Le Week-end Monumentum

Viimeiset kahdeksan ja puoli päivää jäljellä. Jos ne menevät samalla ohjelmalla kuin tämä viikonloppu, taidan nukkua viikon putkeen heti Suomeen palattuani...

Perjantaina saapui viimeinkin Lisa Münchenistä Pariisiin meitä katsomaan, kuten myös Sabina Bangladeshista Ioanan ja Lauran vieraaksi. Päätettiin porukalla suunnata Montmartrelle unkarilaiseen ravintolaan, Le Petit Budapestiin.

Mukana olivat siis Laura, Ioana, Szilvi, Andrea, Sabina, Lisa ja minä, mutta olin vähän laiska kuvaaja ja kameraan tallentuivat vain kolme ensimmäistä (istuivat sopivasti pöydän toisella puolella). :)

Aivan huikea ravintola, todellakin suosittelen lämpimästi. Henkilökuntaa oli vähän, vain yksi tarjoilija ja yksi kokki, ja ravintola aivan ääriään myöten täynnä - ruokien saamisessa siis hieman kesti, mutta talo tarjosi hyvityksenä meidän seitsenhenkiselle porukallemme aperitiivit, kaksi pulloa viiniä sekä snapsit ja saimme vielä ruuistakin alennusta. Ja ne annokset! Tuolla kannattaa ehdottomasti tilata goulash-keittoa, vei kielen mennessään. Istuttiin tuolla loppujen lopuksi yli kolme tuntia, niin se aika juoksee kun on hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. :)

Seuraavana aamuna suunnattiin Lisan ja Szilvin kanssa Marais'hen shoppailu- ja kahvilakierrokselle. :) Tuo quartier on kyllä aina vaan yhtä ihana...

Illallinen koostui tällä kertaa sushista Lisan, Szilvin ja Beatricen kanssa - kameran olemassaolo unohtui täysin sillä kertaa, mutta oltiin taas Rue Saint Annen sushiparatiisissa. :) Tuolta kadulta löytyy tuhat ja yksi japanilaisravintolaa, joilla kaikilla on hieman omat erikoisuutensa. Joka ikinen, jossa olen käynyt, on ollut hyvä. :)

Illallisen jälkeen käveltiin Pont des Arts -sillalle, jossa treffattiin Ioana, Laura, Sabina, Joakim, Franzi ja Sebastian. Suunnattiin porukalla taas île-de-la-Citén kärkeen, jossa poksautettiin shampanjapullo Ioanan kunniaksi: meidän romanialaisemme hyväksyttiin nimittäin opiskelijaksi Cambridgen yliopistoon! Juhlintaan oli siis tosiaankin aihetta, joten iltaa jatkettiin Club Socialissa La Boursessa, niinkin kauan kuin puoli kuuteen asti aamulla.

Bongattiin siinä aamun tunteina metroasemalta tuollainen hauska iPad2:n mainos, johon joku on tuhrinut ranskaksi tekstit "Et tarvitse tällaista oikeasti - kirja on halvempi, lue mielummin Baudelairea". Me olimme samaa mieltä. :)
Huristeltiin siis ekalla metrolla kotiin ja painuttiin äkkiä nukkumaan pariksi tunniksi. :D Oltiin nimittäin sovittu, että sunnuntai alkaa pitkällä brunssilla Parc de la Villettessä heti kahdeltatoista, ja suunnitelmastahan pidettiin tasan kiinni, vaikka kuinka silmät ristissä! Piknikeväät varmaan antoivat jotain mystistä energiaa, koska fiilis oli sen verran hyvä, että lähdettiin vielä porukalla Grand Palais'hen. Siellä on tosiaan nyt esillä Anish Kapoorin taideteos MONUMENTA 2011 Leviathan, jonka olen ollut aika pitkään jo utelias näkemään. :) Ja kuulkaas, aika uskomaton teos kyllä. Opiskelijahinta 2,50e, joten hopi hopi sinne vaan!

Leviathan on kooltaan ihan jättimäinen, joten yhteen kuvaan sitä ei todellakaan saanut mahtumaan. Tässä näette kuitenkin vähän osviittaa tuosta muodosta; toi mieleen jotain orgaanista, ehkä molekyylinkin jopa?

Tuo Grand Palais'n näyttelytilakin on todella näkemisen arvoinen. Tuolta löytyy jopa shampanjabaari teoksen vierestä, jotenkin niin ranskalaista :D

Mötikkä on tehty jostain liilasta kumimaisesta aineesta, se tuntui ihan pehmeältä. Laura ja Szilvi tutkailevat teoksen "esitettä".

Tältä se siis näytti ulkoa....

...ja tältä se näytti sisäpuolelta. Taideteokseen pääsi siis sisällekin, aika outo kokemus: kumiset seinät hohkasivat punaista valoa, äänet puuroutuivat ja mittasuhteet vääristyivät. Hurjaa :)

Leviatanin katsastamisen jälkeen alkoi väsy jo iskeä ja sadettakin ripotteli, joten suunnattiin nenät kohti kotia. :) Enää runsas viikko jäljellä, tuntuu niin absurdilta... Olen nyt tosissani innostunut kuvailemaan noita videoita, joten tässä sellainen kooste pe-la -päivistä videomuodossa, jos joku näistä pitää! :) Mukavat viikot taas kaikille!

Lähtölaskenta alkaa

Hektisen viikonlopun jälkeen takaisin Pariisiin! Mulla on nyt tasan kaksi viikkoa täällä jäljellä. Uskomatonta. Kymmenen kuukautta katosi jonnekin ihan hujauksessa!

Oli kätevää käydä Suomessa yo-juhlien merkeissä, niin tuli tavattua suurinta osaa sukulaisista yhdellä iskulla. :) Kuvia tuskin alan tänne laittamaan, tuli vähän jännä olo muutenkin kun niin moni kertoi lukevansa näitä mun korkeintaan puoliksi mietittyjä raapustuksiani... :D Ensin ajattelin että huh, pitää alkaa varmaan miettimäänkin mitä tänne oikein kirjoittaa, mutta toisaalta, eiköhän peli ole jo tässä vaiheessa menetetty. :P Joten jatketaan siis entiseen tapaan. Kuvia en tosiaan tänne iske, mutta väsäsin pienen videon lauantaisista juhlista. Musiikkina jazzia Ruotsin suunnalta, eli Koop-yhtyeen biisi Come to me.



Suomessa käynti oli mahtavaa, niin kaunis viikonloppu ja hieno lakitustilaisuus Tampere-talossa! Onnittelut vielä Ellalle ja Eetulle, ootte lakkinne ansainneet. :) Pariisiin paluukin oli kivaa - asuntolassa oli täysi hässäkkä päällä, tytöt leipoi ja ulkona jyrisi sellainen ukkosmyrsky, että ikkunat helisivät ja tuntui että koko talo tärähtelee. Eilen lähdin Timin kanssa Saint-Germain-dés-Prèsiin jätskille ja kävelin muuten vaan ympäriinsä Montparnassea, ai että tämä on kyllä kiva alue! Hassu fiilis, kun toisaalta ei millään tahtoisi lähteä täältä, mutta toisaalta Suomessa odottaa ihana työ, kaverit, Aku Ankat kymmeneltä kuukaudelta ja kohtapuoliin myös pieni kissanpentu. :) Ei siis valittamista. Voisipa nämä kaikki jotenkin saada Pariisiin...

Kuuluillaan taas pian!

Corbusier, Kubrick ja muutama muu tyyppi

Pitkästä aikaa tännekin tekstiä! Kokeet ovat nyt viimeinkin ohitse, joten päätään on vaihteeksi voinut vaivata todella tärkeillä asioilla, kuten sillä, mille puolelle Seineä tänään mennään piknikille. Tällaisina viikonloppuina Pariisi näyttäytyy todellakin parhaimmillaan: lämpöasteet heiluvat 25 asteen molemmin puolin, ja kun seurana on näin mahtavaa porukkaa, ei elämä voi muuta kuin hymyillä.

Lauantaina suunnattiin pienellä porukalla Poissyn kylään erästä aika spesiaalia nähtävyyttä varten. Jokainen taidehistorian perusopintoja käynyt on varmasti kuullut Corbusier'n suunnittelemasta Villa Savoye'sta, ja se tosiaan sijaitsee 40 minuutin junamatkan päässä Pariisista. Uskomatontahan tässä on se, että tuo tönö on rakennettu vuosina 1928-1930, mihin nähden sen modernistinen muotokieli on jotain aivan omaa luokkaansa.

Kyseinen talo suunniteltiin alunperin Savoyen perheen loma-asunnoksi, ja jo siinä vaiheessa kansainvälisestikin tunnetulle arkkitehdille annettiin lähes vapaat kädet. Koska ajan tekniikka ei kuitenkaan täysin kohdannut Corbusier'n ideoita, huomattiin muutamassa vuodessa talon olevan käytännössä asuinkelvoton. Kattopuutarhan kasvien kastelujärjestelmän häiriöt aiheuttivat sen, että joka syksy sateiden aikaan kellarissa suorastaan lainehti, ja madame Savoyen kylpyhuone muistutti uimahallia.

Savoyet jatkoivat hammasta purren eloa Villassa aina vuoteen 1940 asti, jolloin toisen maailmansodan alkaessa talo hylättiin ja se päätyi ensin saksalaisten, sitten amerikkalaisten haltuun. Sodan aikana taloa käytettiin mm. viljavarastona, ja se kärsi huomattavia vaurioita. Sodan jälkeen rakennus päätyi kaupungin haltuun, ja se toimi mm. nuorisokeskuksena - arkkitehtien protestien vuoksi se lopulta remontoitiin ja avattiin yleisölle.

Talon historia on minusta niin mielenkiintoinen, että piti hieman sitäkin kerrata. :) Villa Savoye on ihan uskomaton taideteos - se seisoo tukipilareillaan kevyen näköisesti ja sulautuu yllättävän harmonisesti maisemaan. Interiööri on jokaista pikku yksityiskohtaa myöten mietitty ja tyylillisesti varsinainen taidonnäyte.

Olohuoneeseen on laitettu esille myös Corbusier'n suunnittelemia huonekaluja, ja niitä sai testatakin! :)

"Essi hei, rentoudu, ne tentit on jo ohi..."

Onneksi Ioana sentään osaa ottaa rennosti. Jostain syystä Laura ja Joakim jäivät puuttumaan kuvista, mutta mukana olivat hekin :).

Keittiö oli meidän makuun hieman turhan laitosmainen (huomatkaa muuten ranskalaiseen tyyliin pöydälle jätetty viinilasi).

Ioana halusi vähän yksityisyyttä makkarin ja kylpyosaston välille.

Minä ja nähtävyys -kuva. :)

Ja pian olikin taas aika palata Pariisiin! Jos jäi Corbusier'n mestariteos kaihertamaan, tuonne(kin) pääsevät kaikki alle 26-vuotiaat EUlaiset ilmaiseksi, kuten niin moneen paikkaan täällä. Ei liene epäilystä etten suosittelisi käymään... :D

Illalla päätettiin vielä lähteä istuksimaan iltaa Seinen rannalle Citén saaren kärkeen, ja jestas, nähtiin uskomaton auringonlasku! Näiden kuvien värejä ei ole siis lainkaan muokattu:

Todella kaunista!

Tänään oli sitten vuorossa Cinémathéquen uusin näyttely, joka esittelee Stanley Kubrickin elämäntyötä. Lauran kaveri oli sanonut, että tuolla menee kuulemma helposti 3-4 tuntia, eli varatkaa hyvät kengät jalkaan - me naureskeltiin porukalla, että juu juu, hah hah, hyvä vitsi. Tosiaan nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että varatkaa oikeasti ne mukavat kengät jalkaan. Neljä tuntia meni meillä yhdessä hujauksessa eikä kiinnostus kyllä herpaantunut sekunniksikaan! Todella mielenkiintoinen ja loistavasti suunniteltu näyttely, ei voi muuta sanoa. Joka elokuvasta pyörivät tärkeät kohtaukset isoilla screeneillä, ja esillä on puvustoa ja rekvisiittaa filmeistä (esimerkiksi Hohto-leffan kaksosten mekot vitriinissä). Suorastaan magneettinen kokemus. Kubrick-näyttely on esillä 31.7.2011 asti, joten hyvin ehtii vielä! :)

Lähipäivinä olisi tarkoitus kartoittaa tuota tavaramäärää kotireissua varten, sillä loppuviikosta on lähtö pikkusiskon ylppäreihin! Nyt on sitten islantilaisten tulivuorien ja kaikenmaailman lakkojen parasta pysyä kaukana, koska tahdon saunaan! :) Hyvää viikkoa kaikille :)

Superlauantai

Pitäisi olla lukemassa tenttiin ja kirjoittamassa esseitä. Huomasin kuitenkin eilen, että mun kamerassahan on videokuvausmahdollisuus, ja tuli aika hyvää materiaaliakin nauhalle saatua, niin väsäsin sitten videon "iloksenne". :D Blogi on kyllä kätevä, kun tänne voi tällaisenkin tunkea!

Tosiaan käytiin eilen Givernyssä Monet'n "erämaa-ateljeessa" ja La Nuit des Musées -tapahtumassa Musée Rodinissa. Kirjoitan näistä (varsinkin Givernystä) vielä erikseen kunhan kerkiän, mutta selvennyksenä: nuo kummalliset valotikut saatiin Rodin-museolta aarrejahtia varten. :)



(Ja jos jotakuta jä vaivaamaan: ensimmäinen biisi on Quintessencen Sticks and Stones ja jälkimmäinen The Strokesin Someday.)

Cité U

Pää surisee Bahtinia, Rothkoa, road movie -historiaa ja Kuningas Learia, joten on aika pitää pieni tauko ja näpytellä taas tännekin jotain! :)

Lauantaina tuntuivat kaikki ystäväpiirin jäsenet saaneen opiskeluista tarpeekseen, ja suunnattiin porukalla katsomaan kavereita ja hienoja rakennuksia Cité Universitairelle. Cité U on siis Pariisin yliopistojen valtava kampusalue, josta löytyy opiskelija-asunnot kansalaisuuksittain. On japanilaisten talo, alankomaalaisten talo, yhdysvaltalaisten talo, kambodzalaisten talo (!)... Useimmat tönöistä on myös toteutettu maansa tyypilliseen arkkitehtoniseen tyyliin, eli aika jännä paikka kyseessä!

Tuo on ihan kuin joku oma kuplansa, pieni USA, Kanada, Armenia ja Monaco kavereineen Pariisin laidalla. :D

Itse hain viime kesänä myös Citélle asumaan - suomalaisille ei ole omaa taloa, joten pistin hakemuksen ruotsalaiseen residenssiin. Eivät kuitenkaan minua huolineet, en tainnut olla tarpeeksi ruotsalainen tai jotain :D. Käytiin tietenkin katsomassa myös kyseinen rakennus ihan puhtaasti jossitteluhengessä, ja tämännäköisessä tönössä ne länsinaapurit majailevat:

Takapihan puolella oli seinään isketty tre kronor -upotus ja kaikkea! Olen silti todella tyytyväinen tämänhetkiseen majapaikkaani - tuollaisella kampusalueella ei tulisi varmaan kauhean helposti tutustuttua ranskalaisiinkaan, mihin taas omassa asuntolassani on suorastaan suuri todennäköisyys. Moni kaveri asustelee Cité U:lla, ja jostain syystä heistä aika liuta on espanjalaisia, joten käytiin kyseisten tyyppien kanssa lounaalla espanjalaisen Colegion erittäin espanjalaisessa kanttiinissa vetämässä paellaa. :)

Cité U on tosi kiinnostava paikka; jos joskus tarjoutuu mahdollisuus, tuonne kannattaa kyllä mennä käymään! Osa taloista on kerta kaikkiaan upeita - kaikkien niiden kuvat löytyvät täältä Wikipedian sivulta, jos jäi kiinnostamaan. :)

Painun taas lukemaan - jätski kädessä, sisäpihalle 25 asteen lämpöön. Kauheen rankkaa tämmönen. ;) Kaunista tiistaita!

Prague - Czech it out!

Bonsoir kaikille! Toivottavasti muidenkin vaput sujuivat yhtä huipuissa merkeissä kuin minulla. :) Suuntasin tosiaan torstaina Tsekkeihin tapaamaan Elisaa pitkästä aikaa, ja pääsin taas tutkimaan ihanaa keväistä Prahaa sekä hurjan kaunista Karlovy varya eli Karlsbadia.

Prahassa tehtiin yökävelyitä, nautittiin lämpimästä säästä ja käytiin katsastamassa nykytaidekeskus DOX, jossa oli hauska ja ajatuksia herättävä valokuvanäyttely Martin Parrilta. Suosittelen!

Tässä ollaan Elisa ja minä. :) Vapun aatonaattona tavattiin Aneta ja mentiin katsomaan La Traviata Státni Operaan - mentiin päivissä sekaisin ja skoolattiin jo vapunkin kunniaksi väliajalla. :D Ooppera miellytti valtavasti, laulajat osasivat hommansa ja orkesteri veti Verdiä varsin mallikkaasti!

Lauantaina istuttiin bussiin Elisan, Hetan ja Kaisan kanssa ja köröteltiin Karlovy varyyn.

Uitiin kukkulan rinteeseen rakennetussa ulkoilma-altaassa josta oli upeat näkymät kaupunkiin. Altaalle en uskaltanut järkkäriä ottaa mukaan, joten kuvasaldo näyttää nollaa, mutta kaunista oli. :) Oli ihan mahdottoman kuuma päivä, hehkutettiin kilpaa kuinka hienoa on viettää vappuaattoa uima-altaalla helteessä!

Karlovy vary on täynnä pieniä kuumia lähteitä, joista pulppuaa mineraaleilla kyllästettyä vettä. Lähteiden ympärille on rakennettu koristeellisia paviljonkeja, jotka antavat kaupunkiin ihan oman ilmeensä. Ostettiin perinteinen kannu ja hörpittiin niitä ihmeitätekeviä vesiä - maku oli aivan kamala, mutta onneksi kaduilla myytiin kojuissa lämmitettyjä vohveleita. Niillä sai sitten sen mineraalien maun hyvin peitettyä. :)

 Illalla alkoivat myrskypilvet lähestyä, joten hypättiin bussiin ja suunnattiin takaisin Prahaan.

Seuraavana päivänä otettiin eväskorit käteen ja mentiin vappupiknikille Vysehradin puistoon. Ihasteltiin samalla kaunista kirkkoa - sisäseinillä on art nouveau -tyylisiä maalauksia, aika ainutlaatuista! Iltapäivällä suunnattiin vanhaan kaupunkiin ja kivuttiin sisälle kellotorniin juuri parahiksi auringonlaskua katsomaan.

Syötiin pääsiäismarkkinoilla ja käytiin taas katsomassa Kaarlen siltaa myöhään illalla, aina siellä vaan väkeä riittää. :) Seuraavana päivänä ehdittiin vielä vähän pyöriä kaupungilla ennen mun lähtöä, mutta jotenkin tuntui että aika meni taas liian nopeasti. :( On hurjan kivaa, että yksi parhaista kavereista on vaihdossa samaan aikaan, niin toisen fiiliksiä on helppo ymmärtää, mutta on välillä vähän kurjaa yrittää pitää yhteyttä lähinnä Facebookin ja Skypen kautta. Onneksi kuitenkin on edes ne, muutenhan tämä olisi vielä vaikeampaa. :)

Hyvää keskiviikkoa kaikille, minä painun taas koulujuttujen pariin!

Home is where the art is

Heipä hei ja pikaterveiset Pariisista! Viime viikot on kuluneet hurjassa häslingissä, ja sama meininki jatkunee tulevan toukokuunkin, kun eri kurssien deadlinet kolkuttelevat ovilla ja tentitkin lähestyvät uhkaavasti. Sain pääsiäiseksi vieraita kotoa, ja oli mukavaa huomata, että tämä kaupunki on tullut tässä kahdeksan kuukauden aikana aika tutuksi, sen verran tottuneesti osaa jo täällä kulkea. :)

Käytiin viime viikon maanantaina parin kaverin kanssa Comédie Francaisessa katsomassa Feydeaun kirjoittama Un fil à la patte, ranskalainen boulevard-näytelmä (tarkoittaa sitä, että päähenkilöt ovat yleensä porvaripariskunta, jolla on ties minkälaista rakkaussotkua). Kannatti jonottaa puoli tuntia lippuluukulle, sillä näytöksen lipun hinta oli vain 5 euroa, ja rakennus on sisäpuoleltakin näkemisen arvoinen. Itse näytelmästä ymmärsin ehkä noin puolet, kun näyttelijät puhuivat niin nopeasti, mutta onneksi seuralaiset selittivät ne osat jotka jäivät pimentoon. :) Käytiin lisäksi alkuviikosta Jardin du Luxembourgissa isolla piknikillä, joka jatkui puiston sulkemisen jälkeen Seinen rannalla yöhön asti - oli huippua nähdä koko lössiä kerralla, kun asutaan ihan kaupungin eri laidoilla eikä tule kovin usein treffattua jokaista.

Kotijoukkojen kanssa kierrettiin sitten muun muassa (yllätys, yllätys) museoita! Musée Marmottanissa oli vaihtunut näyttely suuresta Monet'n kokoelmasta Dufyn veljeksiin - hienoinen pettymys, mutta Impressio oli sentään vielä esillä. :) Espace Dalí -museo Montmartrella on sopivan pieni ja aina yhtä hauska, ja ihanan Rodin-museon puutarha on nyt parhaimmillaan. Sitä paitsi siellä saa kuvata, joten tässä teillekin kuvapläjäystä! :D

Suosittelen erittäin lämpimästi, kuten aina. Alle 26-vuotiaat EUlaiset pääsevät tosiaan tuonnekin ilmaiseksi sisään.

Nyt on siis kaapit täynnä kuivattua varrasleipää ja turkinpippureita, ja sain laitettua melkoiset määrät tavaraa vanhempien matkassa Suomeenkin. Olen yrittänyt olla keräämättä kauheasti lisää kamaa tämän vuoden aikana, mutta jotenkin sitä vaan aina tarttuu mukaan matkoilta...
Seuraavan reissun suunta on jälleen Praha, jonne lähden huomenna vapunviettoon Elisan hoiviin. Tätä on jo odotettu! Sen jälkeen painin todennäköisesti lähinnä koulujuttujen kanssa loppukuun, jonka jälkeen teen pienen Suomi-visiitin pikkusiskon ylppäreihin. Oh là là, ehtisköhän sitä jossain välissä vielä nukkuakin? :)

Toivottavasti kaikilla oli hieno pääsiäinen!

Lauantai-Bryssel

Bryssel, kolme tyttöä ja yksi päivä aikaa. Mahdoton tehtävä? Ei tällä porukalla!

Lauantaiaamuna tavattiin Gare du Nord'illa Franzin ja Szilvin kanssa. Aseman alue on aika ahdistava, tuolla sain muita odotellessani suorasukaisen huumetarjouksenkin. Tuollapäin kannattaa myös vahtia laukku(j)aan kahta tarkemmin, olen niin monta varoittavaa esimerkkiä kuullut, että on oppi mennyt jo takaraivoon :) Joka tapauksessa meidän aamumme alkoi huumeettomasti ja varsin mukavasti TGV:n kyydissä!

Junalla matkustaminen on ihanaa! Niin paljon vaivattomampaa kuin lentäminen... Franzi ja Szilvi tutkivat Brysselin karttaa.

Vajaan puolentoista tunnin jälkeen oltiinkin jo Brysselissä. Lähdettiin heti suunnistamaan kohti Grand Place -aukiota, joka löytyikin suht helposti. Ilma lämpeni jatkuvasti, ja parhaimmillaan olikin 24 astetta mittarissa. :)

Ei ihme, että Victor Hugo julisti tämän aukion maailman kauneimmaksi! Kukkatori oli kuin piste iin päällä.

Seuraavaksi suunnattiin Passage de la Reinelle, eli yhdelle ensimmäisistä katetuista shoppailukaduista. :D Koko paikasta huokuu luksus, eikä oma budjetti olisi riittänyt edes suklaarasiaan, mutta ainahan sitä katsoa saa!

Käveltiin sitten katsomaan sitä suurinta turistivetonaulaa, eli Manneken Pis -patsasta. Tää on vähän sama kuin Louvren Mona Lisa - täytyy se käydä katsomassa, mutta ei säväytä sen kummemmin. ;) Satuttiin sen sijaan näkemään ihana Tintti-seinä ja huikean näköisiä vohvelikojuja tuonne tallustellessa!

Sitten tekikin mieli jo suunnistaa museoon. Tytöt oli antaneet minulle vapaat kädet valita yksi museo, jossa päivän aikana vierailtaisiin, ja jestas, se oli hankalaa. Tuolla kun on kaksi valtavan kiinnostavaa laitosta: René Magritte -museo (ja hitsit, rakastan niitä töitä) sekä erittäin kehuttu musiikki-instrumenttien museo. Ahdisti jo etukäteen, että jompikumpi täytyy karsia, koska aika ei vaan riitä kahteen. Päädyin sitten musiikkimuseoon eli MIM:iin siitä syystä, että sen on sanottu olevan ihan toiminnaltaankin todella ainutlaatuinen.

Ja arvatkaapa mitä: tuo on ihan mahtava paikka! Vierailijoille annetaan lippujen oston yhteydessä kuulokkeet, joista kuulee aina esillä olevan soittimen ääntä. Esillä on instrumentteja Amatin viulusta ties minkämoisiin teknisiin hökötyksiin, ja kymmenennestä kerroksesta on hienot näkymät yli Brysselin. Suosittelen. Satuttiin vielä tuonne niin, että harpistien konsertti oli juuri alkamaisillaan - tuolla on aika usein kuulemma viikonloppuisin konsertteja, jotka sisältyvät lipun hintaan. Kuvia ei valitettavasti saanut ottaa, mutta museon kotisivut löydätte täältä.

Itsensä sivistämisestä tuli nälkä; simpukoita syömään siis! :) Jälkeenpäin siirryttiin Des Saints Michel et Gúdùle -katedraalille.

Szilvi ja minä, moi. :)

Lopuksi käytiin vielä istuskelemassa Warandeparkissa jäätelöt kädessä, ja sitten olikin taas aika lähteä kohti Pariisia. Bryssel on kivan kompakti kaupunki, ja päivässäkin ehtii nähdä jo todella paljon. Ihana pieni reissu jälleen! :)