Olen huomannut, että sen jälkeen, kun on hengannut pari päivää suomalaisen ystävänsä kanssa ja kun tämä sitten lähtee, iskee ihan hirveä jokin. Se on osaksi koti-ikävää, kotikielen ikävää ja osaksi sitten sitä, että olen niin kamalan huono sanomaan hyvästejä... Tosin jälkimmäisintä on tullut harjoiteltua viime aikoina oikein urakalla, kun noin puolet Pariisin-ystävistä tekee lähtöä kotimaihinsa. Tästä syystä ollaankin sitten tehty vaikka mitä yhdessä. :)
Sunnuntaina esimerkiksi oli Sophisticated Sunday - minä ja Lisa käväistiin aamulla Palais du Tokyossa ja sen naapurissa sijaitsevassa Musée d'Art Moderne'ssa. Palais du Tokyossa on tällä hetkellä meneillään Amos Gitain videoinstallaationäyttely nimeltä Lullaby to my Father, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen: Rakennuksen kellarikerroksen rosoisille betoniseinille heijastetut videot kertovat taiteilijan juutalaisisän tarinaa 1930-luvun Saksassa. Ja sitä paitsi opiskelijoilta sisäänpääsy on vaivaisen euron. :)
Musée d'Art Moderne oli myös varsinainen yllätys - loistava kokoelma, tosin hieman pirstaleinen, mutta silti! Ja ikkunoista oli myös ihastuttava näkymä Seinelle ja Eiffelille. :)
Näyttelyiden jälkeen suunnattiin Opéra Garnier'n kulmille kahvittelemaan Szilvin, Franzin, Eleon ja Daniellen kanssa, josta suunnattiin porukalla Chopin-instituuttiin ilmaiseen pianokonserttiin. :)
Vaikka se ei ylemmistä kuvista välitykään, niin täällä ovat ilmat alkaneet toden teolla lämmetä, ja tänään tehtiin varmaan joku helmikuun lämpöennätys - aurinko paistoi taivaalta täydellä teholla, ja parhaimmillaan pärjäsi jo ilman takkia! Helmikuussa! Miten ikinä pystyn enää tottumaan niihin Suomen tappopakkasiin?!
Tänään oli vuorossa luennon jälkeinen Cinemathèque Francaise'n visiitti Lisan ja Franzin kera. Kyseessä on siis eräänlainen elokuvan historian museo, joka sijaitsee Bercy'ssä eli aika modernissa osassa Pariisia. Ihan Cinemathèquen vieressä on iso, skandinaavisen moderni puisto, joka oli näin lämpimänä päivänä täydellinen paikka kahvihetkelle. :) Museota todellakin suosittelen - vaikka sisäänpääsymaksu on kovimpia Pariisissa (4 euroa), ei se kaada kenenkään budjettia, ja näytteillä on vaikka mitä gramofoneista ja varhaisista mykkäfilmeistä ja piirretyistä surrealistisiin videokokeiluihin asti!
Tässä Pariisin kiertämisen lomassa on tullut tapeltua kursseista (miksi, oi miksi näistä asioista pitää täällä tehdä niin kauhean hankalia?!), jäljitettyä kadonnutta postipakettia sekä suunniteltua Lisan läksiäisiä. :) Ensi viikonloppuna on tiedossa myös pieni pyrähdys Reimsiin venäläisen kaverini synttäreiden kunniaksi! Ei hassumpaa siis. :)
Kaunista viikkoa kaikille Suomeen (ja äitille ja isälle Tansaniaan kanssa :D)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti