Voi pyhä Sylvi ja pari muuta tyttöä! Oli sellainen päivä yliopistolla, etten edes tiedä mistä aloittaisin...
Ehkä kannattaa lähteä liikkeelle siitä lakosta. Täällä on - tämän kuukauden aikana jonka olen täällä viettänyt - ollut kaksi lakkoa ja nyt on päällä kolmas. Ihmiset osoittavat täällä lakkoilulla mieltään koskien päätöstä eläkeiän nostamisesta Ranskassa 65 ikävuodesta 67:ään. Tiistaina oli tässä kotikulmillani pitkä kulkue huutavia ja kylttejä heiluttelevia ihmisiä; siinä metroasemalta asuntolalle kulkiessa oli mukava vilkutella poliisin talteen keräämille, vähän liikaa innostuneille mielenosoittajille...
Eniten tässä lakkoilussa ärsyttää sen vaikutus junaliikenteeseen. Usein se kaksinkertaistaa muutenkin jo 45 minuuttia kestävän koulumatkani ja parhaimmillaan estää kokonaan pääsyni yliopistolle, kun junat eivät nyt vaan kulje. Tämä taas on ongelma yliopiston kurssien kannalta, koska kielikursseille pääsevät vain ne 35 ensimmäistä, jotka ovat paikalla ensimmäisellä oppitunnilla. Eli soppa on valmis. Esimerkiksi tänään päivän tähdeksi päätyi eräs italialainen neito, joka saapui junien vuoksi liian myöhään tunnille ja menetti siksi paikkansa (selvennetään vielä vähän: siis vaikka olisi ilmoittautunut kurssille, menettää paikkansa, jollei ole paikalla ensimmäisellä luennolla). Kyseinen tyttö vetäisi herneet kunnolla nenäänsä ja aloitti ranskan- ja italiansekaisen huutokonsertin säestäen pointtejaan mm. kaatamalla pari pöytää. Onneksi luokasta löytyi pari jykevärakenteista miessukupuolen edustajaa, jotka saattoivat neitosen luokan ulkopuolelle rauhoittumaan. Tämän episodin jälkeen professori totesi tärisevällä äänellä, että tämä on kuulkaas todella hyvä kurssi kun noin kovasti tänne haluttaisiin.
Toinen tapahtuma sattui pian edellisen jälkeen: olimme menossa muutaman ystävän kanssa yliopiston ainoaan ruokalaan syömään, kun huomasimme kanttiinin ulkopuolella meluavan opiskelijajoukkion. Porukkaa näytti toden teolla juoksevan pois ruokalasta, ja tungeksimme väkijoukon läpi katsomaan, mitä oikein tapahtuu (tosi fiksua näin jälkikäteen ajateltuna). Ovella turvamies huikkasi, ettemme saa tulla sisään, koska ruokalassa on joukko vihaisia opiskelijamielenosoittajia, jotka ovat rikkoneet mm. ikkunoita. Oujee. No, ei muuta kuin massan perässä lähimmän boulangerien jonoon ja täytetty patonki kainaloon.
Mutta siis on täällä muuten ihan turvallista, äiti! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti