Reims ja jäähyväisiä

Nyt ollaan taas juostu sellaisella minuuttiaikataululla että heikompaa hirvittää. On ollut kyllä tosi hauskaa jälleen kerran, mutta täytyy myöntää että ihan innolla odotan jo arkea niin sais vähän hengähtää edes luennoilla... :D

Lauantaina mentiin Nastjan kanssa aamujunalla Reimsiä ihmettelemään. Ihan loistopäivä oltiin valittu, aurinko paistoi ja oli ihanan lämmintä! Kaupunki itsessään oli tosi suloinen, niin paljon puhtaampi, pienempi ja rauhallisempi kuin Pariisi. :) Junalippuja saa helposti varattua täältä SNCF:n sivuilta, ja tuokin reissu tuli tosi edulliseksi, eli kannattaa vilkaista!

Reimshän tosiaan sijaitsee Champagnen maakunnassa, eli voitte varmaan arvata mitä juotiin lounaalla. :) Kaikki taidehistorian luennoilla istuneet muistaa varmasti puheet katedraalista ("vain Chartres'n katedraalissa on edemmän veistoshahmoja jne.jne."), ja se oli kyllä upea.

Päivä alkoi kivasti - osuttiin sattumalta markkinoille, ja jäätiin hetkeksi ihastelemaan kukkakojua. Myyjä siinä sitten aikansa meidän huokailua kuunneltuaan antoi meille kummallekin ruusun, "pour la sourire", hymytytöille. :) Päätettiin siinä vaiheessa, että juu, me tykätään tästä kaupungista. (Nastjan ruusun tarina sai myös kauniin lopun, se nimittäin lahjoitettiin päivän lopussa Reimsin juna-aseman kahvilanpitäjälle.)

 

Päivänsankari ja kukkanen!

Käveltiin Reimsiä ympäri, käytiin Taun palatsissa (jossa Ranskan kuninkaat muinoin majoittuivat ennen kruunajaisiaan katedraalissa), Musée des Beaux-Arts'issa (joka oli pienenpikkuruinen!) sekä Musée Hôtel de Vergeur'ssa, joka oli huippu ja jonka opas niin asioihin perehtynyt, että täytyy antaa siitä oikein kunniamaininta. :) Illalla suunnattiin askeleet jälleen juna-asemalle, hypättiin TGV:hen 45 minuutiksi, ja Pariisissa kiiruhdin suoraan asemalta Lisan läksiäisiin.

Pippalot pidettiin taas Franzin hulppeassa asunnossa Place de Clichyn lähellä. Tuo alue ei ole kyllä iltasaikaan mitään miellyttävintä seutua, sain metroasemalta saattajakseni jonkun huumepäissään heiluvan miehenpuolikkaan, ja piti käyttää taas aimo annos oveluutta, että sain tyypin harhautettua... No jaa, mutta bileet oli erittäin onnistuneet. :)

Me nimittäin tanssattiin...

...Hymyiltiin kameralle (tässä yhden lempitytöistäni eli Lauran kanssa)...

...Ja halailtiin (illan teema kuvasaldosta päätellen) - sekä tietenkin syötiin, juotiin, itkettiin, naurettiin ja tanssittiin vielä vähän lisää. Lisa lähtee takaisin Saksaan tiistaiaamuna, ja meitä kokoontuu juna-asemalle noin kymmenhenkinen saattajajoukko, eli pistetään siis tyttö komeasti matkaan. :)

Vaihtoa harkitsevat: lähtekää. En olisi koskaan arvannut että saisin näin läheisiä ystäviä vaihtoaikanani, ja olen niin, niin onnellinen siitä faktasta, että saan viettää aikaa tässä kaupungissa, näiden ihmisten kanssa vielä lähes viiden kuukauden ajan.

Että semmosta pehmoilua tänään :D Nyt painun kokkaamaan saksalaista perunasalaattia lempityttöjeni kanssa, auf wiedersehen! :)