Katso merta

Aargh - kuinka paljon voikaan vihata sanoja "Ensisijaiseen langattomaan verkkoon ei saada yhteyttä"? Vastailen sähköposteihin heti, kun tämä raivostuttava netti suostuu toimimaan pitempään kuin kolmen minuutin ajan kerrallaan... Älkää siis ihmetelkö, jos vastaus viipyy.

Olin tosiaan toissailtana Natan kanssa italialaisen Darion kämpässä keskellä kutosta (6ème arr.) syömässä ihan mielettömiä italialaisia gourmetluomuksia. Dario oli sanonut Natalle, että pojat aikovat keskenään "vähän kokkailla", ja että tytöt voisivat tulla sitten arvostelemaan lopputuloksen. Odotin siis jotain pizza-pasta -linjaa, mutta tarjolla olikin mm. risotto milanesea ja wienerschnitzeleitä. Mun arvosteluksi ehkä riittää se, että vielä tänäänkin tunnen halkeavani... Oli hauska huomata, kuinka eri tavalla italialaiset käyttäytyvät ruokapöydässä; huutoa, käsien viuhtomista ja käsien läimimistä pöytään nähtiin aika tavalla. Darion kämppä on täynnä design-tuotteita, ja kylppäriin olisin voinut jäädä asumaan - jotkut on sitten vaan asuntomarkkinoiden hannuhanhia.

Eilen puolestaan lähdettiin illalla kielikurssiryhmän kanssa istumaan iltaa baariin nimeltä La Patache, joka löytyy Jacques Bonsergent -metroaseman läheltä (linja 5). Suosittelen lämpimästi, ei tainnut olla yhtäkään muuta ulkomaalaista koko baarissa meidän lisäksi, eli tosi autenttinen meno. Mojitoa ja margaritaa myydään litroissa, ja juustolautanen on yksi parhaimmista ikinä. En voi muuta kuin todeta, että ryhmän vaihtaminen oli todella älykäs veto - nauroin eilen mahani kipeäksi loistoseurassa! Täällä myös harrastetaan sitä poskipussailua hyvin paljon, eli älkää ihmiset säikähtäkö, jos Suomessakin alan yhtäkkiä muiskautella koväaanisesti korvanjuuressanne. Maassa maan tavalla ja sitä rataa.


Tänään oli (jälleen) lakkopäivä, eli jotkin metro- ja RER-linjat olivat täysin tukossa. Meidän kielikurssituntimme oli kaikki tältä päivältä peruttu tuon lakon takia, ja olin ihan hilppasen iloinen, koska sain kerrankin nukkua muutaman tunnin pidempään. Uni olikin tarpeen, koska tänään on puolestaan tiedossa jotkin bileet jossain (älkää kysykö, en minäkään tiedä). Huomenna on puolestaan kielikurssin viimeinen päivä, ja seuraavana aamuna lähden superaikaisella koneella Prahaan - tähän koneella istumiseen taitaa siis olla tiedossa tauko. :) Hyvät loppu- ja alkuviikot jokaiselle, palaillaan!

Ps. Otsikko tulee siitä, kun yksi Darion ystävistä kertoi suomenkielen sanojen "katso merta" tarkoittavan italiaksi jotain aika... No jaa, en taida kääntää sitä nyt tähän. Pointti oli siis se, että italia ja suomi muistuttavat toisiaan aika paljon.

Safety first

Kiitos rakkaat ystävät huolehtimisestanne, voin rauhoitella teitä kaikkia tätä kautta. Päivän suurin huolehtimisen aihe oli lähinnä reikä sukkahousuissa (taas yhdet rikki), ei suinkaan terrorismi. Täällä on isoimmat metroasemat täynnä vartijoita - tosin nekin on vähän pelottavia jostain syystä. Ehkä ne käsivarren pituiset pyssyt jotenkin vaikuttaa asiaan.

Asuinympäristössäni sen sijaan räjähdysvaara on suuri... Nimittäin vatsani räjähdysvaara, ahaha. (Yritän keksiä ensi postaukseen vähän parempia vitsejä, lupaan sen.) Täällä asuntolassa nimittäin on tosi hyvä yhteishenki, mikä ilmenee mm. siten, että Nata kokkaa ja minä syön  kaikki jakavat keskenään jotain pientä, kuten suklaata, hedelmäpaloja, keksejä tai vastaavaa. Lopputulos on yleensä se, että kaikki syövät vähän liikaa.

Tämän asuntolan häkellyttävä puoli on myös sataprosenttinen feminiinisyys. Laittakaa 35 kappaletta suunnilleen samanikäisiä tyttöjä samaan taloon ja tutkikaa, mitkä ovat seuraukset. Empiirisen tutkimuksen tulokset ovat: korkokenkien kopinaa käytävissä, hajuveden tuoksua ja kateellisia katseita, kun menet aamulla yliopistolle (mulla on sama matka kaikkien komeiden pukumiesten kanssa). Yksi ranskalainen tyttö pyysi jopa, että esittelisin hänelle vaatekaappiani. Sanoin, että tokihan se passaa, ja tyttö vaati lopulta, että levitän kaikki mekkoni ja hameeni sängylle, jotta hän näkee ne paremmin. Meistä tuli heti kavereita.

(Kannattaa muuten lukea tämä mielenkiintoinen artikkeli Wikipediasta tähän loppuun. Anteeksipyynnöt sille, joka vetäisi edellisen kappaleen luettuaan ne palkokasvin siemenet sieraimiinsa, tarkoitukseni ei ole tokikaan loukata ketään.)

Nyt pahoittelen väsynyttä läppää ja lähden viettämään iltaa italialaisen ruuan parissa, ciao!

Pariisin Taj Mahal

Easy like Sunday morning, niinkuin se laulukin menee! Tänään oli ohjelmassa pitkä brunssi tyttöjen kanssa keittiössä, jonka jälkeen suunnattiin Louvreen. Taulujen löytäminen ihmismassojen takaa osoittautui kuitenkin aika haastavaksi, joten päätettiin sen sijaan lähteä Montmartrelle hengailemaan. Jos en asuisi Montparnassella, haluaisin kämpän nimenomaan Taiteilijakukkulalta.

Aamu, ylivalottunut kuva, Louvre, minä ja Julie.

Keskityin Montmartrella.

Löydettiin maailman suloisin cupcake-leipomo, eikä sieltä tietenkään voinut poistua tyhjin käsin...

Maaninen ilme johtuu leivoksesta.

Montmartre on täynnä mahtavia secondhand-kauppoja, ja löysin yhdestä ehkä hienoimmat kumpparit ikinä:

Nyt vaan odotetaan niitä sateita - tähän asti täällä on riittänyt lämpöä ja aurinkoa. :D

Illat kaikille!

Tropicalia

Pari viime päivää ja yötä on mennyt viilettäessä ympäri Pariisia sellaisella vauhdilla, että tämäkin luonnonkihara letti oikenee. Väsymys on tässä vaiheessa sitä luokkaa, että sikainfluenssapiikki-narkolepsiakin jäisi kakkoseksi. Toisaalta on kyllä ollut aika mahtavaa tutustua uusiin tyyppeihin, vierailla itselle entuudestaan oudoilla kulmilla, nähdä kulttuurien kohtaamisia (vaihtareita tulee tänne vaikka mistä) ja ihan vaan tietää, että jos haluan, voin kävellä Musée d'Orsayhin tai latinalaiskortteleihin.

Hassu sattuma myös, että Nanterren ainoa toinen suomalaisvaihtari sattui samaan kielikurssiryhmään kuin minä. :) Sain kutsun kyseisen neitosen ja hänen poikaystävänsä järjestämiin illanistujaisiin, jotka pidettiin pariskunnan Gare du Nordin läheisyydessä sijaitsevassa kämpässä. Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että ei ehkä kannata tehdä kuten minä ja Nata eilen, eli kävellä kyseisellä alueella kello kahden korvilla yöllä. Liikkeellä on aika hämärää porukkaa. Kerroin kokemuksesta Julielle tänään, ja toinen kuunteli suu auki: "Eikö teille oo sanottu, ettei siellä kannata kävellä edes päiväsaikaan?!" Hmm, no, läksy opittu, eikä mitään onneksi tapahtunut... :) Asunto itsessään oli kyllä aika superhieno, ja täynnä kiinnostavia ihmisiä - ruotsalaisiakin oli kutsuttu, ja huomasin, että kyllä se svenska vielä multakin taipuu!

Yksi hienoista asioista täällä on myös musiikkivinkkien jakaminen. Eilisiltaisten juhlien aikana soi uudestaan ja uudestaan Caetano Veloson Tropicalia, ja nyt olen luukuttanut samaa laulua noin parikymmentä kertaa putkeen.


(Se toimii painamalla playta.)

Tänä viikonloppuna on Pariisissa myös Journée du patrimoine -tapahtuma, eli monet sellaiset paikat, joihin yleisöä ei yleensä päästetä, ovat avoinna kaikille. Yritettiin tänään asuntolan tyttöjen kanssa päästä aika moneen paikkaan, mutta jonot joka rakennukseen olivat yhtään liiottelematta kilometrien pituisia, eli päätettiinkin mennä jätskille. :) Huomenna uusi yritys, peukut pystyyn!

PS. Joskus sitä iskee kaukokaipuu näin ulkomaillakin. Arvatkaa kuka buukkasi tarjouslennot Prahaan ensi viikonlopuksi? :D

Klisee

Pitkän kielikurssipäivän päätteeksi on aika väsynyt - 5 tuntia ranskan opettelua putkeen ihan inasen uuvuttaa. Siksi lähdettiin tänään Natan kanssa illaksi lepäilemään Eiffelille. (Ja tietysti oli pakko ottaa pari perinteistä turistiotosta...)

Kielikurssi oli aika erikoisesti järjestetty - se on tosiaan Nanterren yliopiston oma kurssi, jolle piti ilmoittautua jo hakuvaiheessa. Samassa paperissa oli kohta, jossa piti valita oman ranskankielen taito kolmesta vaihtoehdosta (beginner - intermediate - advanced). Oon aika varma että kaikki Erasmukset on raksineet sen intermediate-boksin, eli meidät oli vähän kuin arvottu kymmeneen eri ryhmään.

Mut oli laitettu todella edistyneiden kanssa samaan ryhmään, mikä alkoi eilen jo ahdistaa aika tavalla. Pyysin lupaa vaihtaa ryhmää, ja tänään pääsin sitten enemmän omantasoisten kanssa samaan porukkaan. Kannatti, koska nyt ymmärrän jo neljä viidesosaa open puheesta ja tajuan oikeasti mitä milloinkin pitää tehdä. Porukkakin vaikuttaa vähän omanlaisemmalta.

Asuntolassa asuminen on osoittautunut tosi hyväksi ratkaisuksi. Tyttöihin tutustuu väkisinkin, ja olen saanut jo viikossa pari ystävää. Täällä on niin vähän tyttöjä, että asuntolan me-henki on tosi korkealla! Ja kuten sanottua, Montparnassen alue on ihan huippu. En taida lähteä täältä kulumallakaan... ;)

Knoppitietoa

Viime päivinä olen:

• kävellyt rikki noin kolmet sukkahousut
• ostanut mustan villabaskerin (no hei, tässähän ollaan pariisilaisia)
• yrittänyt ymmärtää ranskaa ja myös puhua sitä, mikä on vaikeampaa kuin luulisi
• kävellyt pitkin katuja patonki kainalossa ja tajunnut, miksi se on pakko kantaa niin (ne leivotaan niin pitkiksi, ettei ne mahdu minkään valtakunnan pussiin)
• ihmetellyt, miksi Suomessa ei myydä kookosjugurttia
• kuullut espanjalaisen vaihto-oppilaan suusta, että näytän ihan Björkiltä (enkä näytä)
• kommunikoinut melkein kaikilla kielillä, joilla osaan sanoa edes "päivää" ja "kiitos"
• vieraillut italialaisten vaihto-oppilaiden uskomattomassa asunnossa keskellä 1. arrondissementia (ikkunoista näkyi Pariisin kattoja)
• syönyt superhyvää venäläistä ruokaa
• ostanut vahingossa kilon vihreitä oliiveja
• ja oppinut välttämään pahinta ruuhka-aikaa metrossa.

Viimeiseen kohtaan littyen: et ole kokenut todellista ruuhkaa, jos et ole ollut Saint-Lazare - Nanterre Université -välisellä junamatkalla yhdeksän aikoihin aamulla. Siinä ollaan kyllä jo siinä pisteessä, että erottaa aika hyvin vieruskaverin ihohuokoset ja takin langanpätkät ja hengittäminen on haaste sinänsä. Mietin vaan, että minkähänlaista meno on sitten, kun yliopiston kurssit alkavat, ja mukaan soppaan heitetään ne parisataa opiskelijaa...

Pom-pom-Pompidou & Blah-Blahnik*

Huuh mikä päivä! Tutustuin vähän kuin vahingossa uusiin ihmisiin heti aamulla - asuntolan keittiö olisi varmaan läheiskammoisen pahin painajainen. (Mutta for the record, musta se on siis tosi kiva paikka.) Päätettiin yhteistuumin lähteä samantien Centre Pompidou'hun neljän naisen voimin, ja kyllä, se on kuulkaa hieno keskus se. Etenkin jos moderni taide nappaa. Ja ylimmän kerroksen näkymät Pariisiin on myös aika kivat.

Nälkä alkoi jossain vaiheessa sumentaa näkökenttää siinä määrin, että erotimme taideteoksista vain ne ruoka-aiheiset, eli oli aika palata asuntolalle lasagnepatojen ääreen. Mutta ei iltaa ilman iltakävelyä: lähdettiin Natan kanssa vielä kävelemään Notre Damelle. Vitonen (5. arrondissement siis) on huippu varsinkin iltaisin. (Nata, if you're reading this, thanks for the company, you're the best :D)

Piti laittaa itsestäkin joku kuva, niin uskotte että kyllä minä täällä oikeesti asun.

Loppuillan meinaan panikoida huomista kielikurssin alkua. Argh, on taas pakko olla supersosiaalinen ja luoda yhteyksiä... Toisaalta, kavereiden saaminen on kyllä aika kivaa. No, jännittää silti.

* Blah-Blahnik = a joke invented by Nata's boyfriend. (You happy now? ;D)