Tänä viikonloppuna tapahtui kaksi asiaa: käytiin syömässä suomalaisessa ravintolassa ja Pariisiin tuli kevät!
Ensin ravintelista. Mummu oli nähnyt Suomessa telkkarista jonkin ohjelman, jossa esiteltiin suomalaisia yrittäjiä maailmalla, ja tuossa nimenomaisessa jaksossa oli puhetta suomalaisesta ravintolasta Pariisissa. Tuli sitten aihe puheeksi skypekeskustelun aikana, ja löydettiin myös paikan nettisivut. Paikka vaikutti lupaavalta, joten lauantaina sitten suunnattiin sinne seitsemän hengen porukalla!
Kyseessä on siis Estelle's Café 11.arrondissementissa (metro Charonne, linja 9). Erittäin söötti, pieni paikka ja kerta kaikkiaan loistavaa ruokaa! Tarjolla on mm. karjalanpiirakoita, kaalilaatikkoa ja karjalanpaistia - kaikki nuo tuli testattua, ja voin siis huoletta suositella. :)
Tarjoilija ei puhunut suomea, mutta sen sijaan kokilla oli suomalaistausta. Enkä ole ikinä tainnut Pariisissa törmätä noin suureen määrään suomalaisia kerralla kuin tuolla oli asiakkaina, oli hauskaa ja tuli kotoisa olo! :)
Szilvia ja Victoria olivat mukana.
Franziska ja Laura myös!
Ioana, joka omistaa maailman hienoimman filmikameran ja ihanan hymyn. :)
Juliekin tuli mukaan! Kaiken kaikkiaan seurue oli siis unkarilais-saksalais-romanialais-ranskalais-suomalainen. :D
Ähkyyn asti syötyämme tallusteltiin kotiin.
Olen miettinyt kahden viikon ajan aina lenkillä ollessa, että täytyypä ottaa joskus kamera mukaan. Toi järkkäri vaan painaa sen verran, että ei hirveästi ole houkutellut. No, nyt saa hurrata ja taputtaa, koska kerrankin päätin räpsiä vähän! :)
Ihan jees tää mun lenkkipuisto.
Tuolla Luxembourgin puistossa oli jopa kukkiva puu (!), mutta tietenkin unohdin kuvata sen :D Silti ihanaa kun aurinko paistaa, takin voi vaihtaa jo siihen keväiseen versioon ja pärjää ilman sormikkaita!
Pari kuvaa myös kotikulmilta: tuo Liisa Ihmemaassa -kaniiniravintola näyttää joka kerta niin houkuttelevalta. :)
Sellaista tänne! Viime aikoina olen varmaan läpikäynyt jotain toista kuherruskuukausivaihetta täällä asumisessa, kun taas tuntuu, että viihdyn täällä ihan älyttömän hyvin. :) Kun elämä hymyilee, niin koitetaan mekin!
Ensin ravintelista. Mummu oli nähnyt Suomessa telkkarista jonkin ohjelman, jossa esiteltiin suomalaisia yrittäjiä maailmalla, ja tuossa nimenomaisessa jaksossa oli puhetta suomalaisesta ravintolasta Pariisissa. Tuli sitten aihe puheeksi skypekeskustelun aikana, ja löydettiin myös paikan nettisivut. Paikka vaikutti lupaavalta, joten lauantaina sitten suunnattiin sinne seitsemän hengen porukalla!
Kyseessä on siis Estelle's Café 11.arrondissementissa (metro Charonne, linja 9). Erittäin söötti, pieni paikka ja kerta kaikkiaan loistavaa ruokaa! Tarjolla on mm. karjalanpiirakoita, kaalilaatikkoa ja karjalanpaistia - kaikki nuo tuli testattua, ja voin siis huoletta suositella. :)
Tarjoilija ei puhunut suomea, mutta sen sijaan kokilla oli suomalaistausta. Enkä ole ikinä tainnut Pariisissa törmätä noin suureen määrään suomalaisia kerralla kuin tuolla oli asiakkaina, oli hauskaa ja tuli kotoisa olo! :)
Szilvia ja Victoria olivat mukana.
Franziska ja Laura myös!
Ioana, joka omistaa maailman hienoimman filmikameran ja ihanan hymyn. :)
Juliekin tuli mukaan! Kaiken kaikkiaan seurue oli siis unkarilais-saksalais-romanialais-ranskalais-suomalainen. :D
Ähkyyn asti syötyämme tallusteltiin kotiin.
Olen miettinyt kahden viikon ajan aina lenkillä ollessa, että täytyypä ottaa joskus kamera mukaan. Toi järkkäri vaan painaa sen verran, että ei hirveästi ole houkutellut. No, nyt saa hurrata ja taputtaa, koska kerrankin päätin räpsiä vähän! :)
Ihan jees tää mun lenkkipuisto.
Tuolla Luxembourgin puistossa oli jopa kukkiva puu (!), mutta tietenkin unohdin kuvata sen :D Silti ihanaa kun aurinko paistaa, takin voi vaihtaa jo siihen keväiseen versioon ja pärjää ilman sormikkaita!
Pari kuvaa myös kotikulmilta: tuo Liisa Ihmemaassa -kaniiniravintola näyttää joka kerta niin houkuttelevalta. :)
Sellaista tänne! Viime aikoina olen varmaan läpikäynyt jotain toista kuherruskuukausivaihetta täällä asumisessa, kun taas tuntuu, että viihdyn täällä ihan älyttömän hyvin. :) Kun elämä hymyilee, niin koitetaan mekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti