Asunnonetsintä Pariisista on näköjään samanlaista venkoilua kuin ketsuppipullojen kanssa: ensin ei tule mitään ja sitten tulee kaikki. Olisin nyt saamassa yksiötä Chatenay-Malabrysta, löysin siihen jo kämppiksenkin (vuokra on niin korkea että yksinäisen opiskelijan budjetti paukkuu kuin jenkkipurkka), mutku. Mokoma kolo on niin kaukana. :)
Kun heinäkuun lopussa sain lopulta tiedon ilman yliopiston kämppää jäämisestäni, aloin läppärin näppis sauhuten etsiä jostain jotain. Lähetin hakemuksia ja kyselyjä vaikka minne, mm. aika moneen asuntolaan, joiden tiedot löysin täältä UNMEn sivuilta. Yhdestä niistä vastattiin, että lähetä hakemus samantien, joten pistin paperit Ranskaan ja jäin odottamaan. Vastausta ei vaan ole vieläkään kuulunut, ja ikuisena optimistina elättelen tietysti toiveita, että sinne vielä pääsisin - vuokra olisi hitusen alhaisempi, ja sijainti keskellä Montparnassea. Olen pommittanut asuntolan johtoa jo lukuisilla "kertokaa nyt onko teillä mulle huone" -sähköposteilla, mutta vastausta ei vaan kuulu, eli pian on aika ottaa kovat keinot käyttöön (tarkoittaa tarttumista puhelimeen ja Harry Potter -ranskani vääntämistä luuriin).
Tuleville vaihtoonlähtijöille, jotka ovat ilman kämppää: Pariisissa on asuntoja, mutta todella kalliita sellaisia. Hommaa siis kämppis, jonka kanssa voitte jakaa vuokran. Itse en tunne muita Pariisiin lähtijöitä, joten kurkkasin Suomalaisen instituutin sivuilta toisen asunnonhakijan yhteystiedot ja ehdotin kimppakämppäratkaisua. Yksi vaihtoehto on tietysti mennä paikan päälle ja etsiä sieltä käsin, mutta omalla kohdallani se olisi ollut viimeinen vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti