Vinkkilistaa käytännön asioista

Koska olen viime päivinä ollut todella sentimentaalisella tuulella lähestyvän lähdön takia, kerron kuulumisia vähän myöhemmin. :) Tähän väliin ajattelin koostaa jotain sellaista listaa asioista, joista itse olisin ehkä halunnut tietää enemmän ennen vaihtoon lähtöä - siinä toivossa että joku tästä saisi jotain apua. :) Nämä koskevat nyt tietty lähinnä Pariisia, ja perustuvat omiin kokemuksiini.

• Pariisiin tullakseen ei tarvitse olla syntynyt kolme kultalusikkaa suussa. Eli toisin sanoen, vaikka kyseessä on kallis kaupunki, täällä on ihan mahdollista elää edullisestikin. :) Esimerkiksi oma vuokrani on todella edullinen Pariisin hintoihin nähden, eikä oman huoneen jakaminenkaan haitannut yllätyksekseni paljonkaan - päinvastoin on huippua, kun ei vieraaseen maahan yksin mennessään tarvitse olla aluksi ihan yksin. Pariisin asunnonetsijöille annoinkin jo aikaisemmin jotain vinkinpoikasta, ja näin pitkään asuntolassa asuneena voin todellakin suositella, ihanan yhteisöllinen meininki! Tämä asumistapa onkin ollut yksi parhaista jutuista tähän asti. HUOMIO myös kaikki asuntoloihin suuntaavat: kaikki tuntemani (muissa kuin yliopiston) asuntoloissa asuvat ovat joutuneet hankkimaan majoitusta varten ranskan- tai englanninkieliset todistukset a) siitä, että on rokotettu tuberkuloosia vastaan ja b) siitä, että on fyysisesti ja psyykkisesti kykenevä asumaan asuntolatyyppisessä ratkaisussa. Nämä paperit kannattaa hankkia jo Suomessa etukäteen, jos vain pystyy, täällä kun asioilla on tapana edetä tuskastuttavan hitaasti.

• Pankkiasiat olivat yksi murheenkryyni ainakin allekirjoittaneelle. En meinannut saada tiliä avattua mihinkään, koska en puhunut täydellistä ranskaa. Tämä on kuitenkin kiinni tuurista - jos kohdalle sattuu kiva virkailija, kaikki menee kivuttomasti. Itse sain ranskalaisen ystäväni auttamaan tässä asiassa, eli tuttavuuksista siis kaikki irti! :) Ranskan valtiohan maksaa myös vaihtareille "asumislisää", maksimi taitaa olla 150e/kk. Itse saan tosin vähemmän, kun asun edullisemmanpuoleisesti. Sekä pankkitilin avaamista että CAF:n eli asumislisän hakua varten tarvitset läjän papereita, joiden tarkat tiedot vaihtelevat pankista ja virkailijasta riippuen (tämä ei ole vitsi).

• Pankkitilin tarvitset myös hankkiaksesi opiskelijahintaisen kuukausikortin joukkoliikenteeseen. Kyseessä on siis ImagineR-kortti, ja hakemuksen saa käteen jokaiselta metroasemalta tiskiltä pyytämällä. Hakemuksen lähettämisestä kortin saamiseen menee kolmisen viikkoa, joten siksi aikaa kannattaa hankkia Navigo-kortti, jota voi ladata joko viikoksi tai kuukaudeksi kerrallaan - tulee halvemmaksi kuin niillä kertalipuilla kulkeminen, koska Navigoa voi käyttää niin paljon kuin tahtoo. Navigo voi olla hyödyllinen myös perus turistipyörähdykselle, jos suunnitelmissa on sahata enemmän kuin 10 matkaa metrolla. 10 matkan lippupaketti eli carnet kun maksaa yli 12 euroa, ja viikon Navigo noin 18 euroa. Huomaa kuitenkin, että Navigoa varten tarvitset passikuvan.

• Jos suunnitelmissa on matkailla paljonkin Ranskan sisällä junien kyydissä, kannattaa SNCF:n tiskiltä käydä ostamassa 12-25 -kortti. Sillä saa matkat usein jopa alle puoleen hintaan alkuperäisestä, joten vaikka kortti maksaa 49 euroa, se maksaa hyvin nopeasti itsensä takaisin.

• Kaikkiin kohtiin liittyvä seikka: varaa mukaan runsaasti passikuvia! Niitä vaaditaan joka lomakkeeseen, ja joskus näitä kysytään yliopiston kursseillakin.

• Puhelinliittymät ovat yllättävän tyyriin hintaisia. Itse en tarvitse netti+puhelin -yhdistelmää, koska asuntolani tarjoaa internetin vuokraan sisältyvänä, joten hommasin prepaid-kortin. Ainakin tällä hetkellä Lebara-yhtiön kortti on halvin löytämäni, ja sen voi ladata kaikenmaailman pikkuliikkeissä. 

• Kannattaa pitää mukanaan päivittäin jonkinlaista henkilökorttia tai sitten passikopiota, josta käy ilmi ikäsi ja se, että tulet EU-maasta. Tämä siksi, että sisäänpääsyt moneen paikkaan (esim. Riemukaaren huipulle ja lähes kaikkiin museoihin) ovat ilmaisia alle 26-vuotiaille EUlaisille, ja sinun täytyy siis tarvittaessa todistaa olevasi kumpaakin. Siis jos olet, tietenkin. :D

• Pariisissa kevät tulee aikaisemmin kuin Suomessa. Se on toki ihanaa, mutta kaikille allergisille tiedoksi: tarvitset todennäköisesti antihistamiinia jo maaliskuun alusta lähtien, koska ilma on tupaten täynnä siitepölyä. Pariisi on Wikipedian mukaan yksi vihreimmistä suurkaupungeista, ja tämä todella tuntuu alkukeväästä. :)

• Varaudu (ainakin henkisesti) yllätyksiin. Posahtiko tietokoneesi (ei muuten paljon naurattanut tämä juttu aikoinaan)? Fnac-liikkeissä on tietokoneosastolla ilmainen neuvontapiste, jossa ainakin minua auttoivat todella paljon. Sivumennen sanoen läppärin kuolema on tapahtunut myös monelle muullekin vaihtarikaverille, joten yleinen vaiva on siis kyseessä.

Siinäpä taisivat tulla tärkeimmät! Hätäillä ei kannata turhaan, kyllä kaikki hoituu, vaikka hitaasti mutta kuitenkin. :)

Ps. Huomenna lähden päiväksi Deauvilleen Franzin ja Lauran kanssa! Jee! :)

Pariisiin vaihtoon?

YLIOPISTO JA OPISKELU

Suomessa taso on loistava. Oikeesti. Tämä vaan varoituksena korkeat odotukset omaaville... Nanterren kampus on osittain hyvin rähjäinen, ja kansainvälisen toimiston väki käsittämättömän epäystävällisiä. Älä siis hämäänny, vaikka mennessäsi kyseiseen toimistoon ilmoittautumaan heti tuntuisi, että henkilökunta vihaa sinua - niin he vihaavatkin, mutta eivät kaikissa rakennuksissa. Suosittelen lämpimästi suuntaamista suoraan V-rakennuksen Erasmus-vastaavan pakeille, mikäli kysymyksiä tulee; porukka ei välttämättä tiedä paljoa, mutta ainakin he haluavat auttaa.

Mulla kävi todella "hauska" juttu oman koordinaattorini kanssa. Yritin saada tähän henkilöön kolmen viikon ajan, ja lopulta selvisi että juu, hän ei vastaa toimistonsa puhelimeen tai sähköposteihinsa, koska asuu Belgiassa. No niinpä tietysti! En tajua logiikkaa, jolla Belgiassa asuva heppu voi olla Erasmus-koordinaattori. Kai tää on sitä ranskalaista logiikkaa sitten... Mukava henkilö oli kyseessä, muttei valitettavasti tiedä mitään Nanterren menosta, eikä siis osannut vastata kysymyksiini. Varaudu siis siihen, että joudut ottamaan itse hyvin, hyvin pitkälle selvää asioista: tutoreita tai muuta vastaavaa ei löydy, ja kv-toimistossa osataan kyllä näyttää, ettei sinua kaivata. Onneksi muita vaihtareita löytyy paljon, ja olette samassa veneessä, joten ei paniikkia. Auttakaa toisianne.

Kursseista omalla kohdallani hyödyllisimmiksi ovat osoittautuneet FETE-kurssit, eli ranskan kielikurssit. Olin jo suunnitellut täyttäväni myös kevään ohjelman näillä tunneilla, mutta viime viikolla saimme tiedon, että kappas, FETEt muuttuvat helmikuusta lähtien maksullisiksi. Temppu on todella pirullinen, koska kielikursseille on tähän asti ollut halukkaita ihan tungokseksi asti, eli niillä aletaan sitten tahkota rahaa. Useimmilla vaihtareista ei kuitenkaan ole varaa/halua maksaa yli 80 euroa kuussa kursseista, joten ainakin omalla kohdallani menee Learning Agreement (jälleen) uusiksi.

ASUMINEN

Haluat Pariisiin, mutta ei ole varaa maksaa korkeita vuokria? Ei hätää, täältä voi löytää myös edullisen asumismuodon. :) Voin suositella tätä asuntola-asumista: siedettävä vuokra, johon sisältyvät sähkö, vesi ja netti, seura (muihin asukkaisiin tutustuu helposti, ja hyvällä tuurilla huonekaverikin on yhtä kiva kuin Julie), yhteisöllinen meininki ja sijainti ovat noin niinkuin päällimmäisenä hyvien puolten listalla. Alueena voin sanoa Montparnassesta (14. arrondissement) vain hyvää, ihanan pikkukaupunkimainen meininki ja todella rauhallinen ympäristö!
Olen täällä asuntolassa kolme kuukautta viettäneenä tullut siihen tulokseen, että en haluaisi asua Pariisissa yksin. Uuteen maahan tullessa on mukavaa, kun on heti jonkinlainen tukiverkko ympärillä. Lisäksi ihan käytännön kannaltakin tämä on kätevää: illanvietoista kotiin tullessa ei tarvitse ottaa taksia, kun olette samasta osoitteesta liikkeellä. :) Kaksinkin on jo suht turvallista käyttää yöbussia tai aamumetroa.

KAUPUNKI

Voin rehellisesti myöntää, etten lähtenyt vaihtoon opiskelun vuoksi. :D Kyllä tämä Pariisi painoi siinä vaakakupissa enemmän. Jostain syystä omalla kohdallani tänne sopeutuminen on ollut jopa helpompaa kuin aikoinaan Jyväskylään tottuminen, eikä varsinaista kulttuurishokkia koskaan kuulunut. :) Täällä on aina jotain tekemistä, kavereita saa helposti, kulttuurielämä on mahtavan rikasta ja tämä on älyttömän kaunis kaupunki. Suosittelen todellakin. Kielitaito kohentuu ihan huomaamatta myös, kun kaikkialla kuulee ja näkee ranskaa.

Jos jäi kysyttävää, tämän postauksen kommenttiboksiin voi jättää ihmettelyitä! Lisää juttua tulee toki tasaisin väliajoin, mutta tämä nyt tällaisena koontina syksyn kokemuksista. :)

Arkipäivää

Tällaista perus arkikuvausta toivottiin, niin saatte nyt sellaisen riesaksenne. :) Siis: toivottavasti teidän muiden torstai on ollut yhtä hyvä kuin minun!

Voitaisiin oikeastaan aloittaa jo keskiviikosta. Eilisen ainoa luento peruuntui, joten siinä lounasaikaan herättyäni raahauduin asuntolan keittiöön, jossa jouduin neljän tytön saartamaksi ja minut kaapattiin brunssiaamiaiselle keskelle ranskankielistä keskustelua. Opin aamupäivän aikana persoonapronominit saksaksi ja söin viinirypäleitä uskomattoman pipareilta maistuvan "maapähkinävoin" kanssa (lainausmerkeissä siksi, ettei siinä ole lainkaan pähkinää). Juttelin tyttöjen kanssa rattoisasti parisen tuntia, luin ranskankielistä dekkaria, kävin lenkillä Luxembourgin puistossa ja tein taas ruokaa asuntolan keittiössä samalla höpötellen.

Illalla tapasin lempiunkarilaiseni ja -saksalaiseni elokuvan ja sokeroitujen poppareiden merkeissä. Jälkimmäisiä en suosittele, mutta ensimmäistä kyllä; leffaan pääsevät kaikki alle 26-vuotiaat hintaan 5,60 euroa, eli huokeaa huvia Suomeen verrattuna. Leffalle ei ollut muita kriteerejä kuin että se ei saisi olla romanttinen komedia (unkarilaisellani on miesongelmia), joten valittiin The Social Network. (Täällä muuten täytyy aina tarkistaa vierasmaalaisten elokuvien kohdalla, onko nimen perässä kirjaimet VO eli version originale. Jos ei, leffa on dubattu. :P Jotenkin se ajatus naurattaa ihan hirveästi...)
Loppuillan valmistelin ja jännitin seuraavan aamun kirjallisuuskurssin Waltari-esitelmääni silmät ristissä. Pahuksen Sinouhé. :D

Ja arvatkaa mitä: puhuin tänään luokan edessä puoli tuntia ranskaksi Mika Waltarista, ja tein yhden (1 kpl) kielioppivirheen! Jesjesjes! Mää opin ehkä sittenkin! :) Voitontunne on siis vallinnut kello kahdestatoista lähtien, lopun päivää olen istunut luennoilla ja pölpöttänyt keittiössä tyttöjen kanssa. Julien kanssa etsittiin juuri Wikipediasta hassuja sivuja ja kohta aletaan katsoa yhdessä ranskalaisia tv-sarjoja. Rrrrakastan tätä asuntolaa, tää on täydellinen paikka asua, siitäkin huolimatta että meidän vessanovessa ei edelleenkään ole kahvaa! ;)

Huomenna on tiedossa sushifiestat, ylihuomenna soirée unkarilaiseni luona ja sunnuntaina ehkä museovisiitti, josta olen enemmän kuin innoissani. :) On oikeastaan tosi vaikeaa kuvailla, kuinka paljon nautin tästä ihan tavallisen kuuloisesta arjesta täällä - eniten ehkä vaikuttaa se, kuinka paljon kivoja ihmisiä mulla on täällä ympärillä. :)

Viettäkää mukava viikonloppu, mää ainakin aion!

Kuulumisjorinoita

Terkut täältä sängynpohjalta! Pari päivää olen matkustellut Montparnassen ja Nanterren väliä, vaikka veri olisi vetänyt viettämään laatuaikaa vällyjen välissä nenäliinan kanssa ja yskimään keuhkojani pihalle. No jaa, ei kaikkee voi saada. Ja ainakin yliopistolta saa automaatista hyvää cappuccinoa.

Ranskan kielikurssit alkavat vasta ensi viikolla, eli nyt olen käynyt tsekkaamassa englanninkieliset musiikki- ja taidehissan sekä postkolonialistisen kirjallisuuden luennot ja ranskankielisen fantasiakirjallisuuden historian luennon. Ekoista ymmärsin kaiken, viimeisestä en mitään. Onneksi mun viereen istui yksi ranskalainen Elsa, joka on supermukava ja kääntää mulle tärkeimmät pointit. Menin luennon jälkeen sanomaan professorille, että nyt jäi muistiinpanot aika laihoiksi, ja että joudun varmaankin jättämään koko kurssin pois. Mies oli niin innoissaan kuullessaan että olen ainoa vaihtari koko kurssilla, että antoi omat muistiinpanonsa mulle kopioitaviksi. Jospa sitä siis vielä yrittäisi!

Täällä alkoivat 1.10 muotiviikot, ja hinkuni mennä näytöspaikoille pyörimään on samaa luokkaa kuin lapsella karkkikauppaan, mutta kun pitäisi levätä tämä flunssa pois... (Älkää kertoko kenellekään, mutta ollaan parin muun tytön kanssa kahtena päivänä jääty kotimatkalla metrosta pois ykkösessä ja menty vähän kurkkimaan. Sonia Rykielin näytöksessä oli vieraana Dita von Teese ja näin sen vilaukselta! :P) Kaupunki on vielä tavallistakin enemmän täynnä tyylikkäitä ihmisiä.

Elsan kanssa juteltiin vaihtariudesta, se kun on ollut viime vuoden Kööpenhaminassa opiskelemassa englantia, niin tietää aika hyvin, millaista vaihtarina oleminen on. Täällä alkaa nyt arki sijoittua jotenkin paikoilleen näin kurssien alettua, osaan jo ostaa kaupasta oikeanlaista juustoakin siitä seinän pituisesta juustohyllystä. Tosin en oo vielä saanut sitä kulttuurishokin inhoamisvaihetta, jollon tulee se kamala koti-ikävä - Elsan analyysin mukaan sen pitäis kuulemma iskeä tämän viikon aikana. No, muhun ei ole iskenyt muu kuin tämä yskä ja pari muotiviikoilla nähtyä asukokonaisuutta, joten en aio huolehtia tosta. :D Sitä paitsi luulen, että se koti-ikävävaihe oli jo; sain ekoina viikkoina niin surullisia uutisia Suomesta, että joskus vaan toivoin että pääsisin kotiin. Nyt taas tuntuu siltä, että tää vaihto tulee tekemään todella hyvää ja että just jotain tällaista oon kaivannut lukiosta asti. Että päätelkää tuosta nyt sitten jotain :)

Nyt meinaan mennä keittiöön terrorisoimaan uunia; Natan poikaystävä tuli kokkailemaan mulle ja Natalle, mikä on tosi hyvä, koska kupuni kurnii jo kuin sammakkoseurue. Mikä ei ole niin hyvä, on, että itse menin jossain oudossa mielenhäiriössä lupaamaan tekeväni jotain suomalaista jälkkäriä. Meinaan vääntää superhelpon ropsun, oli se sitten suomalaista tai ei. Viettäkää kiva ilta!

Safety first

Kiitos rakkaat ystävät huolehtimisestanne, voin rauhoitella teitä kaikkia tätä kautta. Päivän suurin huolehtimisen aihe oli lähinnä reikä sukkahousuissa (taas yhdet rikki), ei suinkaan terrorismi. Täällä on isoimmat metroasemat täynnä vartijoita - tosin nekin on vähän pelottavia jostain syystä. Ehkä ne käsivarren pituiset pyssyt jotenkin vaikuttaa asiaan.

Asuinympäristössäni sen sijaan räjähdysvaara on suuri... Nimittäin vatsani räjähdysvaara, ahaha. (Yritän keksiä ensi postaukseen vähän parempia vitsejä, lupaan sen.) Täällä asuntolassa nimittäin on tosi hyvä yhteishenki, mikä ilmenee mm. siten, että Nata kokkaa ja minä syön  kaikki jakavat keskenään jotain pientä, kuten suklaata, hedelmäpaloja, keksejä tai vastaavaa. Lopputulos on yleensä se, että kaikki syövät vähän liikaa.

Tämän asuntolan häkellyttävä puoli on myös sataprosenttinen feminiinisyys. Laittakaa 35 kappaletta suunnilleen samanikäisiä tyttöjä samaan taloon ja tutkikaa, mitkä ovat seuraukset. Empiirisen tutkimuksen tulokset ovat: korkokenkien kopinaa käytävissä, hajuveden tuoksua ja kateellisia katseita, kun menet aamulla yliopistolle (mulla on sama matka kaikkien komeiden pukumiesten kanssa). Yksi ranskalainen tyttö pyysi jopa, että esittelisin hänelle vaatekaappiani. Sanoin, että tokihan se passaa, ja tyttö vaati lopulta, että levitän kaikki mekkoni ja hameeni sängylle, jotta hän näkee ne paremmin. Meistä tuli heti kavereita.

(Kannattaa muuten lukea tämä mielenkiintoinen artikkeli Wikipediasta tähän loppuun. Anteeksipyynnöt sille, joka vetäisi edellisen kappaleen luettuaan ne palkokasvin siemenet sieraimiinsa, tarkoitukseni ei ole tokikaan loukata ketään.)

Nyt pahoittelen väsynyttä läppää ja lähden viettämään iltaa italialaisen ruuan parissa, ciao!

Perillä

Mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen sanoista "Protestanttien asuntola opiskelijatytöille"? Niinpä - nunnanhiippoja, virsien kuorolaulantaa ja sunnuntaiaamun jumalanpalveluksia.

En olisi kyllä osannut odottaa aulassa istuvaa hippityttöä, takapihaa jossa kyseinen hippityttö polttaa hajusta päätellen jotain ihan muuta kuin tupakkaa (äiti: ignoraa edellinen kohta), suurta ja valoisaa huonetta (kiitos VAL-TA-VAN ikkunan, joka on sisäpihalle päin) ja sinne tänne juoksentelevia hoikkia tyttöjä, joita voi kuvailla vain sanaparilla très chic. Jaan huoneen ranskalaisen Julien kanssa, jota en ole vielä nähnyt, mutta se on laittanut korkokenkiä esille kirjahyllyyn. Musta tuntuu, että me voidaan hyvinkin tulla juttuun.

Tulin kentältä asuntolaan taksilla ihan käytännön syistä; mukana on niin paljon tavaraa, ettei tällainen neiti niitä laukkuja niin vain nostelekaan. Kuski totesi että olen tosi onnekas kun tulin just tänään, koska huomenna alkaa lakko myös lentokentällä, eikä junat kulje. Muun muassa rautatietyöläiset, bussikuskit ja jotkut opettajat aikovat osoittaa mieltään. Muuten ihan okei, mutta huomenna sattuu myös olemaan yliopistoon ilmoittautumispäivä... Olin asuntolaan tullessani jo aika hädissäni, että miten nyt sitten pääsen ilmoittautumaan, mutta hippityttö rauhoitteli ja etsi mulle kulkevien junien aikataulut. Huh.

Niin ja tosiaan, huoneessa on oma netti. <3 Meillä on Julien kanssa myös oma suihku ja vessa. Alakerrassa on kellari, josta löytyy mm. vanha flyygeli (aika kamalassa vireessä kylläkin, mutta eihän kaikkea voi saada). Vastapäätä asuntolaa on posti ja korttelin päässä lähin metropysäkki. Taksikuskikin totesi, että very nice area.

Yhteenvetona: kaunis rakennus, kiva henkilökunta, ja kaikki asukkaat tervehtii toisiaan käytävillä. Olo on silti vähän vielä yksinäinen, mutta hei, oon ehtinyt olla täällä vasta pari tuntia. :) Kai se kulttuurishokkikin vaatii vähän enemmän aikaa?

Jjjau!

Se on nyt niin että tästä patonginpurijasta tuleekin 14. arrondissementin asukki! Tulen siis nukkumaan lähellä Montparnassen hautausmaata, katakombien yläpuolella... :D Rauhallisia yöunia siis tiedossa.

Taidan pyörtyä onnesta. (Olen salaa googletellut kuvia Montparnassesta jo pari viikkoa...) Jouduin loppujen lopuksi tarttumaan luuriin, ja oli todella hauskaa puhua omalla huonolla ranskallani puhelimessa ihmisen kanssa, joka osaa todella huonosti englantia. :D Oikeasti, olisipa joku nauhoittanut sen keskustelun, siitä olisi tullut aika hitti huumoriohjelmiin!

Mitä siis opimme tästä? Viikossa voi kuin voikin tapahtua ihmeitä,  kuten esim. saada kaksi asuntoa Pariisista.  Ja vain kolme päivää ennen lähtöä...!

Arvontaa

Asunnonetsintä Pariisista on näköjään samanlaista venkoilua kuin ketsuppipullojen kanssa: ensin ei tule mitään ja sitten tulee kaikki. Olisin nyt saamassa yksiötä Chatenay-Malabrysta, löysin siihen jo kämppiksenkin (vuokra on niin korkea että yksinäisen opiskelijan budjetti paukkuu kuin jenkkipurkka), mutku. Mokoma kolo on niin kaukana. :)

Kun heinäkuun lopussa sain lopulta tiedon ilman yliopiston kämppää jäämisestäni, aloin läppärin näppis sauhuten etsiä jostain jotain. Lähetin hakemuksia ja kyselyjä vaikka minne, mm. aika moneen asuntolaan, joiden tiedot löysin täältä UNMEn sivuilta. Yhdestä niistä vastattiin, että lähetä hakemus samantien, joten pistin paperit Ranskaan ja jäin odottamaan. Vastausta ei vaan ole vieläkään kuulunut, ja ikuisena optimistina elättelen tietysti toiveita, että sinne vielä pääsisin - vuokra olisi hitusen alhaisempi, ja sijainti keskellä Montparnassea. Olen pommittanut asuntolan johtoa jo lukuisilla "kertokaa nyt onko teillä mulle huone" -sähköposteilla, mutta vastausta ei vaan kuulu, eli pian on aika ottaa kovat keinot käyttöön (tarkoittaa tarttumista puhelimeen ja Harry Potter -ranskani vääntämistä luuriin).

Tuleville vaihtoonlähtijöille, jotka ovat ilman kämppää: Pariisissa on asuntoja, mutta todella kalliita sellaisia. Hommaa siis kämppis, jonka kanssa voitte jakaa vuokran. Itse en tunne muita Pariisiin lähtijöitä, joten kurkkasin Suomalaisen instituutin sivuilta toisen asunnonhakijan yhteystiedot ja ehdotin kimppakämppäratkaisua. Yksi vaihtoehto on tietysti mennä paikan päälle ja etsiä sieltä käsin, mutta omalla kohdallani se olisi ollut viimeinen vaihtoehto.

Excuse-moi, mais joues-tu au Quidditch?

Viikko lähtöön, ei asuntoa.

Voin kertoa, että ihan pikkuisen jännittää. Toisaalta, vielä on viikko aikaa, ja viikossa voi tunnetusti tapahtua ihmeitä. (Näin viime yönä unta, että kävelin paljain jaloin lumihangessa Seinen rannalla ja taustalla lauloi lapsikuoro "Oi Betlehem, sä pienoinen". Kohottaa todella mielialaa, vai mitä?)

On kulunut myös kaksi ja puoli vuotta siitä kun viimeksi opiskelin ranskaa, joten kieli on aavistuksen ehtinyt unohtumaan. Yritin freesata taitojani kesän aikana lukemalla kaikki Harry Potterit ranskaksi, joten nyt osaan ainakin kysyä sujuvasti keskustelukumppanilta hänen suojeliuksensa muotoa tai taikasauvansa ydinainesta. Eiköhän näillä taidoilla siis pärjää.

Olen ollut niin stressissä asuntoasian kanssa etten ole ehtinyt ollenkaan asennoitumaan itse lähtemiseen. Mutta, kuten eräs ystäväni sanoo, joskus on parempi olla miettimättä joitain asioita, kuten synnyttämistä tai visalaskuja. Tai sitä, että on lähdössä suurkaupunkiin ilman paikkaa, jossa nukkua. Onpahan jotain, mitä voi mummona kiikkustuolissa sitten muistella...