Kyllä maailma on pieni paikka! Se on tullut tämän vaihtoajan aikana hyvinkin selväksi. :) Se, kuinka päädyin lauantai-illaksi Antonyn kylään illanviettoon, on nimittäin aika pitkä tarina.
Joulun aikaan, kun lumimyrsky sotki monen ulkomaille suuntaavan suunnitelmia, myös Szilvialla oli vaikeuksia päästä kotiinsa Budapestiin. Hän sattui istumaan lentokoneessa erään vietnamilaisen tytön viereen, ja keskusteli tämän kanssa muutamia lauseita ranskaksi. Kyseinen lento peruutettiin, ja vieruskaverit alkoivat yhteistuumin selvittää nopeinta mahdollista reittiä Budapestiin. Samalla kävi ilmi, että tyttö, Lily, oli asunut Unkarissa yli kymmenen vuotta elämästään ja osasi siis puhua sujuvaa unkaria. Lopulta nämä sattumalta vierekkäin istahtaneet neidit päätyivät matkustamaan yhdessä yli 36 tuntia Pariisista Zürichiin, sieltä Wieniin ja lopulta Budapestiin. Lily ja Szilvi pitivät tästä lähtien yhteyttä, ja lauantaina Lily sitten kutsui Szilvin ystävineen luokseen Pariisin laitamille pieniin illanistujaisiin.
Paikalla oli parisenkymmentä ihmistä, ranskalaisia, brasilialaisia, karibialaisia, kiinalaisia ja yksi saksalainen. Ja ette usko kuka se saksalainen oli - eräs samoista ihmisistä, joita olin tavannut Orlyn lentokentällä kun Berliinin lentoni peruutettiin! Ensimmäinen ajatus olikin, että mitä ihmettä, voiko tällaista oikeasti tapahtua :D Kävi ilmi, että Lilyn poikaystävä Akosh oli ollut vaihto-oppilaana Dresdenissä ja tutustunut Danieliin siellä. Viimeksimainittu puolestaan oli nyt tullut lyhyelle lomamatkalle Pariisiin. Muutenkin ilta oli tosi hauska, sain kuulla monelta ranskalaiselta ääntämiseni olevan jo hienoa! :) Ehkä tästä saisi taas vähän itseluottamusta lisää?
Muuten loppuviikko menikin autuaasti opiskeluhommien parissa. Elokuvahistorian kurssi osoittautui hyvin työlääksi, joka viikko pitää kotona katsoa kaksi elokuvaa ja valmistaa niistä analyysit seuraavan viikon tunnille, lukea pitkiä artikkeleita ja näin päin pois. Mutta en valita, harvemmin sitä on kuitenkin saanut kotiläksyksi katsoa Some Like It Hotin tai Thelma & Louisen. :) Shakespeare-kurssi puolestaan on just niin tylsä kuin arvelinkin, mutta aion nyt istua siellä tunnollisesti, koska professori on sentään symppis.
Tänään leivoin taas rumia mutta ah niin maistuvia korvapuusteja ja tämän tuloksena pääsin myös kääntämään niiden reseptiä ranskaksi, kun pari tyttöä sitä pyysi. :) Vitsit olen niin ylpeä tästä. Huomiseksi onkin ennustettu jo 19 lämpöastetta, joten aion olla ulkona niin paljon kuin pystyn ja nauttia kunnolla keväästä! Loppuviikosta on nimittäin lähtö Amsterdamiin, ja siellä on tuttujen mukaan vielä aika viileää. :)
Mukavaa viikkoa itse kullekin!
Joulun aikaan, kun lumimyrsky sotki monen ulkomaille suuntaavan suunnitelmia, myös Szilvialla oli vaikeuksia päästä kotiinsa Budapestiin. Hän sattui istumaan lentokoneessa erään vietnamilaisen tytön viereen, ja keskusteli tämän kanssa muutamia lauseita ranskaksi. Kyseinen lento peruutettiin, ja vieruskaverit alkoivat yhteistuumin selvittää nopeinta mahdollista reittiä Budapestiin. Samalla kävi ilmi, että tyttö, Lily, oli asunut Unkarissa yli kymmenen vuotta elämästään ja osasi siis puhua sujuvaa unkaria. Lopulta nämä sattumalta vierekkäin istahtaneet neidit päätyivät matkustamaan yhdessä yli 36 tuntia Pariisista Zürichiin, sieltä Wieniin ja lopulta Budapestiin. Lily ja Szilvi pitivät tästä lähtien yhteyttä, ja lauantaina Lily sitten kutsui Szilvin ystävineen luokseen Pariisin laitamille pieniin illanistujaisiin.
Paikalla oli parisenkymmentä ihmistä, ranskalaisia, brasilialaisia, karibialaisia, kiinalaisia ja yksi saksalainen. Ja ette usko kuka se saksalainen oli - eräs samoista ihmisistä, joita olin tavannut Orlyn lentokentällä kun Berliinin lentoni peruutettiin! Ensimmäinen ajatus olikin, että mitä ihmettä, voiko tällaista oikeasti tapahtua :D Kävi ilmi, että Lilyn poikaystävä Akosh oli ollut vaihto-oppilaana Dresdenissä ja tutustunut Danieliin siellä. Viimeksimainittu puolestaan oli nyt tullut lyhyelle lomamatkalle Pariisiin. Muutenkin ilta oli tosi hauska, sain kuulla monelta ranskalaiselta ääntämiseni olevan jo hienoa! :) Ehkä tästä saisi taas vähän itseluottamusta lisää?
Muuten loppuviikko menikin autuaasti opiskeluhommien parissa. Elokuvahistorian kurssi osoittautui hyvin työlääksi, joka viikko pitää kotona katsoa kaksi elokuvaa ja valmistaa niistä analyysit seuraavan viikon tunnille, lukea pitkiä artikkeleita ja näin päin pois. Mutta en valita, harvemmin sitä on kuitenkin saanut kotiläksyksi katsoa Some Like It Hotin tai Thelma & Louisen. :) Shakespeare-kurssi puolestaan on just niin tylsä kuin arvelinkin, mutta aion nyt istua siellä tunnollisesti, koska professori on sentään symppis.
Tänään leivoin taas rumia mutta ah niin maistuvia korvapuusteja ja tämän tuloksena pääsin myös kääntämään niiden reseptiä ranskaksi, kun pari tyttöä sitä pyysi. :) Vitsit olen niin ylpeä tästä. Huomiseksi onkin ennustettu jo 19 lämpöastetta, joten aion olla ulkona niin paljon kuin pystyn ja nauttia kunnolla keväästä! Loppuviikosta on nimittäin lähtö Amsterdamiin, ja siellä on tuttujen mukaan vielä aika viileää. :)
Mukavaa viikkoa itse kullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti