Supercalifragilisticexpialidocius

Yritin kirjoittaa jotain yhteenvetoa viime viikoista, mutta jostain syystä en tunnu löytävän tarpeeksi kuvailevia sanoja.

Ensinnäkin, suunnattiin viime viikolla synttärieni kunniaksi Le China -nimiseen, 1930-luvun Kiinan tyyliin sisustettuun ravintolaan/baariin. Todella viihtyisä paikka: ilmassa tuoksuu jasmiini, drinkit vievät kielen mennessään ja alakerrasta löytyy livemusiikkia arki-iltaisinkin!

Drinkkien tilaamisen jälkeen tytöt paljastivat synttärilahjansa:

Menopaluu Amsterdamiin! Uskomatonta. Franzi, Szilvi ja Lisa lähtevät siis mun kanssa reissuun! En tiennyt miten päin olisin ollut, ja piti siinä jo vähän kyyneliäkin nieleskellä. :D Meille tulee superhieno matka! (Kiitos myös teille kaikille ihanille, jotka lähetitte yllätyksiä - saitte mut ihan hämmennyksiin :) Et mercimercimerci pour toi aussi, Julie, j'adore le cadeau!)

Eilen oli puolestaan Szilvin synttärit, joita vietettiin Latinalaiskortteleissa hyvän ruuan ja Rue Mouffetardilla loistomusiikin parissa. Szilville päätettiin Franzin, Lisan ja Julian kanssa hankkia lahjaksi menopaluu Brysseliin - junamatka on vain 1,5 h suuntaansa, joten meidän seurue astuu junaan aamulla ja palaa Pariisiin saman päivän iltana. :) Eilen olikin sitten Szilvin vuoro kuivailla silmäkulmia pöytäliinaan. :D

Samana iltana oli myös viimeinen kerta, kun Charley ja Naz olivat mukana: kumpikin lähtee tänään koteihinsa Haagiin ja Istanbuliin. Ei tainnut kyllä kellään pysyä silmät kuivina, sen verran haikeaa meininkiä oli kyseessä... Onneksi Naz tulee käymään Pariisissa jo kuukauden päästä, ja Charleyta nähdään Amsterdamin reissun yhteydessä. Silti tää on herättänyt miettimään, kuinka nopeasti aika menee, ja tajuamaan myös, kuinka hyvä ratkaisu oli valita se koko lukuvuoden vaihto. On tänne jäämisessäkin toki varjopuolensa - en oikein pysty kuvittelemaan Pariisia ilman näitä ihmisiä. Jotenkin tähän tuudittautui niin, että tää meidän ihana porukka pysyisi koossa ja tutkailisi Pariisin katuja hamaan loppuun asti. Toisaalta, maailma on loppujen lopuksi aika pieni paikka, ja nämä tyypit tulee olemaan vain lentomatkan päässä.

Pian on joka tapauksessa aika suunnata omakin kurssi kohti muita maita kera parhaimman seuran eli Elisan, sillä Marokko kutsuu jo! :) Joskus tiedättekö tuntuu, että elämä on kaikesta huolimatta aika hienoa. :)

Ylämaan tyttö

Ookoo, taisin ihan vähän jättää sydämen nurkkaa Skotlantiin. Edinburgh on superkaunis kaupunki! Mulla on ollut päähänpinttymä Skotlantiin pääsystä kolmetoistakesäisestä asti, jolloin serkkuni antoi mulle lahjaksi Kaisa Ikolan kirjan Margaret, Ylämaan tyttö (kiitos siis tästä, Suvi). No, en joutunut pettymään. Jälleen uusi tulokas lempikaupungit-listalle! Kiitos Hertta parhaasta matkaseurasta myös <3

Edinburriessa me...

...ihailtiin kaupunkikuvaa hallitsevaa linnaa pitkin päivää. Se tuntuu näkyvän ihan kaikkialle, mistä syystä tuntuu koko ajan kuin olisi jossain sadussa. Tai Harry Potterissa. :D En yhtään ihmettele, miksi JK Rowling aloitti sarjan kirjoittamisen juuri täällä.

...Pottereiden kirjoittamisesta puheenollen, käväistiin myös syömässä samassa kahvilassa jossa Rowling oli raapustamisen aloittanut! Haggis oli hyvää (!), ja kaakao niin makea, että seuranneessa sokerihumalassa kuka tahansa alkaa nähdä velhoja. Eikä ikkunan näkymäkään (yllä) haitannut.

...Ihailtiin taas maisemia, tällä kertaa Carlton Hillillä, josta näkee kivasti melkeinpä koko kaupungin. Huikean tunnelmallista!

...Käveltiin ja ihailtiin vielä vähän lisää. Jostain syystä kaupungin tunnelmaa oli todella hankalaa tallentaa kameralla, joten suosittelen vaan käymään paikan päällä. :)

...Käveltiin vielä lisää ja kuunneltiin säkkipillinsoittajia ja skottimurretta. Kumpaankin kesti vähän tottua, mutta loppujen lopuksi ne oli aika hauskoja. :)

...Juotiin kahvia. Niin paljon, että sain kanta-asiakaskortin. :P

...Silitettiin kissoja.

...Ja todistettiin lauantai-iltana pahoinpitelyä, mutta silti tunnettiin kiintymystä kaupunkia kohtaan.

Edinburgh on kivan kokoinen kaupunki - kävelemällä pääsee joka paikkaan helposti. Menkää siis ihmeessä käymään! :) À tout!

:)

Näytön tässä päässä istuu nyt sängyllä hyvin onnellinen bloggari, syystä että:

• Eka ja vaikein tentti on nyt ohi, joten enää on neljä jäljellä, jippii
• mulla on täällä Pariisissa valtava arsenaali kuivattua varrasleipää (nam) ja Fazerin suklaata (naaaammm)
• Täällä on tänään 12 astetta lämmintä ja aurinko paistaa
• tulin Champs-Élysées'ltä asuntolalle 6-metrolinjaa pitkin (se kulkee osan matkasta maan päällä) ja näin taas Eiffelin ikkunasta
• Hertta tulee tänne ensi viikolla!
• ...Ja synttäriviikonloppuni suunnaksi otetaan Skotlanti!
• Kauhistuin vähän ikävuosieni määrää, mutta asuntolan tyttöjen mielestä näytän kuulemma nuoremmalta kuin syksyllä (? täh?), ja tässä ikävaiheessa sen voi varmaan jo ottaa kohteliaisuutena?
• Kävin eilen ekaa kertaa katakombeissa, eikä se ollutkaan niin pelottavaa kuin oletin
• Löydettiin eilen tyttöjen kanssa tuleva kantispaikkamme metroasema Goncourtin läheltä: soulia soittavia livebändejä ja dj, jonka levylautanen koostui mm. Stevie Wonderista (!) ja James Brownista (!!!)
• Sain postissa mahtavan synttärilahjan (Sippu, senkin kettu :D)
• Ai niin, ja tammikuun viimeinen viikko kuluu Marrakeshissa Elisan kanssa! Lupaan mummu tuoda sulle arganaöljyä! :)

Tammikuusta taitaa tulla aika jees kuukausi...

Mielensäpahoittajatar tilittää... tai sitten ei?

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun meni joulu liian nopeasti. Riittääkö muka alle kaksi viikkoa kultaisessa koto-Suomessa? Kyllä ei riitä.

Pariisiin palaaminen parin Suomiviikon jälkeen ei tosissaan ollut helppoa. Oli huippua asioida omalla kielellään, jäädyttää silmäripsensä superpakkasessa, pelata Maailman ihmeitä, syödä suomiruokia ja olla ystävien ja sukulaisten seurassa. Pariisiin lähteminen tuntui inhottavalta siksikin, kun tietää, että seuraavan kerran pääsen kotiin vasta kuuden kuukauden päästä. Fiilikset eivät siis olleet ihan katossa, kun kone laskeutui CDG:lle.

Pikkuhiljaa sitten tajusin, että olin parissa viikossa jo unohtanut, miten huippua täällä on. Aivan parhaita ihmisiä! Julien kanssa vedettiin hirveät määrät joululahjasuklaita ja kuunneltiin Björkiä paluuni kunniaksi, ja eilen suuntasin Franzin luo, joka oli järkännyt hienot vuodenvaihtumisjuhlat. Tai no, "hieno" on kyllä vähättelyä, oli aivan mahtavat pirskeet! Franzin sanojen mukaan kyseessä oli (seuraa suora lainaus) "pienet illanistujaiset", ja porukkaa oli 70 neliön kämpässä noin 50 henkeä. :D Ruokamäärällä olisi ruokkinut kaikki Afrikan norsut, ja juomapuolesta en edes mainitse. Porukka tanssi sängyillä Cee Lo Greenin tahdissa ja keskiyöllä poskipussailtiin kaikki muut vieraat läpi kiljahdellen välissä bonne année!. On täällä sittenkin kivaa olla. :)

 Miss Tunisia, Miss Venäjä, Miss Suomi ja Miss Saksa toivottavat onnellista uutta vuotta 2011! :)

Majd ja minä tykättiin Natan kengistä. Vähän vain oli isot mulle!

Eli lopputulos: Ei se paluu niin kamalaa ollutkaan. :) Suomen kielen kaipuuta voi aina lievittää lukemalla äidinkielisiä kirjoja, skypettämällä ystävien ja sukulaisten kanssa ja kuuntelemalla Emma Salokoski Ensembleä. Hyvin menee. Pienen tauon jälkeen myös sen kielitaidon edistymisen huomaa ihan eri tavalla, ranska sujuu jo huomattavasti jouhevammin.

Hyvää uutta vuotta kaikille, nyt painun tenttiinluvun pariin!

Merci, Paris

Oon jo pari viikkoa tuntenut takaraivossa sellaisen jatkuvasti voimistuvan kaipuun Suomen kotiin maaseudulle, eli rauhoittumaan tuttujen ihmisten ja asioiden pariin. Pariisi osaa olla (kuten niin monet suurkaupungit) todella hektinen paikka aamuruuhkineen ja joka paikkaan jonottamisineen. Kuitenkin nyt, kun lähtö Suomen-lomalle on lähellä, tuntuu että tätä paikkaa tulee jo parin viikon aikana iso ikävä... Ja se johtuu kyllä 80-prosenttisesti näistä mahtavista ihmisistä. :) (Loput prosentit jakautuu tasan tekemismahdollisuuksien ja ilmaston kesken.)

Kuluneen viikon aikana olen viettänyt kahdet pikkujoulut, ja tänään mentiin Latinalaiskortteleihin pitkän kaavan illalliselle juhlistamaan loman alkua ja tapaamaan toisiamme ennen kuin kaikki katoaa kotimaihinsa jouluksi. Ruoka oli loistavaa, seura parasta. :) En edes uskalla ajatella, mitä tapahtuu, kun Lisa ja Charley lähtee pois jo helmikuussa...

Nyt unta palloon! Pitäkää peukkuja että junat ja lentokoneet kulkee huomenna, koska silloin on mulla edessä tämä:

Hyvää joulua siis ja uuttavuotta myös! Blogisti-Essikin pitää nyt lomaa! :)

Pariisiin vaihtoon?

YLIOPISTO JA OPISKELU

Suomessa taso on loistava. Oikeesti. Tämä vaan varoituksena korkeat odotukset omaaville... Nanterren kampus on osittain hyvin rähjäinen, ja kansainvälisen toimiston väki käsittämättömän epäystävällisiä. Älä siis hämäänny, vaikka mennessäsi kyseiseen toimistoon ilmoittautumaan heti tuntuisi, että henkilökunta vihaa sinua - niin he vihaavatkin, mutta eivät kaikissa rakennuksissa. Suosittelen lämpimästi suuntaamista suoraan V-rakennuksen Erasmus-vastaavan pakeille, mikäli kysymyksiä tulee; porukka ei välttämättä tiedä paljoa, mutta ainakin he haluavat auttaa.

Mulla kävi todella "hauska" juttu oman koordinaattorini kanssa. Yritin saada tähän henkilöön kolmen viikon ajan, ja lopulta selvisi että juu, hän ei vastaa toimistonsa puhelimeen tai sähköposteihinsa, koska asuu Belgiassa. No niinpä tietysti! En tajua logiikkaa, jolla Belgiassa asuva heppu voi olla Erasmus-koordinaattori. Kai tää on sitä ranskalaista logiikkaa sitten... Mukava henkilö oli kyseessä, muttei valitettavasti tiedä mitään Nanterren menosta, eikä siis osannut vastata kysymyksiini. Varaudu siis siihen, että joudut ottamaan itse hyvin, hyvin pitkälle selvää asioista: tutoreita tai muuta vastaavaa ei löydy, ja kv-toimistossa osataan kyllä näyttää, ettei sinua kaivata. Onneksi muita vaihtareita löytyy paljon, ja olette samassa veneessä, joten ei paniikkia. Auttakaa toisianne.

Kursseista omalla kohdallani hyödyllisimmiksi ovat osoittautuneet FETE-kurssit, eli ranskan kielikurssit. Olin jo suunnitellut täyttäväni myös kevään ohjelman näillä tunneilla, mutta viime viikolla saimme tiedon, että kappas, FETEt muuttuvat helmikuusta lähtien maksullisiksi. Temppu on todella pirullinen, koska kielikursseille on tähän asti ollut halukkaita ihan tungokseksi asti, eli niillä aletaan sitten tahkota rahaa. Useimmilla vaihtareista ei kuitenkaan ole varaa/halua maksaa yli 80 euroa kuussa kursseista, joten ainakin omalla kohdallani menee Learning Agreement (jälleen) uusiksi.

ASUMINEN

Haluat Pariisiin, mutta ei ole varaa maksaa korkeita vuokria? Ei hätää, täältä voi löytää myös edullisen asumismuodon. :) Voin suositella tätä asuntola-asumista: siedettävä vuokra, johon sisältyvät sähkö, vesi ja netti, seura (muihin asukkaisiin tutustuu helposti, ja hyvällä tuurilla huonekaverikin on yhtä kiva kuin Julie), yhteisöllinen meininki ja sijainti ovat noin niinkuin päällimmäisenä hyvien puolten listalla. Alueena voin sanoa Montparnassesta (14. arrondissement) vain hyvää, ihanan pikkukaupunkimainen meininki ja todella rauhallinen ympäristö!
Olen täällä asuntolassa kolme kuukautta viettäneenä tullut siihen tulokseen, että en haluaisi asua Pariisissa yksin. Uuteen maahan tullessa on mukavaa, kun on heti jonkinlainen tukiverkko ympärillä. Lisäksi ihan käytännön kannaltakin tämä on kätevää: illanvietoista kotiin tullessa ei tarvitse ottaa taksia, kun olette samasta osoitteesta liikkeellä. :) Kaksinkin on jo suht turvallista käyttää yöbussia tai aamumetroa.

KAUPUNKI

Voin rehellisesti myöntää, etten lähtenyt vaihtoon opiskelun vuoksi. :D Kyllä tämä Pariisi painoi siinä vaakakupissa enemmän. Jostain syystä omalla kohdallani tänne sopeutuminen on ollut jopa helpompaa kuin aikoinaan Jyväskylään tottuminen, eikä varsinaista kulttuurishokkia koskaan kuulunut. :) Täällä on aina jotain tekemistä, kavereita saa helposti, kulttuurielämä on mahtavan rikasta ja tämä on älyttömän kaunis kaupunki. Suosittelen todellakin. Kielitaito kohentuu ihan huomaamatta myös, kun kaikkialla kuulee ja näkee ranskaa.

Jos jäi kysyttävää, tämän postauksen kommenttiboksiin voi jättää ihmettelyitä! Lisää juttua tulee toki tasaisin väliajoin, mutta tämä nyt tällaisena koontina syksyn kokemuksista. :)

Sunnuntain biisi

Hei kaikki! Saatte jälleen musiikkia elämäänne suoraan Budapest-Pariisi -akselilta: unkarilaiseni teki upean biisin, laulaa tässä myös itse ja videokin tehtiin hätäisesti täällä paikan päällä viime viikolla. Tämä nainen on niin lahjakas:



Nauttikaa sunnuntai-illasta!