Kuulumisjorinoita

Terkut täältä sängynpohjalta! Pari päivää olen matkustellut Montparnassen ja Nanterren väliä, vaikka veri olisi vetänyt viettämään laatuaikaa vällyjen välissä nenäliinan kanssa ja yskimään keuhkojani pihalle. No jaa, ei kaikkee voi saada. Ja ainakin yliopistolta saa automaatista hyvää cappuccinoa.

Ranskan kielikurssit alkavat vasta ensi viikolla, eli nyt olen käynyt tsekkaamassa englanninkieliset musiikki- ja taidehissan sekä postkolonialistisen kirjallisuuden luennot ja ranskankielisen fantasiakirjallisuuden historian luennon. Ekoista ymmärsin kaiken, viimeisestä en mitään. Onneksi mun viereen istui yksi ranskalainen Elsa, joka on supermukava ja kääntää mulle tärkeimmät pointit. Menin luennon jälkeen sanomaan professorille, että nyt jäi muistiinpanot aika laihoiksi, ja että joudun varmaankin jättämään koko kurssin pois. Mies oli niin innoissaan kuullessaan että olen ainoa vaihtari koko kurssilla, että antoi omat muistiinpanonsa mulle kopioitaviksi. Jospa sitä siis vielä yrittäisi!

Täällä alkoivat 1.10 muotiviikot, ja hinkuni mennä näytöspaikoille pyörimään on samaa luokkaa kuin lapsella karkkikauppaan, mutta kun pitäisi levätä tämä flunssa pois... (Älkää kertoko kenellekään, mutta ollaan parin muun tytön kanssa kahtena päivänä jääty kotimatkalla metrosta pois ykkösessä ja menty vähän kurkkimaan. Sonia Rykielin näytöksessä oli vieraana Dita von Teese ja näin sen vilaukselta! :P) Kaupunki on vielä tavallistakin enemmän täynnä tyylikkäitä ihmisiä.

Elsan kanssa juteltiin vaihtariudesta, se kun on ollut viime vuoden Kööpenhaminassa opiskelemassa englantia, niin tietää aika hyvin, millaista vaihtarina oleminen on. Täällä alkaa nyt arki sijoittua jotenkin paikoilleen näin kurssien alettua, osaan jo ostaa kaupasta oikeanlaista juustoakin siitä seinän pituisesta juustohyllystä. Tosin en oo vielä saanut sitä kulttuurishokin inhoamisvaihetta, jollon tulee se kamala koti-ikävä - Elsan analyysin mukaan sen pitäis kuulemma iskeä tämän viikon aikana. No, muhun ei ole iskenyt muu kuin tämä yskä ja pari muotiviikoilla nähtyä asukokonaisuutta, joten en aio huolehtia tosta. :D Sitä paitsi luulen, että se koti-ikävävaihe oli jo; sain ekoina viikkoina niin surullisia uutisia Suomesta, että joskus vaan toivoin että pääsisin kotiin. Nyt taas tuntuu siltä, että tää vaihto tulee tekemään todella hyvää ja että just jotain tällaista oon kaivannut lukiosta asti. Että päätelkää tuosta nyt sitten jotain :)

Nyt meinaan mennä keittiöön terrorisoimaan uunia; Natan poikaystävä tuli kokkailemaan mulle ja Natalle, mikä on tosi hyvä, koska kupuni kurnii jo kuin sammakkoseurue. Mikä ei ole niin hyvä, on, että itse menin jossain oudossa mielenhäiriössä lupaamaan tekeväni jotain suomalaista jälkkäriä. Meinaan vääntää superhelpon ropsun, oli se sitten suomalaista tai ei. Viettäkää kiva ilta!