Long time no see! Tässä lakkotuoksinassa ihan blogikin unohtuu... Vasta kuluneen viikon aikana on jotenkin tajunnut niitä eroavaisuuksia Suomen ja Ranskan välillä.
Suomalaiset lehdetkin ovat tainneet jo jotain raportoida tästä Ranskan lakkotilanteesta - omasta mielestäni tämä menee jo ihan yli. Junat on niin täynnä aamuisin, että pitää odottaa vaan suosiolla seuraavaa, koska sekaan ei kerta kaikkiaan mahtuisi edes kärpästä. (Yhtenä aamupäivänä eräs nainen alkoi voida tungoksessa niin pahoin, että änki ulos junan pysähtyessä ja oksensi radan viereen. Hurmaavaa.) Poliiseja on joka paikassa niiden pyssyjensä kanssa, ja kuulin että jossain olivat nuoret saaneet päähänsä heitellä sinivuokkoja kivillä. Koulumatkan kuljen yleensä paikallisjunalla Mantes-la-Jolien kautta, siellä kuulemma oli poltettu autoja. Paras juttu on kuitenkin se, että Nanterressa, jossa siis yliopistoni sijaitsee, oli poliisin tarvinnut käyttää kyynelkaasua mellakoivaa väkijoukkoa vastaan. Nanterre on täällä melko äärivasemmistolaisen alueen maineessa, ja Julie kertoi, että juuri vasemmistolaiset vastustavat tätä uusinta lakia voimakkaimmin.
Omassa arjessa ei varsinaisia uhkaavia tilanteita ole tullut vastaan, mitä nyt mm. tänä aamuna olivat jotkut innokkaat opiskelijat saaneet päähänsä blokata täysin tien juna-asemalta yliopistolle kasaamalla tien täyteen roskalaatikoita. Sieltä takaa oli sitten heidän mukava huudella iskulauseita, kuten "Kaikki lakkoon" ja "Voitto on meidän". Sacre bleu. Opiskelijat kiipesivät sitten aidan yli kampukselle. Luennolla taas professori lukitsi luokan oven sisältäpäin selittäen, että edellisvuosina valveutuneet lakkolaisopiskelijat olivat tunkeneet sisään kesken tunnin ja vieneet luokasta kaikki tuolit ja pöydät. (Tässä vaiheessa vaihtarit loi toisiinsa epäuskoisia katseita ja naureskeli hämmentyneesti. Ranskalaiset opiskelijat tunnistaa siitä, että ne näyttää vaan tylsistyneiltä kun kuulee näitä juttuja.)
Valitan, että nyt tulee aika paljon tätä lakkoasiaa, mutta se on täällä jatkuvasti niin tapetilla - tuntuu ettei täällä muusta puhutakaan. Kaikesta huolimatta, uskokaa tai älkää, viihdyn täällä edelleen erittäin hyvin. :) Elo jatkuu niin normaalina kuin se näissä oloissa voi, ympärillä pyörii ihania ihmisiä, yliopiston kurssit tuntuu todella lupaavilta ja professorit ovat innostuneita asiastaan. Ja ennen kaikkea, tässähän ollaan Pariisissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti