Le Week-end Monumentum

Viimeiset kahdeksan ja puoli päivää jäljellä. Jos ne menevät samalla ohjelmalla kuin tämä viikonloppu, taidan nukkua viikon putkeen heti Suomeen palattuani...

Perjantaina saapui viimeinkin Lisa Münchenistä Pariisiin meitä katsomaan, kuten myös Sabina Bangladeshista Ioanan ja Lauran vieraaksi. Päätettiin porukalla suunnata Montmartrelle unkarilaiseen ravintolaan, Le Petit Budapestiin.

Mukana olivat siis Laura, Ioana, Szilvi, Andrea, Sabina, Lisa ja minä, mutta olin vähän laiska kuvaaja ja kameraan tallentuivat vain kolme ensimmäistä (istuivat sopivasti pöydän toisella puolella). :)

Aivan huikea ravintola, todellakin suosittelen lämpimästi. Henkilökuntaa oli vähän, vain yksi tarjoilija ja yksi kokki, ja ravintola aivan ääriään myöten täynnä - ruokien saamisessa siis hieman kesti, mutta talo tarjosi hyvityksenä meidän seitsenhenkiselle porukallemme aperitiivit, kaksi pulloa viiniä sekä snapsit ja saimme vielä ruuistakin alennusta. Ja ne annokset! Tuolla kannattaa ehdottomasti tilata goulash-keittoa, vei kielen mennessään. Istuttiin tuolla loppujen lopuksi yli kolme tuntia, niin se aika juoksee kun on hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. :)

Seuraavana aamuna suunnattiin Lisan ja Szilvin kanssa Marais'hen shoppailu- ja kahvilakierrokselle. :) Tuo quartier on kyllä aina vaan yhtä ihana...

Illallinen koostui tällä kertaa sushista Lisan, Szilvin ja Beatricen kanssa - kameran olemassaolo unohtui täysin sillä kertaa, mutta oltiin taas Rue Saint Annen sushiparatiisissa. :) Tuolta kadulta löytyy tuhat ja yksi japanilaisravintolaa, joilla kaikilla on hieman omat erikoisuutensa. Joka ikinen, jossa olen käynyt, on ollut hyvä. :)

Illallisen jälkeen käveltiin Pont des Arts -sillalle, jossa treffattiin Ioana, Laura, Sabina, Joakim, Franzi ja Sebastian. Suunnattiin porukalla taas île-de-la-Citén kärkeen, jossa poksautettiin shampanjapullo Ioanan kunniaksi: meidän romanialaisemme hyväksyttiin nimittäin opiskelijaksi Cambridgen yliopistoon! Juhlintaan oli siis tosiaankin aihetta, joten iltaa jatkettiin Club Socialissa La Boursessa, niinkin kauan kuin puoli kuuteen asti aamulla.

Bongattiin siinä aamun tunteina metroasemalta tuollainen hauska iPad2:n mainos, johon joku on tuhrinut ranskaksi tekstit "Et tarvitse tällaista oikeasti - kirja on halvempi, lue mielummin Baudelairea". Me olimme samaa mieltä. :)
Huristeltiin siis ekalla metrolla kotiin ja painuttiin äkkiä nukkumaan pariksi tunniksi. :D Oltiin nimittäin sovittu, että sunnuntai alkaa pitkällä brunssilla Parc de la Villettessä heti kahdeltatoista, ja suunnitelmastahan pidettiin tasan kiinni, vaikka kuinka silmät ristissä! Piknikeväät varmaan antoivat jotain mystistä energiaa, koska fiilis oli sen verran hyvä, että lähdettiin vielä porukalla Grand Palais'hen. Siellä on tosiaan nyt esillä Anish Kapoorin taideteos MONUMENTA 2011 Leviathan, jonka olen ollut aika pitkään jo utelias näkemään. :) Ja kuulkaas, aika uskomaton teos kyllä. Opiskelijahinta 2,50e, joten hopi hopi sinne vaan!

Leviathan on kooltaan ihan jättimäinen, joten yhteen kuvaan sitä ei todellakaan saanut mahtumaan. Tässä näette kuitenkin vähän osviittaa tuosta muodosta; toi mieleen jotain orgaanista, ehkä molekyylinkin jopa?

Tuo Grand Palais'n näyttelytilakin on todella näkemisen arvoinen. Tuolta löytyy jopa shampanjabaari teoksen vierestä, jotenkin niin ranskalaista :D

Mötikkä on tehty jostain liilasta kumimaisesta aineesta, se tuntui ihan pehmeältä. Laura ja Szilvi tutkailevat teoksen "esitettä".

Tältä se siis näytti ulkoa....

...ja tältä se näytti sisäpuolelta. Taideteokseen pääsi siis sisällekin, aika outo kokemus: kumiset seinät hohkasivat punaista valoa, äänet puuroutuivat ja mittasuhteet vääristyivät. Hurjaa :)

Leviatanin katsastamisen jälkeen alkoi väsy jo iskeä ja sadettakin ripotteli, joten suunnattiin nenät kohti kotia. :) Enää runsas viikko jäljellä, tuntuu niin absurdilta... Olen nyt tosissani innostunut kuvailemaan noita videoita, joten tässä sellainen kooste pe-la -päivistä videomuodossa, jos joku näistä pitää! :) Mukavat viikot taas kaikille!

Corbusier, Kubrick ja muutama muu tyyppi

Pitkästä aikaa tännekin tekstiä! Kokeet ovat nyt viimeinkin ohitse, joten päätään on vaihteeksi voinut vaivata todella tärkeillä asioilla, kuten sillä, mille puolelle Seineä tänään mennään piknikille. Tällaisina viikonloppuina Pariisi näyttäytyy todellakin parhaimmillaan: lämpöasteet heiluvat 25 asteen molemmin puolin, ja kun seurana on näin mahtavaa porukkaa, ei elämä voi muuta kuin hymyillä.

Lauantaina suunnattiin pienellä porukalla Poissyn kylään erästä aika spesiaalia nähtävyyttä varten. Jokainen taidehistorian perusopintoja käynyt on varmasti kuullut Corbusier'n suunnittelemasta Villa Savoye'sta, ja se tosiaan sijaitsee 40 minuutin junamatkan päässä Pariisista. Uskomatontahan tässä on se, että tuo tönö on rakennettu vuosina 1928-1930, mihin nähden sen modernistinen muotokieli on jotain aivan omaa luokkaansa.

Kyseinen talo suunniteltiin alunperin Savoyen perheen loma-asunnoksi, ja jo siinä vaiheessa kansainvälisestikin tunnetulle arkkitehdille annettiin lähes vapaat kädet. Koska ajan tekniikka ei kuitenkaan täysin kohdannut Corbusier'n ideoita, huomattiin muutamassa vuodessa talon olevan käytännössä asuinkelvoton. Kattopuutarhan kasvien kastelujärjestelmän häiriöt aiheuttivat sen, että joka syksy sateiden aikaan kellarissa suorastaan lainehti, ja madame Savoyen kylpyhuone muistutti uimahallia.

Savoyet jatkoivat hammasta purren eloa Villassa aina vuoteen 1940 asti, jolloin toisen maailmansodan alkaessa talo hylättiin ja se päätyi ensin saksalaisten, sitten amerikkalaisten haltuun. Sodan aikana taloa käytettiin mm. viljavarastona, ja se kärsi huomattavia vaurioita. Sodan jälkeen rakennus päätyi kaupungin haltuun, ja se toimi mm. nuorisokeskuksena - arkkitehtien protestien vuoksi se lopulta remontoitiin ja avattiin yleisölle.

Talon historia on minusta niin mielenkiintoinen, että piti hieman sitäkin kerrata. :) Villa Savoye on ihan uskomaton taideteos - se seisoo tukipilareillaan kevyen näköisesti ja sulautuu yllättävän harmonisesti maisemaan. Interiööri on jokaista pikku yksityiskohtaa myöten mietitty ja tyylillisesti varsinainen taidonnäyte.

Olohuoneeseen on laitettu esille myös Corbusier'n suunnittelemia huonekaluja, ja niitä sai testatakin! :)

"Essi hei, rentoudu, ne tentit on jo ohi..."

Onneksi Ioana sentään osaa ottaa rennosti. Jostain syystä Laura ja Joakim jäivät puuttumaan kuvista, mutta mukana olivat hekin :).

Keittiö oli meidän makuun hieman turhan laitosmainen (huomatkaa muuten ranskalaiseen tyyliin pöydälle jätetty viinilasi).

Ioana halusi vähän yksityisyyttä makkarin ja kylpyosaston välille.

Minä ja nähtävyys -kuva. :)

Ja pian olikin taas aika palata Pariisiin! Jos jäi Corbusier'n mestariteos kaihertamaan, tuonne(kin) pääsevät kaikki alle 26-vuotiaat EUlaiset ilmaiseksi, kuten niin moneen paikkaan täällä. Ei liene epäilystä etten suosittelisi käymään... :D

Illalla päätettiin vielä lähteä istuksimaan iltaa Seinen rannalle Citén saaren kärkeen, ja jestas, nähtiin uskomaton auringonlasku! Näiden kuvien värejä ei ole siis lainkaan muokattu:

Todella kaunista!

Tänään oli sitten vuorossa Cinémathéquen uusin näyttely, joka esittelee Stanley Kubrickin elämäntyötä. Lauran kaveri oli sanonut, että tuolla menee kuulemma helposti 3-4 tuntia, eli varatkaa hyvät kengät jalkaan - me naureskeltiin porukalla, että juu juu, hah hah, hyvä vitsi. Tosiaan nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että varatkaa oikeasti ne mukavat kengät jalkaan. Neljä tuntia meni meillä yhdessä hujauksessa eikä kiinnostus kyllä herpaantunut sekunniksikaan! Todella mielenkiintoinen ja loistavasti suunniteltu näyttely, ei voi muuta sanoa. Joka elokuvasta pyörivät tärkeät kohtaukset isoilla screeneillä, ja esillä on puvustoa ja rekvisiittaa filmeistä (esimerkiksi Hohto-leffan kaksosten mekot vitriinissä). Suorastaan magneettinen kokemus. Kubrick-näyttely on esillä 31.7.2011 asti, joten hyvin ehtii vielä! :)

Lähipäivinä olisi tarkoitus kartoittaa tuota tavaramäärää kotireissua varten, sillä loppuviikosta on lähtö pikkusiskon ylppäreihin! Nyt on sitten islantilaisten tulivuorien ja kaikenmaailman lakkojen parasta pysyä kaukana, koska tahdon saunaan! :) Hyvää viikkoa kaikille :)

Giverny ja Rodin

Lauantaiaamuna tavattiin porukalla Saint-Lazaren asemalla ja hypättiin tunniksi junaan kohti Vernonin kylää!

Tiedoksi tuleville vaihtareille: jos olet tuonne suuntaamassa, Carte ImagineR -kortilla pääset viikonloppuisin ilmaiseksi Mantes-La-Jolieen asti, joten kannattaa ostaa junaliput välille MLJ-Vernon-MLJ. Hintaa jää noin kuusi euroa, ja 1225-kortilla tästäkin summasta saa alennuksen. Eli ei kovin iso uhraus. :)

Vernonin juna-asemalta napattiin bussi Givernyn kylää kohti ja ihasteltiin vartin verran maisemia. Peltoja, kukkuloita, lehmiä, hevosia, pari sievää omakotitaloa... Näytti ihan Hämeeltä! :D Kun bussista noustiin ja käveltiin pienenpikkuruisen kylän kujilla, koko seurue oli ihan hiljaa ja lopulta kaikki totesivat, että ihanaa päästä hetkeksi pois Pariisista. Kylä oli niin rauhallinen ja hiljainen. Ei sitä eroa edes tajua ennen kuin sen kokee käytännössä - suurkaupungin hälyyn tavallaan tottuu, eikä sitä enää noteeraa sen kummemmin, mutta maaseudulla eron taas tajuaa kirkkaasti.

Ensimmäiseksi suunnattiin tietenkin Monet'n kuuluista puutarhaa kohti. Ihan uskomaton paikka! Kuvat eivät tee oikeutta sille, mutta toivottavasti näistä jotain välittyy. :) Ei ihme, että Monet inspiroitui niin paljon lumpeista...

Ollaanpas vakavina! :D Amina, minä, Franzi ja Laura - Ioana otti kuvan. :)

Puutarhan lisäksi tuolla pääsee myös tutustumaan Monet'n taiteilijakotiin - esillä on maalarin japanilaisen taiteen kokoelmaa sekä jäljennöksiä taiteilijan omista töistä. Hienointa on kuitenkin nähdä, kuinka jokainen huone on sisustettu eri värillä: keltainen ruokailuhuone, sininen keittiö ja niin edelleen! Valokuvaus oli sisällä valitettavasti kielletty... :(

Givernyn kylässä olevat ravintolat on suunnattu lähinnä sinne virtaaville turistilaumoille, joten hinnatkin ovat sen mukaiset. Me nappasimme jälleen bussin Vernoniin, jossa bussikuski neuvoi meidät kylän parhaaseen boulangerieen. :) Nimi on tosiaan Boulangerie Rose, ja suosittelen lämpimästi - loistava leipomo! Mahat täynnä olikin jo aika suunnistaa junalle ja takaisin Pariisiin.

Illalla päätettiin vielä lähteä tapaamaan tuttuja La Nuit des Musées -tapahtuman puitteissa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä museot olivat siis auki, niihin pääsi ilmaiseksi sisään ja osassa järjestettiin myös jonkinlaista ohjelmaa. Päätettiin tarkastaa Musée Rodin, jonka ihanassa puutarhassa oli muutamia video-installaatioita, ja vieraille jaettiin hassuja "valotikkuja", joilla sai leikkiä hämärtyvässä puistossa. Hauska idea!

Päivän jälkeen oltiinkin jo aika väsyneitä, sen verran tuli taas tehtyä. :)

Ps. Enpä olisi uskonut näkeväni sitä päivää, kun minä jännittäisin jääkiekkopeliä. Vaihdon aikana tosiaankin löytää uusia puolia itsestään! ;) Päivitin Hesarin sivuja joka viides minuutti ja jopa toivoin, että olisin Suomessa jännittämässä muiden kanssa. Ekaa kertaa harmitti, että tunnen täältä niin vähän suomalaisia - Julie ei tiennyt, että jääkiekosta edes pelataan MM-tason kisoja. :D Höh.

Superlauantai

Pitäisi olla lukemassa tenttiin ja kirjoittamassa esseitä. Huomasin kuitenkin eilen, että mun kamerassahan on videokuvausmahdollisuus, ja tuli aika hyvää materiaaliakin nauhalle saatua, niin väsäsin sitten videon "iloksenne". :D Blogi on kyllä kätevä, kun tänne voi tällaisenkin tunkea!

Tosiaan käytiin eilen Givernyssä Monet'n "erämaa-ateljeessa" ja La Nuit des Musées -tapahtumassa Musée Rodinissa. Kirjoitan näistä (varsinkin Givernystä) vielä erikseen kunhan kerkiän, mutta selvennyksenä: nuo kummalliset valotikut saatiin Rodin-museolta aarrejahtia varten. :)



(Ja jos jotakuta jä vaivaamaan: ensimmäinen biisi on Quintessencen Sticks and Stones ja jälkimmäinen The Strokesin Someday.)

Home is where the art is

Heipä hei ja pikaterveiset Pariisista! Viime viikot on kuluneet hurjassa häslingissä, ja sama meininki jatkunee tulevan toukokuunkin, kun eri kurssien deadlinet kolkuttelevat ovilla ja tentitkin lähestyvät uhkaavasti. Sain pääsiäiseksi vieraita kotoa, ja oli mukavaa huomata, että tämä kaupunki on tullut tässä kahdeksan kuukauden aikana aika tutuksi, sen verran tottuneesti osaa jo täällä kulkea. :)

Käytiin viime viikon maanantaina parin kaverin kanssa Comédie Francaisessa katsomassa Feydeaun kirjoittama Un fil à la patte, ranskalainen boulevard-näytelmä (tarkoittaa sitä, että päähenkilöt ovat yleensä porvaripariskunta, jolla on ties minkälaista rakkaussotkua). Kannatti jonottaa puoli tuntia lippuluukulle, sillä näytöksen lipun hinta oli vain 5 euroa, ja rakennus on sisäpuoleltakin näkemisen arvoinen. Itse näytelmästä ymmärsin ehkä noin puolet, kun näyttelijät puhuivat niin nopeasti, mutta onneksi seuralaiset selittivät ne osat jotka jäivät pimentoon. :) Käytiin lisäksi alkuviikosta Jardin du Luxembourgissa isolla piknikillä, joka jatkui puiston sulkemisen jälkeen Seinen rannalla yöhön asti - oli huippua nähdä koko lössiä kerralla, kun asutaan ihan kaupungin eri laidoilla eikä tule kovin usein treffattua jokaista.

Kotijoukkojen kanssa kierrettiin sitten muun muassa (yllätys, yllätys) museoita! Musée Marmottanissa oli vaihtunut näyttely suuresta Monet'n kokoelmasta Dufyn veljeksiin - hienoinen pettymys, mutta Impressio oli sentään vielä esillä. :) Espace Dalí -museo Montmartrella on sopivan pieni ja aina yhtä hauska, ja ihanan Rodin-museon puutarha on nyt parhaimmillaan. Sitä paitsi siellä saa kuvata, joten tässä teillekin kuvapläjäystä! :D

Suosittelen erittäin lämpimästi, kuten aina. Alle 26-vuotiaat EUlaiset pääsevät tosiaan tuonnekin ilmaiseksi sisään.

Nyt on siis kaapit täynnä kuivattua varrasleipää ja turkinpippureita, ja sain laitettua melkoiset määrät tavaraa vanhempien matkassa Suomeenkin. Olen yrittänyt olla keräämättä kauheasti lisää kamaa tämän vuoden aikana, mutta jotenkin sitä vaan aina tarttuu mukaan matkoilta...
Seuraavan reissun suunta on jälleen Praha, jonne lähden huomenna vapunviettoon Elisan hoiviin. Tätä on jo odotettu! Sen jälkeen painin todennäköisesti lähinnä koulujuttujen kanssa loppukuun, jonka jälkeen teen pienen Suomi-visiitin pikkusiskon ylppäreihin. Oh là là, ehtisköhän sitä jossain välissä vielä nukkuakin? :)

Toivottavasti kaikilla oli hieno pääsiäinen!

Paris is burning

Hellou taas! Nyt kyllä suomalaiset katkeroidutte, kun kerron millaiset ilmat täällä on olleet viimeisen viikon aikana... Mulla oli viimeinen luento torstaina (Shakespearesta, oli muuten lievästi tylsä kiitos professorin), ja sitten alkaa päräytti kahden viikon pääsiäisloma - onneksi, koska apteekin lämpömittari näytti luennon jälkeen 26 astetta! No mitäs siinä muuta voi pieni ihminen tehdä kuin ottaa suunnaksi Marais'n vakkaripuiston ja hakea lähigelateriasta jäätelön käteen. :) Lahjakkaimmat porukasta käräytti jo nenänsäkin... :D Tällaisina aikoina sitä kiittää onneaan, että sattui saamaan huoneen asuntolasta, jossa on sisäpiha. Luksusta!

Tämä torni on ainoa jäännös aikoinaan tuossa sijainneesta kirkosta, ja nykyisin ihan hirmu hyvä apu suunnistuksessa. :) Tuolla puistossa hengailee usein myös jonkun lähistöllä asuvan kissa, siksi mekin varmaan ollaan aina siellä...

Viime viikolla käytiin Nastjan ja Nastjan kaverin (jonka nimeä en muista just nyt, pardon my huono nimimuisti) kanssa Grand Palais'ssa katsomassa Odilon Redonin uusi näyttely. Ihan tuntematon nimi mulle ennestään, mutta kannatti käydä katsomassa! Kuvat on symbolistisisia, unenomaisia ja häkellyttävän moderneja ollakseen 1800-luvun loppuvuosikymmeniltä, ja aiheinspiraatiota on taiteilija hakenut mm. Edgar Allan Poelta. Mahtava!

Eilen kävin sitten äänestämässä Suomen suurlähetystössä, joka löytyy osoitteesta 2 rue Fabert, eli ihan siitä Pont Alexandre III:n tuntumasta. Oli hieno fiilis asioida suomeksi, ja kaikki hoitui niin nopeasti ja helposti! ;) Tapasin siinä samalla sitten Nanterren toista suomalaisvaihtaria, ihan hassua puhua suomea niin paljon päivän aikana ja vielä skypen ulkopuolella. IPodikin soitti sattumalta kaikki SMG:t, Tuomot ja Q-Continuumit :D

Tykkään nyt lenkkeilläkin ihan eri meiningillä kun on näin lämmin, mutta uskotteko, täällä saa ihan tuikitavallisissa urheiluvaatteissa painellessaan kuulla huutelua. Ärsyttää hirveästi, eikö ole jätkät koskaan aiemmin nähneet juoksevaa naista? Mikä siinä on niin erikoista? Aaargh. :( Oma strategiani on yleensä painaa soittimen volyyminappulaa ja pistää jalkaa toisen eteen, mutta jos katse voisi tappaa, mun jäljessä olisi ruumisvana... Joskus tuntuu muutenkin, että naisena asuminen Pariisissa on vähän toista kun Suomessa. Itseä lähinnä vaan ottaa päähän se tuijottaminen ja huutelu, flirttailua saa kuulla tasan joka paikassa museon tiskistä lehtikioskiin mutta se on sentään huumoripitoista.

Vähän aikaa on muutenkin tuntunut, että antaisi aika paljon omasta huoneesta, tilasta, jossa saisi olla täysin ja sataprosenttisen yksin. Pariisissa kun on ympärillä aivan jatkuvasti ihmisiä, metron ruuhka-aika on aina sitä fisut purkissa -meininkiä, ja huoneetkin jaetaan toisen ihmisen kanssa (älkää käsittäkö väärin, Julie on ihana, mutta joskus tarvitsisi sitä täyttä yksinoloa). Välillä on karmea ikävä Suomen hiljaisuutta! Huomaan monesti kaipaavani autiolla maaseudulla lenkkeilyä ja omassa kämpässä itsekseen lauleskelua ynnä muuta, mitä ei voi/viitsi tehdä täällä. :) Nyt kuulostan varmaan ihan erakolta, mutta siis sosiaalisuuden vastapainoksi aina tarvitsen tuota "omaa tilaa" vai miksikä sitä sitten nimittäisikään. :D

Ja tästä huolimatta: täällä on kivaa! En halua takaisin Suomeen! :)

Kuinka museopettymys kompensoidaan

Ensimmäinen pariisilainen museopettymys on nyt koettu, viiden kuukauden täällä oleilun jälkeen! Varoitan, nyt tulee pitkä analyysi. :D

Käväistiin nimittäin eilen Franzin kanssa Pinacothèque'ssa Madeleinen kirkon lähellä. Meneillään siellä on kolme näyttelyä - inkoihin liittyvä, Esterhazyn suvun maalauskokoelma sekä Romanovin suku taidekeräilijöinä. Jokaisesta näyttelystä pitää maksaa erikseen, ja opiskelijoilta maksu/näyttely on kokonaiset 8 euroa, joten valittiin tuo viimeksimainituin. :) Erikoisnäyttelyn lisäksi samalla lipulla pääsee myös perusnäyttelyyn, joka se on kyllä oikein hieno, mutta hieman suppea verrattuna muihin Pariisin museoihin. Ja se Romanov-osuus - yksinkertaisesti tylsä. Eikä sillä Louvren tylsä mutta pakko silti nähdä -tavalla (ja Louvre sentään on ilmainen). Näyttely on muutaman huoneen suuruinen, ja käsittää lähinnä muutamia uskonnollisaiheisia öljyväritöitä. Äääh.

Päivää ei voi päättää paha maku suussa, joten suunnattiin siis jonnekin, missä saataisiin suu makeaksi, eli tietenkin Marais'n kaupunginosaan. Rue Rambuteau on täynnä Pariisin parhaita boulangerieita, joiden hinnat eivät pilvissä heilu, eli erittäin suositeltava herkkusuiden osoite! Mentiin yhteen vakiopaikoistamme, Berko Cupcakes -kahvilaan, jossa on vain kuusi istumapaikkaa, mutta jonne todellakin kannattaa jonottaa.

Makuja on ruususta Nounou-karkkeihin, ah ja naminam!

Franzi söi stracciatellaa ja Oreo-keksiä.

Mun lautaselta löytyi suklaavaahto ja kirsikkapommi. Superhyvää! Ja heti tuli parempi mieli. :)

Tänään Franzi saa vieraita Saksasta, ja järjestää sen kunniaksi isot illalliset kämpillään. Lupasin tehdä taas ropsua, mutta vaikuttaa siltä, että meidän asuntolan uuni vihaa minua ihan sydämensä pohjasta; ropsu on ollut sen kidassa jo yli tunnin, eikä edistymistä näy...

Ensi viikko on talvilomaa, saa nähdä mitä tekemistä keksitään! :)

Reims ja jäähyväisiä

Nyt ollaan taas juostu sellaisella minuuttiaikataululla että heikompaa hirvittää. On ollut kyllä tosi hauskaa jälleen kerran, mutta täytyy myöntää että ihan innolla odotan jo arkea niin sais vähän hengähtää edes luennoilla... :D

Lauantaina mentiin Nastjan kanssa aamujunalla Reimsiä ihmettelemään. Ihan loistopäivä oltiin valittu, aurinko paistoi ja oli ihanan lämmintä! Kaupunki itsessään oli tosi suloinen, niin paljon puhtaampi, pienempi ja rauhallisempi kuin Pariisi. :) Junalippuja saa helposti varattua täältä SNCF:n sivuilta, ja tuokin reissu tuli tosi edulliseksi, eli kannattaa vilkaista!

Reimshän tosiaan sijaitsee Champagnen maakunnassa, eli voitte varmaan arvata mitä juotiin lounaalla. :) Kaikki taidehistorian luennoilla istuneet muistaa varmasti puheet katedraalista ("vain Chartres'n katedraalissa on edemmän veistoshahmoja jne.jne."), ja se oli kyllä upea.

Päivä alkoi kivasti - osuttiin sattumalta markkinoille, ja jäätiin hetkeksi ihastelemaan kukkakojua. Myyjä siinä sitten aikansa meidän huokailua kuunneltuaan antoi meille kummallekin ruusun, "pour la sourire", hymytytöille. :) Päätettiin siinä vaiheessa, että juu, me tykätään tästä kaupungista. (Nastjan ruusun tarina sai myös kauniin lopun, se nimittäin lahjoitettiin päivän lopussa Reimsin juna-aseman kahvilanpitäjälle.)

 

Päivänsankari ja kukkanen!

Käveltiin Reimsiä ympäri, käytiin Taun palatsissa (jossa Ranskan kuninkaat muinoin majoittuivat ennen kruunajaisiaan katedraalissa), Musée des Beaux-Arts'issa (joka oli pienenpikkuruinen!) sekä Musée Hôtel de Vergeur'ssa, joka oli huippu ja jonka opas niin asioihin perehtynyt, että täytyy antaa siitä oikein kunniamaininta. :) Illalla suunnattiin askeleet jälleen juna-asemalle, hypättiin TGV:hen 45 minuutiksi, ja Pariisissa kiiruhdin suoraan asemalta Lisan läksiäisiin.

Pippalot pidettiin taas Franzin hulppeassa asunnossa Place de Clichyn lähellä. Tuo alue ei ole kyllä iltasaikaan mitään miellyttävintä seutua, sain metroasemalta saattajakseni jonkun huumepäissään heiluvan miehenpuolikkaan, ja piti käyttää taas aimo annos oveluutta, että sain tyypin harhautettua... No jaa, mutta bileet oli erittäin onnistuneet. :)

Me nimittäin tanssattiin...

...Hymyiltiin kameralle (tässä yhden lempitytöistäni eli Lauran kanssa)...

...Ja halailtiin (illan teema kuvasaldosta päätellen) - sekä tietenkin syötiin, juotiin, itkettiin, naurettiin ja tanssittiin vielä vähän lisää. Lisa lähtee takaisin Saksaan tiistaiaamuna, ja meitä kokoontuu juna-asemalle noin kymmenhenkinen saattajajoukko, eli pistetään siis tyttö komeasti matkaan. :)

Vaihtoa harkitsevat: lähtekää. En olisi koskaan arvannut että saisin näin läheisiä ystäviä vaihtoaikanani, ja olen niin, niin onnellinen siitä faktasta, että saan viettää aikaa tässä kaupungissa, näiden ihmisten kanssa vielä lähes viiden kuukauden ajan.

Että semmosta pehmoilua tänään :D Nyt painun kokkaamaan saksalaista perunasalaattia lempityttöjeni kanssa, auf wiedersehen! :)