Lähde etelään, nuori neiti

Lauantai-iltapäivällä vietettiin Bois de Boulognen puistossa pientä piknikkiä, ja sain samalla kutsun seuraavan päivän retkelle Fontainebleaun kaupunkiin. Sunnuntaina herätyskello soi siis hämmentävän aikaisin, ja Gare de Lyonin asemalla nuokkui aamutuimaan sekalainen seurue (80 % italialaisia, yksi Nata ja yksi Essi). Suuntana etelä ja château de Fontainebleau.

Tommonen ihan kiva pikku linna.

Outoa, syksystä näkyy täällä vain ne parhaat puolet: aurinko, kirpeät aamut ja väriloisto. Arvatkaa tuleeko ikävä Suomen loskaa? (Vinkki: ei tuu.)

Käytiin me siellä linnassa sisälläkin!

Versaillesin loistolle (tai sille pömpöösin tasolle) on vaikea vetää vertoja, joten sisätilat jäivät ehkä aavistuksen laimean oloisiksi. Jos niin voi sanoa sisustuksesta, jossa joka huoneessa on käytetty vähintään neljää erilaista kukkaprinttiä... ;) Hiljaisen taustamusiikin käytöstä tosin plussaa - kuulostaa kamalan kliseiseltä, mutta toimii. Museoissa vois olla enemmänkin taustamusiikkia. Sisäänpääsy linnaan on ilmainen alle 26-vuotiailta EU:n kansalaisilta, ja junamatka edestakaisin maksaa 8,50 euroa, joten kannattaa kuitenkin käydä katsomassa!

Notta oltiin niin muikiaa tyttöä että!

Tänä iltana on tiedossa asuntolafiesta, tytöt leipoo niin että jauhot pöllyää. Jos huomenna näkyy lööppiä että Montparnasse on peittynyt valtavaan turpoavaan taikinamöykkyyn, niin tiedätte kenen pullataikina on kyseessä. Heipat!

Katso maisemaa (Bois de Boulogne)

Olemme matkalla

lähdimme aamulla

eväät pakattuina

lisävaatteet laukussa

Pidämme taukoa,

jaloittelua, polttoainetta

Luen kirjasta

kun kilometrit karttuvat

Katso mitä maisemaa

voitko hieman hidastaa

tällaista ei näe kun

ollaan kotona kahdestaan

Lyriikat Regina,  kuvat Bois de Boulognesta lauantailta.

Paras aika vuodesta

Tää Pariisin ilmasto on kuin luotu ohuita mekkoja rakastavalle neidolle. Verrataanpa tätä Helsingin Sanomien uutista Pariisin seuraavien viiden päivän sääennusteeseen:

Näitä katsellessa alkaa väkisinkin soida Reginan biisi päässä! En tuu enää takaisin Suomeen, moikka.

Kuulumisjorinoita

Terkut täältä sängynpohjalta! Pari päivää olen matkustellut Montparnassen ja Nanterren väliä, vaikka veri olisi vetänyt viettämään laatuaikaa vällyjen välissä nenäliinan kanssa ja yskimään keuhkojani pihalle. No jaa, ei kaikkee voi saada. Ja ainakin yliopistolta saa automaatista hyvää cappuccinoa.

Ranskan kielikurssit alkavat vasta ensi viikolla, eli nyt olen käynyt tsekkaamassa englanninkieliset musiikki- ja taidehissan sekä postkolonialistisen kirjallisuuden luennot ja ranskankielisen fantasiakirjallisuuden historian luennon. Ekoista ymmärsin kaiken, viimeisestä en mitään. Onneksi mun viereen istui yksi ranskalainen Elsa, joka on supermukava ja kääntää mulle tärkeimmät pointit. Menin luennon jälkeen sanomaan professorille, että nyt jäi muistiinpanot aika laihoiksi, ja että joudun varmaankin jättämään koko kurssin pois. Mies oli niin innoissaan kuullessaan että olen ainoa vaihtari koko kurssilla, että antoi omat muistiinpanonsa mulle kopioitaviksi. Jospa sitä siis vielä yrittäisi!

Täällä alkoivat 1.10 muotiviikot, ja hinkuni mennä näytöspaikoille pyörimään on samaa luokkaa kuin lapsella karkkikauppaan, mutta kun pitäisi levätä tämä flunssa pois... (Älkää kertoko kenellekään, mutta ollaan parin muun tytön kanssa kahtena päivänä jääty kotimatkalla metrosta pois ykkösessä ja menty vähän kurkkimaan. Sonia Rykielin näytöksessä oli vieraana Dita von Teese ja näin sen vilaukselta! :P) Kaupunki on vielä tavallistakin enemmän täynnä tyylikkäitä ihmisiä.

Elsan kanssa juteltiin vaihtariudesta, se kun on ollut viime vuoden Kööpenhaminassa opiskelemassa englantia, niin tietää aika hyvin, millaista vaihtarina oleminen on. Täällä alkaa nyt arki sijoittua jotenkin paikoilleen näin kurssien alettua, osaan jo ostaa kaupasta oikeanlaista juustoakin siitä seinän pituisesta juustohyllystä. Tosin en oo vielä saanut sitä kulttuurishokin inhoamisvaihetta, jollon tulee se kamala koti-ikävä - Elsan analyysin mukaan sen pitäis kuulemma iskeä tämän viikon aikana. No, muhun ei ole iskenyt muu kuin tämä yskä ja pari muotiviikoilla nähtyä asukokonaisuutta, joten en aio huolehtia tosta. :D Sitä paitsi luulen, että se koti-ikävävaihe oli jo; sain ekoina viikkoina niin surullisia uutisia Suomesta, että joskus vaan toivoin että pääsisin kotiin. Nyt taas tuntuu siltä, että tää vaihto tulee tekemään todella hyvää ja että just jotain tällaista oon kaivannut lukiosta asti. Että päätelkää tuosta nyt sitten jotain :)

Nyt meinaan mennä keittiöön terrorisoimaan uunia; Natan poikaystävä tuli kokkailemaan mulle ja Natalle, mikä on tosi hyvä, koska kupuni kurnii jo kuin sammakkoseurue. Mikä ei ole niin hyvä, on, että itse menin jossain oudossa mielenhäiriössä lupaamaan tekeväni jotain suomalaista jälkkäriä. Meinaan vääntää superhelpon ropsun, oli se sitten suomalaista tai ei. Viettäkää kiva ilta!

Kieli solmussa

Kysymykseen "mitä kieltä sää siellä oikeen puhut?" on vastauksena "vähän kaikkee".

Vapaa-ajan kieliä on kolme. Natan kanssa puhun aina englanniksi, koska sillä kielellä on helpompi ilmaista itseään sujuvasti, mikä taas on ystävyyden kannalta aika olennaista. Muiden asuntolalaisten sekä kielikurssikavereiden kanssa ensisijainen kieli on sen sijaan aina ranska, ja vain silloin, kun toisen ymmärtämisessä tulee ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, se vaihtuu englantiin. Kielen vaihto on siis sellainen vähän "luovuttamisen" osoitus. Yliopistolla olen tutustunut kahteen suomalaisvaihtariin, joiden kanssa tulee puhuttua suomea, ja tämä on ollut itselle vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta on mahtavaa, kun ymmärtää toisen kieltä täydellisesti, toisaalta taas - enhän minä tänne suomea tullut puhumaan! Kuitenkin aina, jos porukassa on joku muu kuin suomalainen, kieli vaihtuu ranskaan tai joskus englantiin.

Oma kielitaitoni on tuottanut muutamia yllätyksiä. En esimerkiksi tajunnut englantini ja etenkin aksenttini olevan niin vahva, että pystyisin huijaamaan iowalaista tyttöä luulemaan, että tulen Yhdysvalloista. (Tällä on ihan pakko leijua, totta se on! Tosin raukalla taisi olla niin karmea jet lag, että virhe voitaisiin ehkä pistää sen piikkiin, mutta ei pistetä, eihän). Olen kuullut täällä jo niin monelta tästä jenkkiaksentistani, että kai se on vaan uskottava. Viimeinkin siitä ahkerasta Gossip Girlin katsom... eiku kielen harjoittelusta on ollut hyötyä!

Osoittautui kuitenkin, että Harry Potter -ranskani ei tehnytkään minusta eksperttiä, vaan taitoni ovat just sitä luokkaa, mitä lähes kolmen vuoden kielenopiskelusta pidetyn tauon jälkeen voi odottaa. Mutta tähän asiaan on helppo suhtautua positiivisesti: täällä on paljon muitakin, jotka ovat samalla tasolla, ja kaikki vaihtarithan me olemme täällä nimenomaan oppimassa. Sitä paitsi on mukavaakin tietää, että suunta on vain ylöspäin! :) Olinkin yllättynyt siitä, että useimmat tapaamani ranskalaiset eivät loukkaannu siitä, etten osaa täydellisesti heidän kieltään, vaan nurjasti suhtautuvia löytyy lähinnä toisten vaihtareiden joukosta. Näille tyypeille tekisi kovasti joskus mieli sanoa, että vähän ymmärrystä kiitos. Ei toiselta voi vaatia samaa kielen osaamisen tasoa kuin mitä itsellä on.

Opinnoista kirjoitan jossain vaiheessä vähän informatiivisemman postauksen, mutta opiskelen täällä siis Etudes Anglo-Americains -nimisessä kokonaisuudessa. Tämä tarkoittaa, että suurin osa luennoista on englanniksi. Nanterressa tämä ei ole ongelma, koska kaikki tähän asti tapaamani professorit puhuvat englantia kuin natiivit, ja lisäksi useimmilla on kaupan päälle vielä tuhti brittiaksentti. Lisäksi otan ranskan kielikursseja, jotka ovat nimenomaan vaihtareille tarkoitettuja.

Tästä kielisekamelskasta tulos on se, että olen jo alkanut nähdä englanninkielisiä unia (ahdistavaa), puhua sujuvasti frenglantia eli englantia ja ranskaa sekaisin sekä ajatella tiettyjä asioita vain tietyillä kielillä. Loppukaneettina haluan vielä heittää, että vaihtoa harkitsevat ihmiset siellä jossain: älkää hylätkö jotain vaihtokohdetta vain siksi, että kohdemaan kielen opiskelusta on aikaa. Mikä muka olisi tehokkaampi tapa oppia kieltä kuin vieraaseen maahan muuttaminen?

Taiteiden yö à la Pariisi

Hmm. Lieneeköhän Nuit Blanche saanut nimensä seuraavan aamun tunnelmien mukaan? Oma piikkisika aivoissa -fiilis tosin johtunee flunssasta eikä suinkaan niistä muutamasta lasillisesta kahden euron Bourdeaux'ta. Harmitti hieman, että jouduin lähtemään aikaisemmin kotiin kuin oli suunniteltua, mutta kuumeinen olo ei oikein antanut tilaa illasta nauttimiselle. Ehdittiin silti paljon: tuli nähtyä Palais du Tokyo (ihan kuin Kiasma!!), käveltyä Saint Pauliin, istuttua Seinen rannalla katsellen ja kuunnellen kitarakonserttia ja käytyä Marais'ssa jazzkonsertissa.

Pariisi on mahtava.

Hôtel de Ville oli saanut kylkeensä tuollaisia erikielisiä tekstejä, aika hauska! Yritin bongata suomea, mutten löytänyt... Notre Damen "valoshow" oli aika laimea, mutta sen edustalla Seinen rannalla (=yksi lempipaikoistani) veti kolmen herran poppoo aika hienon setin kitaroineen. Porukkaa kerääntyi kuuntelemaan niin paljon, että käveleminen olisi ollut vaikeaa.

Tänään aion parannella oloa viidellätoista kupilla teetä, mutta taidan tehdä sen Luxembourgin puistossa - täällä paistaa aurinko ja asteita on 24! Hahahaa kärsikää syyssateissanne, suomalaiset! ;)

Lisää kuvia meidän asuntolasta

...Vai olikohan nää sittenkin Versailles'sta? Meen aina näissä sekaisin...

Oon joskus aikaisemminkin Versailles'ssa piipahtanut, mutta viimeksi "vain" puutarhaa kiertämässä ja chateaun sisätiloissa. Tällä kertaa kierrettiin edellämainituiden lisäksi Grand ja Petit Trianon sekä Marie Antoinetten ihana pikku"kylä" - suosittelen näitä kolmea ehdottomasti enemmän kuin pelkkää linna-puutarha -linjaa! Varsinkin se kylä oli melkein ylisöpö...

Itse linnassa on 12. joulukuuta asti käynnissä hyvin mielenkiintoinen näyttely - Takashi Murakamin teoksia on laitettu esille aika ainutlaatuiseen ympäristöön. Jos satutte siis paikalle ennen joulua, tämä kannattaa kyllä katsastaa. Tunnelma oli kyllä vähän sellaista "etsi kolme virhettä" -luokkaa :)

Omasta mielestäni toi näyttely on hauska ja myös jossain määrin aika provosoiva, mutta menkää ihmeessä itse katsomaan!

Tänä iltana on Pariisissa Nuit Blanche klo 21-07, eli sinä aikana on kaikenmoista installaatio-, valoshow- ja muuta tapahtumaa ympäri keskustaa ja lähiympäristöä. Täällä asumisessa onkin just tuo mahtava puoli, että kulttuurin kentällä tapahtuu ihan koko ajan!