Tyttöjenillan kemiallinen kaava on varmaankin aika lailla sama kuin suklaan. Tutustuin Natan kaverin synttäreillä ranskalaiseen supermukavaan Lucieen, joka puolestaan järkkäsi suklaafondue-iltaman meille uusille tuttavuuksilleen. Tiedä sitten johtuiko suklaasta, jouluisista vaahtokarkeista, kitaransoitosta vai hauskasta seurasta, mutta oli yksi parhaista illoista täällä! :)
Niina ja Erika oli syömässä. Meillä oli oikein suomalaisinvaasio, kolme kappaletta! :)
Nata kitaroi katu-uskottavasti.
Sievä emäntämme Lucie.
Minä, hei hei.
Lucien suklaanhimoinen kotidemonikin kävi vierailulla!
Kuulin myös, että seuraava mainos oli todella suosittu Koreassa pari vuotta sitten. Siinä näettekin sitten oikein perussuomalaisen :D Hauskat lauantait!
Löysin blogisi tänään ja aloin lukemaan alusta asti. Olen aivan täysin Pariisihullu ja vatsassa oikein pyörähtää kun katselen kuviasia Pariisista<3 Olet näköjään lopettanut kirjoittamisen aikoja sitten mutta olisi hauska lukea oletko vaihtosi jälkeen palannut Pariisiin tai pitänyt siellä ystävystyneiden kanssa yhteyttä. Huvittavaa muuten, kiinnitin huomiota yllä olevan kuvan N.Y.C tauluun. Siis sen vuoksi huvittavaa, kun itselläni on kaikki paikat ja seinät täynnä Pariisijuttuja niin siellä asuva haaveilee mahdollisesti Nycistä vaikka asuu mielestäni maailman kauneimmassa kaupungissa:)
Olipas mukavaa, kun kommentoit! Käyn täällä blogin puolella enää todella harvoin "tarkistamassa tilannetta", siksi julkaisin kommenttisikin vasta nyt. Ihanaa huomata, että tämä vielä muutamankin vuoden jälkeen tuottaa jollekulle iloa! :)
Tuo kysymyksesi olisi erinomainen postausaihe, vielä näin bloggauksen virallisesti lopettaneellekin! Lyhyesti vastaan tässä nyt kuitenkin saman tien: Olemme vaihtoystävieni kanssa pitäneet säännöllisesti yhteyttä, ja järjestäneet Pariisissa jälleentapaamisia. :) Olen edelleen aivan ällikällä lyöty siitä, kuinka ihania ihmisiä Pariisissa tapasin - he tekivät vaihtovuodestani elämäni parhaan tähän asti! Vaihtoaika vaikutti maailmankatsomukseeni, opintojeni suuntaan ja ajatteluuni lähtemättömällä tavalla. Oma ala varmistui, ja gradunikin tulee liittymään vahvasti Pariisiin. Ulkomaillakin tulen varmasti vielä asumaan jossain vaiheessa elämääni, todennäköisimmin joko Pariisissa tai New Yorkissa. :)
Vakavasti kehotan sinua muuttamaan Pariisiin edes pariksi kuukaudeksi, jos ajatus kiehtoo! Se on juuri niin mielettömän kaunis, loputon, romanttinen, taiteellinen ja ihana kuin ajattelet. :) Joka paikassa on miinuksensa, mutta lähtisin silti sinne takaisin koska vain.
(Ja hih, tuo Lucien juliste kertoo juuri siitä, että syntyjään pariisitar on jo melkein unohtanut asuvansa siellä, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. :) Oma Pariisi-huonekaverini Julie ei ollut esimerkiksi käynyt koskaan Montmartrella, vaikka oli asunut Pariisissa neljä vuotta! Kaikki on "liian lähellä" - rutiinien muodostuttua siitä päivän perusmuodosta on vaikea päästä irti, asui missä tahansa. :) Täytyy kyllä myöntää, että itsekin ihmettelin asiaa suuresti! :D)
Löysin blogisi tänään ja aloin lukemaan alusta asti. Olen aivan täysin Pariisihullu ja vatsassa oikein pyörähtää kun katselen kuviasia Pariisista<3
VastaaPoistaOlet näköjään lopettanut kirjoittamisen aikoja sitten mutta olisi hauska lukea oletko vaihtosi jälkeen palannut Pariisiin tai pitänyt siellä ystävystyneiden kanssa yhteyttä.
Huvittavaa muuten, kiinnitin huomiota yllä olevan kuvan N.Y.C tauluun. Siis sen vuoksi huvittavaa, kun itselläni on kaikki paikat ja seinät täynnä Pariisijuttuja niin siellä asuva haaveilee mahdollisesti Nycistä vaikka asuu mielestäni maailman kauneimmassa kaupungissa:)
Heippa Anonyymi! :)
VastaaPoistaOlipas mukavaa, kun kommentoit! Käyn täällä blogin puolella enää todella harvoin "tarkistamassa tilannetta", siksi julkaisin kommenttisikin vasta nyt. Ihanaa huomata, että tämä vielä muutamankin vuoden jälkeen tuottaa jollekulle iloa! :)
Tuo kysymyksesi olisi erinomainen postausaihe, vielä näin bloggauksen virallisesti lopettaneellekin! Lyhyesti vastaan tässä nyt kuitenkin saman tien:
Olemme vaihtoystävieni kanssa pitäneet säännöllisesti yhteyttä, ja järjestäneet Pariisissa jälleentapaamisia. :) Olen edelleen aivan ällikällä lyöty siitä, kuinka ihania ihmisiä Pariisissa tapasin - he tekivät vaihtovuodestani elämäni parhaan tähän asti! Vaihtoaika vaikutti maailmankatsomukseeni, opintojeni suuntaan ja ajatteluuni lähtemättömällä tavalla. Oma ala varmistui, ja gradunikin tulee liittymään vahvasti Pariisiin. Ulkomaillakin tulen varmasti vielä asumaan jossain vaiheessa elämääni, todennäköisimmin joko Pariisissa tai New Yorkissa. :)
Vakavasti kehotan sinua muuttamaan Pariisiin edes pariksi kuukaudeksi, jos ajatus kiehtoo! Se on juuri niin mielettömän kaunis, loputon, romanttinen, taiteellinen ja ihana kuin ajattelet. :) Joka paikassa on miinuksensa, mutta lähtisin silti sinne takaisin koska vain.
(Ja hih, tuo Lucien juliste kertoo juuri siitä, että syntyjään pariisitar on jo melkein unohtanut asuvansa siellä, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. :) Oma Pariisi-huonekaverini Julie ei ollut esimerkiksi käynyt koskaan Montmartrella, vaikka oli asunut Pariisissa neljä vuotta! Kaikki on "liian lähellä" - rutiinien muodostuttua siitä päivän perusmuodosta on vaikea päästä irti, asui missä tahansa. :) Täytyy kyllä myöntää, että itsekin ihmettelin asiaa suuresti! :D)