Leikin loppu lähestyy

Mun ei varmaankaan edelleenkään kannattaisi kirjoittaa tänne mitään viime päivistä. On ollut niin kivaa, enkä halua tajuta että huominen on viimeinen päivä täällä, tunnelmat on olleet ihan älyttömän haikeat. Kaikista kamalinta on sanoa hyvästejä ystäville - en tiedä voiko tätä fiilistä millään pukea sanoiksi. Suomesta lähtiessä asia oli eri, tiesin, että vuoden päästä voisin taas mennä Tuomo Prättälän keikoille samojen ystävien kanssa tutuissa suomalaisissa kaupungeissa. Sen sijaan en todennäköisesti tule asumaan Pariisissa kaikkien näiden vuoden aikana saamieni ystävien kanssa enää koskaan.

Ennen kuin alan oikein tosissani vetistellä, vaihdetaanpa aihetta. Keskiviikkona käytiin Franzin, Szilvin, Ioanan ja Lauran kanssa Théatre de la Madeleinessa katsomassa Beckettin näytelmä Fin de Partie, Leikin loppu. Alle 26-vuotiaiden kannattaa mennä jonottamaan tuonne tuntia ennen esitystä, jolloin jämäpaikat myydään nuorille 10 eurolla. :) Ja todellakin voin suositella, ihan huippuhyvät näyttelijät ja teatteri itsessäänkin on tosi juhlava! Szilvi ja Franzi saivat oikein yksityisaitionkin. :D

Perjantaina näin Szilviä viimeistä kertaa, neitokainen kun lähti illalla Budapestiin viikonlopuksi. Pillitettiin Opera Garnierin portailla siihen malliin, että amerikkalaisturistien ryhmä luuli jo meillä olevan jotain todella pahasti vialla.

Lauantaina suuntasin Deauvilleen ja Trouvilleen eli Normandiaan Atlantin rannalle Franzin ja Lauran kanssa! Nuo kaksi kaupunkia sijaitsevat siis ihan vierekkäin, niillä on jopa yhteinen rautatieasema, mutta tästä huolimatta ovat ihan erilaisia. Deauvillestä huokuu luksus: sinne avattiin maailman ensimmäinen Chanelin kauppa, hiekkarantaa riittää loputtomiin ja talot ovat hyvin chic. Trouville on rosoisempi ja kalastajakylämäisempi, mutta ihastuttava pienine kujineen. Reissusta olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta en ala tässä sen enempää tarinoimaan, antaa kuvien puhua puolestaan. :)

Ihanat matkaseuralaiseni!

Heippa! Tässä pönötän Deauvillen puolella, vastarannalla näkyy Trouville. :) Hyyyyvin lähekkäin siis ovat!

Deauvillen taloja...

...Ja Trouvillen tönöjä. Kuten näkyy, ihan eri tunnelma! Kaupunkeihin pääsee Pariisista junalla parissa tunnissa, ja olivat loistava kohde päiväreissulle. :)

Tänään lähdettiin piknikille Versailles'n puutarhaan Lauran ja Ioanan kanssa. Käytiin myös Petit Trianonissa ja Grand Trianonissa, leikittiin Lauran Polaroid-kameralla sekä seurailtiin suihkulähdeshow'ta  pitkälle iltapäivään asti, jonka jälkeen suunnattiin Eiffelin juurelle parille kuohuviinilasilliselle Franzin liittyessä seuraan.

Äsken sanoin hyvästit muutamalle asuntolaystävälle. Timi toisteli kuinka muisti nähneensä mut ekana päivänä kun muutin tänne ja sanoi ettei voi uskoa etten enää kiroa hänen kanssaan yhteen ääneen pätkivää nettiyhteyttä, syö jätskiä sisäpihalla ja leivo korvapuusteja. Enkä minäkään voi uskoa! Vastahan saavuin ekaa kertaa Pernetylle ja avasin asuntolan suuren rautaportin miettien, että mihin hittoon tulikaan se pää taas työnnettyä.

Kokoan jossain välissä vähän tätä vaihtoaikaa yhteen, mutta toistetaan nyt vielä sama asia, jonka olen tänne kirjoittanut jo aika monta kertaa: onneksi lähdin. Vaihto oli parhaita päätöksiä joita olen ikinä tehnyt. :)

...Ja nyt jatkamaan pakkaamista. Uuh.

Lähtölaskenta alkaa

Hektisen viikonlopun jälkeen takaisin Pariisiin! Mulla on nyt tasan kaksi viikkoa täällä jäljellä. Uskomatonta. Kymmenen kuukautta katosi jonnekin ihan hujauksessa!

Oli kätevää käydä Suomessa yo-juhlien merkeissä, niin tuli tavattua suurinta osaa sukulaisista yhdellä iskulla. :) Kuvia tuskin alan tänne laittamaan, tuli vähän jännä olo muutenkin kun niin moni kertoi lukevansa näitä mun korkeintaan puoliksi mietittyjä raapustuksiani... :D Ensin ajattelin että huh, pitää alkaa varmaan miettimäänkin mitä tänne oikein kirjoittaa, mutta toisaalta, eiköhän peli ole jo tässä vaiheessa menetetty. :P Joten jatketaan siis entiseen tapaan. Kuvia en tosiaan tänne iske, mutta väsäsin pienen videon lauantaisista juhlista. Musiikkina jazzia Ruotsin suunnalta, eli Koop-yhtyeen biisi Come to me.



Suomessa käynti oli mahtavaa, niin kaunis viikonloppu ja hieno lakitustilaisuus Tampere-talossa! Onnittelut vielä Ellalle ja Eetulle, ootte lakkinne ansainneet. :) Pariisiin paluukin oli kivaa - asuntolassa oli täysi hässäkkä päällä, tytöt leipoi ja ulkona jyrisi sellainen ukkosmyrsky, että ikkunat helisivät ja tuntui että koko talo tärähtelee. Eilen lähdin Timin kanssa Saint-Germain-dés-Prèsiin jätskille ja kävelin muuten vaan ympäriinsä Montparnassea, ai että tämä on kyllä kiva alue! Hassu fiilis, kun toisaalta ei millään tahtoisi lähteä täältä, mutta toisaalta Suomessa odottaa ihana työ, kaverit, Aku Ankat kymmeneltä kuukaudelta ja kohtapuoliin myös pieni kissanpentu. :) Ei siis valittamista. Voisipa nämä kaikki jotenkin saada Pariisiin...

Kuuluillaan taas pian!

"I see... a RHINOCEROS."

Heippa!

Onpa ollut jälleen jännä viikko täällä päässä. :) Ensimmäinen tentti on ohi (huh, vaikka jäikin vähän sellainen "taivas varrrrjele mitä sieltä tulee" -fiilis), joten juhlistettiin sitä ja käytiin katsomassa Woody Allenin uusin elokuva Midnight in Paris. Tuli kyllä hieman outo olo, kun alussa välähteli valkokankaalle näkymiä Pariisista, ja yksi niistä oli suoraan saman elokuvateatterin ulkopuolelta jossa samalla hetkellä istuttiin. :) Ei ole kyllä aikaisemmin käynyt noin... Vähän naiivin alleviivaava elokuva jossain suhteessa, mutta nauroin kyllä vedet silmissä välillä, joten ihan näkemisen arvoinen filmi! Huomaa, että käsikirjoittajilla on todellakin ollut hauskaa. :D

Eilen alkoi 59 rue de Rivoli -galleriassa jazzfestivaali, jonka tarjontaa käytiin tsekkaamassa. Normaalisti tuon gallerian tarjonta ei ole ihan omaan makuuni, mutta on aina hienoa että taidepaikoissa tapahtuu - mulle ei tarvitse sanoa kuin sana "jazzfestivaali" ja olen jo paikalla. :D Todellakin viisitin arvoinen, suosittelen! Festarit kestävät vielä tämän päivän ja sunnuntain ajan, itse aion mennä siellä vielä jossain vaiheessa kääntymään. Ohjelma löytyy tuolta kotisivuilta, jos jäi kiinnostamaan! Tapahtumahan on siis täysin ilmainen, eli sinne vaan. :)

Aika hurjaa, tajusin eilen, että mulla on aika tasan neljä viikkoa täällä enää jäljellä. Mihin ihmeeseen nämä kuukaudet on oikein kadonneet?! Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti. Vaikka joskus jotkut asiat täällä ärsyttävät oikein olan takaa, on kuitenkin ollut ihan mieletöntä asua tällaisessa taidepääkaupungissa. On tullut sellainen olo, että taiteen parissa haluan todellakin tulevaisuudessa työskennellä. Ja on ollut ihanaa, kun ympärillä pyörii niin paljon samanmielistä porukkaa! :) Isossa kaupungissa on huippua asua siinäkin mielessä, että joka päivä tapaa uusia ihmisiä eikä koskaan tiedä keneen törmää. Ja vieläkin on vaan vaikeaa tajuta, että niin, se Eiffelin torni / Notre Dame / Louvre ynnä muut ovat tuossa pelkän metromatkan päässä. :) Ei tähän varmaan tottuisi ikinä.

Halusin vuoden pituisen vaihdon alunperin nimenomaan siksi, että ehtisin muodostaa sen aikana sellaisen uuden perusarjen vieraaseen maahan ja kaupunkiin. Pelkäsin, että kolmen-neljän kuukauden aikana vaihdosta tulisi vain sellainen pitkä loma. Ja tänne muodostuikin se arki - se on vaan paljon mukavampaa näin isossa kaupungissa, kun aina löytyy jotain tapahtumaa ja tekemistä, myös ilmaista sellaista. :) Tätä kaikkea tulee niin ikävä, tiedän sen jo nyt... On tullut tehtyä ja koettua niin paljon kaikenlaista, että mietin, miten ihmeessä kaiken tänä vuonna koetun voisi tiivistää edes kokonaiseen blogiin. Tulin siihen tulokseen, ettei voikaan. No, olen ainakin yrittänyt. :)

Nyt aion ottaa sitten kaiken irti näistä neljästä viikosta. Suunnitelmia on vaikka kuinka, katsotaan mitkä niistä ehditään toteuttamaan. :) Tänään on kuitenkin ohjelmassa visiitti Orsay'hyn (taas, voisin varmaan muuttaa sinne pysyvästi, ettei tarvitsisi käydä aina muodon vuoksi kotona nukkumassa) ja illalla on Julien flamencoryhmän show, jota lähtee puolet asuntolalaisista katsomaan. :) Pitäkääpä kaikki muutkin hieno viikonloppu!

Superlauantai

Pitäisi olla lukemassa tenttiin ja kirjoittamassa esseitä. Huomasin kuitenkin eilen, että mun kamerassahan on videokuvausmahdollisuus, ja tuli aika hyvää materiaaliakin nauhalle saatua, niin väsäsin sitten videon "iloksenne". :D Blogi on kyllä kätevä, kun tänne voi tällaisenkin tunkea!

Tosiaan käytiin eilen Givernyssä Monet'n "erämaa-ateljeessa" ja La Nuit des Musées -tapahtumassa Musée Rodinissa. Kirjoitan näistä (varsinkin Givernystä) vielä erikseen kunhan kerkiän, mutta selvennyksenä: nuo kummalliset valotikut saatiin Rodin-museolta aarrejahtia varten. :)



(Ja jos jotakuta jä vaivaamaan: ensimmäinen biisi on Quintessencen Sticks and Stones ja jälkimmäinen The Strokesin Someday.)

Prague - Czech it out!

Bonsoir kaikille! Toivottavasti muidenkin vaput sujuivat yhtä huipuissa merkeissä kuin minulla. :) Suuntasin tosiaan torstaina Tsekkeihin tapaamaan Elisaa pitkästä aikaa, ja pääsin taas tutkimaan ihanaa keväistä Prahaa sekä hurjan kaunista Karlovy varya eli Karlsbadia.

Prahassa tehtiin yökävelyitä, nautittiin lämpimästä säästä ja käytiin katsastamassa nykytaidekeskus DOX, jossa oli hauska ja ajatuksia herättävä valokuvanäyttely Martin Parrilta. Suosittelen!

Tässä ollaan Elisa ja minä. :) Vapun aatonaattona tavattiin Aneta ja mentiin katsomaan La Traviata Státni Operaan - mentiin päivissä sekaisin ja skoolattiin jo vapunkin kunniaksi väliajalla. :D Ooppera miellytti valtavasti, laulajat osasivat hommansa ja orkesteri veti Verdiä varsin mallikkaasti!

Lauantaina istuttiin bussiin Elisan, Hetan ja Kaisan kanssa ja köröteltiin Karlovy varyyn.

Uitiin kukkulan rinteeseen rakennetussa ulkoilma-altaassa josta oli upeat näkymät kaupunkiin. Altaalle en uskaltanut järkkäriä ottaa mukaan, joten kuvasaldo näyttää nollaa, mutta kaunista oli. :) Oli ihan mahdottoman kuuma päivä, hehkutettiin kilpaa kuinka hienoa on viettää vappuaattoa uima-altaalla helteessä!

Karlovy vary on täynnä pieniä kuumia lähteitä, joista pulppuaa mineraaleilla kyllästettyä vettä. Lähteiden ympärille on rakennettu koristeellisia paviljonkeja, jotka antavat kaupunkiin ihan oman ilmeensä. Ostettiin perinteinen kannu ja hörpittiin niitä ihmeitätekeviä vesiä - maku oli aivan kamala, mutta onneksi kaduilla myytiin kojuissa lämmitettyjä vohveleita. Niillä sai sitten sen mineraalien maun hyvin peitettyä. :)

 Illalla alkoivat myrskypilvet lähestyä, joten hypättiin bussiin ja suunnattiin takaisin Prahaan.

Seuraavana päivänä otettiin eväskorit käteen ja mentiin vappupiknikille Vysehradin puistoon. Ihasteltiin samalla kaunista kirkkoa - sisäseinillä on art nouveau -tyylisiä maalauksia, aika ainutlaatuista! Iltapäivällä suunnattiin vanhaan kaupunkiin ja kivuttiin sisälle kellotorniin juuri parahiksi auringonlaskua katsomaan.

Syötiin pääsiäismarkkinoilla ja käytiin taas katsomassa Kaarlen siltaa myöhään illalla, aina siellä vaan väkeä riittää. :) Seuraavana päivänä ehdittiin vielä vähän pyöriä kaupungilla ennen mun lähtöä, mutta jotenkin tuntui että aika meni taas liian nopeasti. :( On hurjan kivaa, että yksi parhaista kavereista on vaihdossa samaan aikaan, niin toisen fiiliksiä on helppo ymmärtää, mutta on välillä vähän kurjaa yrittää pitää yhteyttä lähinnä Facebookin ja Skypen kautta. Onneksi kuitenkin on edes ne, muutenhan tämä olisi vielä vaikeampaa. :)

Hyvää keskiviikkoa kaikille, minä painun taas koulujuttujen pariin!

I'm in shoo-shoo-Sugartown

Alunperin oli tarkoitus lähteä tällä kaksiviikkoisella lomalla matkustelemaan, mutta matkalippujen hinnat oli sen verran korkealla lomakauden vuoksi, että päätettiin sittenkin jäädä Pariisiin. Eikä ole muuten harmittanut yhtään! :) Sovittiin nimittäin, että tutkitaan tätä kaupunkia oikein urakalla, ja käydään kaikissa sellaisissa paikoissa, joihin on pitänyt jo ajat sitten mennä tai joihin tahtoisi mennä uudestaan. Joten:

...ollaan piknikoitu Buttes Chaumont'n puistossa just sinä hellepäivänä, kun täällä mitattiin kaikkien aikojen huhtikuun lämpöennätys: 26,7 astetta! Mieletöntä. Puisto näytti ihan festaripaikalta, niin moni muukin oli saanut piknikki-idean. :)

Tuolla puistossa on korkeimmalla kohdalla hieno paviljonki, josta näkee...

...Montmartrelle!

Lisäksi ollaan käyty syömässä jätskiä Marais'ssa ja ihmetelty Place de Vosges'n taiteilijoita.

Ollaan myös eksytty Bastillen pikkukujille, löydetty rue Crémieux ja sen ihanat pikkutalot ja valittu niistä omamme...

Nastja päätyi violettiin lintutaloon. :)

Itse tietty löysin sen ainoan, jonka ikkunalaudalla majaili kissa. :D (Näköjään mainitsen kissat joka postauksessa.)

Lisäksi ollaan nautittu auringonpaisteesta puistoissa ja omalla ihanalla sisäpihalla, käyty eksymässä totaalisesti Louvreen, kävelty ja taas kävelty, löydetty (vihdoinkin!) tummaa pastaa kaupasta, nautittu marjoista ja viinistä Canal Saint Martinin varrella ja tavattu pitkästä aikaa ihania kielikurssikavereita. Vaikka joskus tulee takapakkia, niin silti olen hyvin, hyvin iloinen että asun täällä!

(Viimeinen kuva todisteena siitä, ettei täällä ihan aina aurinko paista. Vaikka aika usein kylläkin. ;) )

Paris is burning

Hellou taas! Nyt kyllä suomalaiset katkeroidutte, kun kerron millaiset ilmat täällä on olleet viimeisen viikon aikana... Mulla oli viimeinen luento torstaina (Shakespearesta, oli muuten lievästi tylsä kiitos professorin), ja sitten alkaa päräytti kahden viikon pääsiäisloma - onneksi, koska apteekin lämpömittari näytti luennon jälkeen 26 astetta! No mitäs siinä muuta voi pieni ihminen tehdä kuin ottaa suunnaksi Marais'n vakkaripuiston ja hakea lähigelateriasta jäätelön käteen. :) Lahjakkaimmat porukasta käräytti jo nenänsäkin... :D Tällaisina aikoina sitä kiittää onneaan, että sattui saamaan huoneen asuntolasta, jossa on sisäpiha. Luksusta!

Tämä torni on ainoa jäännös aikoinaan tuossa sijainneesta kirkosta, ja nykyisin ihan hirmu hyvä apu suunnistuksessa. :) Tuolla puistossa hengailee usein myös jonkun lähistöllä asuvan kissa, siksi mekin varmaan ollaan aina siellä...

Viime viikolla käytiin Nastjan ja Nastjan kaverin (jonka nimeä en muista just nyt, pardon my huono nimimuisti) kanssa Grand Palais'ssa katsomassa Odilon Redonin uusi näyttely. Ihan tuntematon nimi mulle ennestään, mutta kannatti käydä katsomassa! Kuvat on symbolistisisia, unenomaisia ja häkellyttävän moderneja ollakseen 1800-luvun loppuvuosikymmeniltä, ja aiheinspiraatiota on taiteilija hakenut mm. Edgar Allan Poelta. Mahtava!

Eilen kävin sitten äänestämässä Suomen suurlähetystössä, joka löytyy osoitteesta 2 rue Fabert, eli ihan siitä Pont Alexandre III:n tuntumasta. Oli hieno fiilis asioida suomeksi, ja kaikki hoitui niin nopeasti ja helposti! ;) Tapasin siinä samalla sitten Nanterren toista suomalaisvaihtaria, ihan hassua puhua suomea niin paljon päivän aikana ja vielä skypen ulkopuolella. IPodikin soitti sattumalta kaikki SMG:t, Tuomot ja Q-Continuumit :D

Tykkään nyt lenkkeilläkin ihan eri meiningillä kun on näin lämmin, mutta uskotteko, täällä saa ihan tuikitavallisissa urheiluvaatteissa painellessaan kuulla huutelua. Ärsyttää hirveästi, eikö ole jätkät koskaan aiemmin nähneet juoksevaa naista? Mikä siinä on niin erikoista? Aaargh. :( Oma strategiani on yleensä painaa soittimen volyyminappulaa ja pistää jalkaa toisen eteen, mutta jos katse voisi tappaa, mun jäljessä olisi ruumisvana... Joskus tuntuu muutenkin, että naisena asuminen Pariisissa on vähän toista kun Suomessa. Itseä lähinnä vaan ottaa päähän se tuijottaminen ja huutelu, flirttailua saa kuulla tasan joka paikassa museon tiskistä lehtikioskiin mutta se on sentään huumoripitoista.

Vähän aikaa on muutenkin tuntunut, että antaisi aika paljon omasta huoneesta, tilasta, jossa saisi olla täysin ja sataprosenttisen yksin. Pariisissa kun on ympärillä aivan jatkuvasti ihmisiä, metron ruuhka-aika on aina sitä fisut purkissa -meininkiä, ja huoneetkin jaetaan toisen ihmisen kanssa (älkää käsittäkö väärin, Julie on ihana, mutta joskus tarvitsisi sitä täyttä yksinoloa). Välillä on karmea ikävä Suomen hiljaisuutta! Huomaan monesti kaipaavani autiolla maaseudulla lenkkeilyä ja omassa kämpässä itsekseen lauleskelua ynnä muuta, mitä ei voi/viitsi tehdä täällä. :) Nyt kuulostan varmaan ihan erakolta, mutta siis sosiaalisuuden vastapainoksi aina tarvitsen tuota "omaa tilaa" vai miksikä sitä sitten nimittäisikään. :D

Ja tästä huolimatta: täällä on kivaa! En halua takaisin Suomeen! :)

La vie en rose ja muita kukkia

Piti vielä tulla näyttämään, miten ihanan näköistä täällä on! Upean lämmin päivä tänään, tarkeni pelkässä pitkähihaisessa (Jonna, lopeta ennen kuin edes aloitat, oli mulla muutakin päällä). Käytiin kävelemässä Luxembourgin puistossa ja ihailtiin kukkivia puita, ja lopuksi mentiin vielä Café de Flore'n kahville ennen mun iltaluentoa. Eilen illalla tulikin jo puhuttua kaverin kanssa Skypessä, että mua saa tulla sitten kesäkuun lopussa täältä kirveen kanssa hakemaan, muuten en lähde! :)

Viettäkääpä tekin hieno tiistai-ilta!

Suomi lautasella ja lupaus kesästä

Tänä viikonloppuna tapahtui kaksi asiaa: käytiin syömässä suomalaisessa ravintolassa ja Pariisiin tuli kevät!

Ensin ravintelista. Mummu oli nähnyt Suomessa telkkarista jonkin ohjelman, jossa esiteltiin suomalaisia yrittäjiä maailmalla, ja tuossa nimenomaisessa jaksossa oli puhetta suomalaisesta ravintolasta Pariisissa. Tuli sitten aihe puheeksi skypekeskustelun aikana, ja löydettiin myös paikan nettisivut. Paikka vaikutti lupaavalta, joten lauantaina sitten suunnattiin sinne seitsemän hengen porukalla!

Kyseessä on siis Estelle's Café 11.arrondissementissa (metro Charonne, linja 9). Erittäin söötti, pieni paikka ja kerta kaikkiaan loistavaa ruokaa! Tarjolla on mm. karjalanpiirakoita, kaalilaatikkoa ja karjalanpaistia - kaikki nuo tuli testattua, ja voin siis huoletta suositella. :)

Tarjoilija ei puhunut suomea, mutta sen sijaan kokilla oli suomalaistausta. Enkä ole ikinä tainnut Pariisissa törmätä noin suureen määrään suomalaisia kerralla kuin tuolla oli asiakkaina, oli hauskaa ja tuli kotoisa olo! :)

Szilvia ja Victoria olivat mukana.

Franziska ja Laura myös!

Ioana, joka omistaa maailman hienoimman filmikameran ja ihanan hymyn. :)

Juliekin tuli mukaan! Kaiken kaikkiaan seurue oli siis unkarilais-saksalais-romanialais-ranskalais-suomalainen. :D

Ähkyyn asti syötyämme tallusteltiin kotiin.

Olen miettinyt kahden viikon ajan aina lenkillä ollessa, että täytyypä ottaa joskus kamera mukaan. Toi järkkäri vaan painaa sen verran, että ei hirveästi ole houkutellut. No, nyt saa hurrata ja taputtaa, koska kerrankin päätin räpsiä vähän! :)

Ihan jees tää mun lenkkipuisto.

Tuolla Luxembourgin puistossa oli jopa kukkiva puu (!), mutta tietenkin unohdin kuvata sen :D Silti ihanaa kun aurinko paistaa, takin voi vaihtaa jo siihen keväiseen versioon ja pärjää ilman sormikkaita!

Pari kuvaa myös kotikulmilta: tuo Liisa Ihmemaassa -kaniiniravintola näyttää joka kerta niin houkuttelevalta. :)

Sellaista tänne! Viime aikoina olen varmaan läpikäynyt jotain toista kuherruskuukausivaihetta täällä asumisessa, kun taas tuntuu, että viihdyn täällä ihan älyttömän hyvin. :) Kun elämä hymyilee, niin koitetaan mekin!