Kieli solmussa

Kysymykseen "mitä kieltä sää siellä oikeen puhut?" on vastauksena "vähän kaikkee".

Vapaa-ajan kieliä on kolme. Natan kanssa puhun aina englanniksi, koska sillä kielellä on helpompi ilmaista itseään sujuvasti, mikä taas on ystävyyden kannalta aika olennaista. Muiden asuntolalaisten sekä kielikurssikavereiden kanssa ensisijainen kieli on sen sijaan aina ranska, ja vain silloin, kun toisen ymmärtämisessä tulee ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, se vaihtuu englantiin. Kielen vaihto on siis sellainen vähän "luovuttamisen" osoitus. Yliopistolla olen tutustunut kahteen suomalaisvaihtariin, joiden kanssa tulee puhuttua suomea, ja tämä on ollut itselle vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta on mahtavaa, kun ymmärtää toisen kieltä täydellisesti, toisaalta taas - enhän minä tänne suomea tullut puhumaan! Kuitenkin aina, jos porukassa on joku muu kuin suomalainen, kieli vaihtuu ranskaan tai joskus englantiin.

Oma kielitaitoni on tuottanut muutamia yllätyksiä. En esimerkiksi tajunnut englantini ja etenkin aksenttini olevan niin vahva, että pystyisin huijaamaan iowalaista tyttöä luulemaan, että tulen Yhdysvalloista. (Tällä on ihan pakko leijua, totta se on! Tosin raukalla taisi olla niin karmea jet lag, että virhe voitaisiin ehkä pistää sen piikkiin, mutta ei pistetä, eihän). Olen kuullut täällä jo niin monelta tästä jenkkiaksentistani, että kai se on vaan uskottava. Viimeinkin siitä ahkerasta Gossip Girlin katsom... eiku kielen harjoittelusta on ollut hyötyä!

Osoittautui kuitenkin, että Harry Potter -ranskani ei tehnytkään minusta eksperttiä, vaan taitoni ovat just sitä luokkaa, mitä lähes kolmen vuoden kielenopiskelusta pidetyn tauon jälkeen voi odottaa. Mutta tähän asiaan on helppo suhtautua positiivisesti: täällä on paljon muitakin, jotka ovat samalla tasolla, ja kaikki vaihtarithan me olemme täällä nimenomaan oppimassa. Sitä paitsi on mukavaakin tietää, että suunta on vain ylöspäin! :) Olinkin yllättynyt siitä, että useimmat tapaamani ranskalaiset eivät loukkaannu siitä, etten osaa täydellisesti heidän kieltään, vaan nurjasti suhtautuvia löytyy lähinnä toisten vaihtareiden joukosta. Näille tyypeille tekisi kovasti joskus mieli sanoa, että vähän ymmärrystä kiitos. Ei toiselta voi vaatia samaa kielen osaamisen tasoa kuin mitä itsellä on.

Opinnoista kirjoitan jossain vaiheessä vähän informatiivisemman postauksen, mutta opiskelen täällä siis Etudes Anglo-Americains -nimisessä kokonaisuudessa. Tämä tarkoittaa, että suurin osa luennoista on englanniksi. Nanterressa tämä ei ole ongelma, koska kaikki tähän asti tapaamani professorit puhuvat englantia kuin natiivit, ja lisäksi useimmilla on kaupan päälle vielä tuhti brittiaksentti. Lisäksi otan ranskan kielikursseja, jotka ovat nimenomaan vaihtareille tarkoitettuja.

Tästä kielisekamelskasta tulos on se, että olen jo alkanut nähdä englanninkielisiä unia (ahdistavaa), puhua sujuvasti frenglantia eli englantia ja ranskaa sekaisin sekä ajatella tiettyjä asioita vain tietyillä kielillä. Loppukaneettina haluan vielä heittää, että vaihtoa harkitsevat ihmiset siellä jossain: älkää hylätkö jotain vaihtokohdetta vain siksi, että kohdemaan kielen opiskelusta on aikaa. Mikä muka olisi tehokkaampi tapa oppia kieltä kuin vieraaseen maahan muuttaminen?