät hohkasivat punaista valoa, äänet puuroutuivat ja mittasuhteet vääristyivät. Hurjaa :)

Leviatanin katsastamisen jälkeen alkoi väsy jo iskeä ja sadettakin ripotteli, joten suunnattiin nenät kohti kotia. :) Enää runsas viikko jäljellä, tuntuu niin absurdilta... Olen nyt tosissani innostunut kuvailemaan noita videoita, joten tässä sellainen kooste pe-la -päivistä videomuodossa, jos joku näistä pitää! :) Mukavat viikot taas kaikille!

Lähtölaskenta alkaa

Hektisen viikonlopun jälkeen takaisin Pariisiin! Mulla on nyt tasan kaksi viikkoa täällä jäljellä. Uskomatonta. Kymmenen kuukautta katosi jonnekin ihan hujauksessa!

Oli kätevää käydä Suomessa yo-juhlien merkeissä, niin tuli tavattua suurinta osaa sukulaisista yhdellä iskulla. :) Kuvia tuskin alan tänne laittamaan, tuli vähän jännä olo muutenkin kun niin moni kertoi lukevansa näitä mun korkeintaan puoliksi mietittyjä raapustuksiani... :D Ensin ajattelin että huh, pitää alkaa varmaan miettimäänkin mitä tänne oikein kirjoittaa, mutta toisaalta, eiköhän peli ole jo tässä vaiheessa menetetty. :P Joten jatketaan siis entiseen tapaan. Kuvia en tosiaan tänne iske, mutta väsäsin pienen videon lauantaisista juhlista. Musiikkina jazzia Ruotsin suunnalta, eli Koop-yhtyeen biisi Come to me.



Suomessa käynti oli mahtavaa, niin kaunis viikonloppu ja hieno lakitustilaisuus Tampere-talossa! Onnittelut vielä Ellalle ja Eetulle, ootte lakkinne ansainneet. :) Pariisiin paluukin oli kivaa - asuntolassa oli täysi hässäkkä päällä, tytöt leipoi ja ulkona jyrisi sellainen ukkosmyrsky, että ikkunat helisivät ja tuntui että koko talo tärähtelee. Eilen lähdin Timin kanssa Saint-Germain-dés-Prèsiin jätskille ja kävelin muuten vaan ympäriinsä Montparnassea, ai että tämä on kyllä kiva alue! Hassu fiilis, kun toisaalta ei millään tahtoisi lähteä täältä, mutta toisaalta Suomessa odottaa ihana työ, kaverit, Aku Ankat kymmeneltä kuukaudelta ja kohtapuoliin myös pieni kissanpentu. :) Ei siis valittamista. Voisipa nämä kaikki jotenkin saada Pariisiin...

Kuuluillaan taas pian!

"I see... a RHINOCEROS."

Heippa!

Onpa ollut jälleen jännä viikko täällä päässä. :) Ensimmäinen tentti on ohi (huh, vaikka jäikin vähän sellainen "taivas varrrrjele mitä sieltä tulee" -fiilis), joten juhlistettiin sitä ja käytiin katsomassa Woody Allenin uusin elokuva Midnight in Paris. Tuli kyllä hieman outo olo, kun alussa välähteli valkokankaalle näkymiä Pariisista, ja yksi niistä oli suoraan saman elokuvateatterin ulkopuolelta jossa samalla hetkellä istuttiin. :) Ei ole kyllä aikaisemmin käynyt noin... Vähän naiivin alleviivaava elokuva jossain suhteessa, mutta nauroin kyllä vedet silmissä välillä, joten ihan näkemisen arvoinen filmi! Huomaa, että käsikirjoittajilla on todellakin ollut hauskaa. :D

Eilen alkoi 59 rue de Rivoli -galleriassa jazzfestivaali, jonka tarjontaa käytiin tsekkaamassa. Normaalisti tuon gallerian tarjonta ei ole ihan omaan makuuni, mutta on aina hienoa että taidepaikoissa tapahtuu - mulle ei tarvitse sanoa kuin sana "jazzfestivaali" ja olen jo paikalla. :D Todellakin viisitin arvoinen, suosittelen! Festarit kestävät vielä tämän päivän ja sunnuntain ajan, itse aion mennä siellä vielä jossain vaiheessa kääntymään. Ohjelma löytyy tuolta kotisivuilta, jos jäi kiinnostamaan! Tapahtumahan on siis täysin ilmainen, eli sinne vaan. :)

Aika hurjaa, tajusin eilen, että mulla on aika tasan neljä viikkoa täällä enää jäljellä. Mihin ihmeeseen nämä kuukaudet on oikein kadonneet?! Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti. Vaikka joskus jotkut asiat täällä ärsyttävät oikein olan takaa, on kuitenkin ollut ihan mieletöntä asua tällaisessa taidepääkaupungissa. On tullut sellainen olo, että taiteen parissa haluan todellakin tulevaisuudessa työskennellä. Ja on ollut ihanaa, kun ympärillä pyörii niin paljon samanmielistä porukkaa! :) Isossa kaupungissa on huippua asua siinäkin mielessä, että joka päivä tapaa uusia ihmisiä eikä koskaan tiedä keneen törmää. Ja vieläkin on vaan vaikeaa tajuta, että niin, se Eiffelin torni / Notre Dame / Louvre ynnä muut ovat tuossa pelkän metromatkan päässä. :) Ei tähän varmaan tottuisi ikinä.

Halusin vuoden pituisen vaihdon alunperin nimenomaan siksi, että ehtisin muodostaa sen aikana sellaisen uuden perusarjen vieraaseen maahan ja kaupunkiin. Pelkäsin, että kolmen-neljän kuukauden aikana vaihdosta tulisi vain sellainen pitkä loma. Ja tänne muodostuikin se arki - se on vaan paljon mukavampaa näin isossa kaupungissa, kun aina löytyy jotain tapahtumaa ja tekemistä, myös ilmaista sellaista. :) Tätä kaikkea tulee niin ikävä, tiedän sen jo nyt... On tullut tehtyä ja koettua niin paljon kaikenlaista, että mietin, miten ihmeessä kaiken tänä vuonna koetun voisi tiivistää edes kokonaiseen blogiin. Tulin siihen tulokseen, ettei voikaan. No, olen ainakin yrittänyt. :)

Nyt aion ottaa sitten kaiken irti näistä neljästä viikosta. Suunnitelmia on vaikka kuinka, katsotaan mitkä niistä ehditään toteuttamaan. :) Tänään on kuitenkin ohjelmassa visiitti Orsay'hyn (taas, voisin varmaan muuttaa sinne pysyvästi, ettei tarvitsisi käydä aina muodon vuoksi kotona nukkumassa) ja illalla on Julien flamencoryhmän show, jota lähtee puolet asuntolalaisista katsomaan. :) Pitäkääpä kaikki muutkin hieno viikonloppu!

Prague - Czech it out!

Bonsoir kaikille! Toivottavasti muidenkin vaput sujuivat yhtä huipuissa merkeissä kuin minulla. :) Suuntasin tosiaan torstaina Tsekkeihin tapaamaan Elisaa pitkästä aikaa, ja pääsin taas tutkimaan ihanaa keväistä Prahaa sekä hurjan kaunista Karlovy varya eli Karlsbadia.

Prahassa tehtiin yökävelyitä, nautittiin lämpimästä säästä ja käytiin katsastamassa nykytaidekeskus DOX, jossa oli hauska ja ajatuksia herättävä valokuvanäyttely Martin Parrilta. Suosittelen!

Tässä ollaan Elisa ja minä. :) Vapun aatonaattona tavattiin Aneta ja mentiin katsomaan La Traviata Státni Operaan - mentiin päivissä sekaisin ja skoolattiin jo vapunkin kunniaksi väliajalla. :D Ooppera miellytti valtavasti, laulajat osasivat hommansa ja orkesteri veti Verdiä varsin mallikkaasti!

Lauantaina istuttiin bussiin Elisan, Hetan ja Kaisan kanssa ja köröteltiin Karlovy varyyn.

Uitiin kukkulan rinteeseen rakennetussa ulkoilma-altaassa josta oli upeat näkymät kaupunkiin. Altaalle en uskaltanut järkkäriä ottaa mukaan, joten kuvasaldo näyttää nollaa, mutta kaunista oli. :) Oli ihan mahdottoman kuuma päivä, hehkutettiin kilpaa kuinka hienoa on viettää vappuaattoa uima-altaalla helteessä!

Karlovy vary on täynnä pieniä kuumia lähteitä, joista pulppuaa mineraaleilla kyllästettyä vettä. Lähteiden ympärille on rakennettu koristeellisia paviljonkeja, jotka antavat kaupunkiin ihan oman ilmeensä. Ostettiin perinteinen kannu ja hörpittiin niitä ihmeitätekeviä vesiä - maku oli aivan kamala, mutta onneksi kaduilla myytiin kojuissa lämmitettyjä vohveleita. Niillä sai sitten sen mineraalien maun hyvin peitettyä. :)

 Illalla alkoivat myrskypilvet lähestyä, joten hypättiin bussiin ja suunnattiin takaisin Prahaan.

Seuraavana päivänä otettiin eväskorit käteen ja mentiin vappupiknikille Vysehradin puistoon. Ihasteltiin samalla kaunista kirkkoa - sisäseinillä on art nouveau -tyylisiä maalauksia, aika ainutlaatuista! Iltapäivällä suunnattiin vanhaan kaupunkiin ja kivuttiin sisälle kellotorniin juuri parahiksi auringonlaskua katsomaan.

Syötiin pääsiäismarkkinoilla ja käytiin taas katsomassa Kaarlen siltaa myöhään illalla, aina siellä vaan väkeä riittää. :) Seuraavana päivänä ehdittiin vielä vähän pyöriä kaupungilla ennen mun lähtöä, mutta jotenkin tuntui että aika meni taas liian nopeasti. :( On hurjan kivaa, että yksi parhaista kavereista on vaihdossa samaan aikaan, niin toisen fiiliksiä on helppo ymmärtää, mutta on välillä vähän kurjaa yrittää pitää yhteyttä lähinnä Facebookin ja Skypen kautta. Onneksi kuitenkin on edes ne, muutenhan tämä olisi vielä vaikeampaa. :)

Hyvää keskiviikkoa kaikille, minä painun taas koulujuttujen pariin!

Home is where the art is

Heipä hei ja pikaterveiset Pariisista! Viime viikot on kuluneet hurjassa häslingissä, ja sama meininki jatkunee tulevan toukokuunkin, kun eri kurssien deadlinet kolkuttelevat ovilla ja tentitkin lähestyvät uhkaavasti. Sain pääsiäiseksi vieraita kotoa, ja oli mukavaa huomata, että tämä kaupunki on tullut tässä kahdeksan kuukauden aikana aika tutuksi, sen verran tottuneesti osaa jo täällä kulkea. :)

Käytiin viime viikon maanantaina parin kaverin kanssa Comédie Francaisessa katsomassa Feydeaun kirjoittama Un fil à la patte, ranskalainen boulevard-näytelmä (tarkoittaa sitä, että päähenkilöt ovat yleensä porvaripariskunta, jolla on ties minkälaista rakkaussotkua). Kannatti jonottaa puoli tuntia lippuluukulle, sillä näytöksen lipun hinta oli vain 5 euroa, ja rakennus on sisäpuoleltakin näkemisen arvoinen. Itse näytelmästä ymmärsin ehkä noin puolet, kun näyttelijät puhuivat niin nopeasti, mutta onneksi seuralaiset selittivät ne osat jotka jäivät pimentoon. :) Käytiin lisäksi alkuviikosta Jardin du Luxembourgissa isolla piknikillä, joka jatkui puiston sulkemisen jälkeen Seinen rannalla yöhön asti - oli huippua nähdä koko lössiä kerralla, kun asutaan ihan kaupungin eri laidoilla eikä tule kovin usein treffattua jokaista.

Kotijoukkojen kanssa kierrettiin sitten muun muassa (yllätys, yllätys) museoita! Musée Marmottanissa oli vaihtunut näyttely suuresta Monet'n kokoelmasta Dufyn veljeksiin - hienoinen pettymys, mutta Impressio oli sentään vielä esillä. :) Espace Dalí -museo Montmartrella on sopivan pieni ja aina yhtä hauska, ja ihanan Rodin-museon puutarha on nyt parhaimmillaan. Sitä paitsi siellä saa kuvata, joten tässä teillekin kuvapläjäystä! :D

Suosittelen erittäin lämpimästi, kuten aina. Alle 26-vuotiaat EUlaiset pääsevät tosiaan tuonnekin ilmaiseksi sisään.

Nyt on siis kaapit täynnä kuivattua varrasleipää ja turkinpippureita, ja sain laitettua melkoiset määrät tavaraa vanhempien matkassa Suomeenkin. Olen yrittänyt olla keräämättä kauheasti lisää kamaa tämän vuoden aikana, mutta jotenkin sitä vaan aina tarttuu mukaan matkoilta...
Seuraavan reissun suunta on jälleen Praha, jonne lähden huomenna vapunviettoon Elisan hoiviin. Tätä on jo odotettu! Sen jälkeen painin todennäköisesti lähinnä koulujuttujen kanssa loppukuun, jonka jälkeen teen pienen Suomi-visiitin pikkusiskon ylppäreihin. Oh là là, ehtisköhän sitä jossain välissä vielä nukkuakin? :)

Toivottavasti kaikilla oli hieno pääsiäinen!