Gustave Moreau

Näin tossa kuukausi sitten metroasemalla Musée Gustave Moreau'n mainoksen, ja siitä lähtien olen hinkunut kyseiseen paikkaan käymään. Eilen päästiin sitten vihdoin tähän taiteilijakotiin tutustumaan, ja suosittelen todellakin hyyyyvin lämpimästi!

Kyseessä on siis taiteilija Gustave Moreau'n kolmikerroksinen koti ja ateljee. Näin taiteilijakotien mainostajana kehotan yleensäkin tutustumaan tämänkaltaisiin museoihin (by the way, suomalaiset: menkää käymään Visavuoressa, vink vink), ja tällä kyseessä olevalla paikalla on harvinaisen laajat kokoelmat luonnoksia esillä. Ja lisäksi se tönö on aika hulppee.

Moreau'n töiden aiheet olivat aika pitkälti niin sanottua "klassista kamaa", eli vanhoja kreikkalaisia taruja ja eksotiikkaa näkee tuutin täydeltä. Paikka eroaa sen verran niistä perus turistimatkan museoista, että jo senkin takia kannattaa käydä vilkaisemassa, miten ennen aikoihin elettiin kun rahaa riitti. ;)

Ja museon osoitehan on 14 rue de La Rochefoucauld, lähin metroasema Trinité (linja 12). Opiskelijoille ilmainen sisäänpääsy! :D

------ mainos loppuu -----

Synttäreitä!

Eilisilta: Julian synttärit eräässä pienessä baarissa 11.arrondissementissa - muy bueno!

Baarin nimeä en valitettavasti enää muista, mutta huippukiva paikka oli kuitenkin kyseessä. :) Miettikää nyt, jopa lampuilla oli siivet!

 

Synttärisankarimme! Julia sai meiltä lahjaksi valtavan Jim Morrison -julisteen, vedenkeittimen ja 2 kiloa saksalaista suklaata. :D Autettiin ihan hyvää hyvyyttämme niiden suklaiden kanssa...

Empiiristen tutkimusten nojalla voidaan jo todeta, että tällä porukalla ei ole koskaan tylsää. <3 Sovittiin onneksi huomiseksi juusto- ja suklaamaisteluilta, ettei kukaan vaan pääse laihtumaan tässä ennen joulua! ;)

Nyt painun taas Julien kanssa tuijottamaan Gleeta, heipat!

Ps. Tänään satoi LUNTA. Jeeee!

Olen suomalainen

Jännä, miten tässä kolmen kuukauden aikana tuo suomalaisuus on tullut hyvin tietoiseksi osaksi identiteettiä.

Tietysti syyt tähän ovat ihan ymmärrettävät. Täällä puhutaan usein ihmisistä maamäärittelyjen kera ("Franzi, se saksalainen", "unkarilainen tyttö" yms.), ja kun suomalaisia jostain syystä sattuu täällä omissa ympyröissäni aika vähän pyörimään, niin ihmiset tahtovat aina tietää miten asiat Suomessa hoidetaan. (Esimerkiksi virpomisperinne herätti tosi paljon uteliaisuutta, nää asuntolalaiset ajattelee nyt luultavasti että suomalaisilla on joku ihan ihme oma uskonto tai jotain... Oli vähän vaikee selittää sitä ranskaksi :D Ja vinkki muille vaihtareille: älkää edes yrittäkö selittää vihtomista. Se käsitetään taatusti väärin.)

Itselle tämä on joskus tosi hämmentävää; oon tottunut olemaan ihan vaan Essi, enkä mikään "se suomalainen". Joskus tuntuu että on oman maansa markkinoija tai jotain, kun joutuu monesti selittämään tasa-arvolaista tai maahanmuuttopolitiikasta. (Ei sillä etteikö niistä olisi mielenkiintoista keskustella.) Jotenkin silti joskus tuntuu, että itse ikään kuin "hukkuu" niiden vieraiden kielten alle - se raja oman persoonan ja "suomalaisuus-leiman" välillä hämärtyy. Tää on joskus tosi raivostuttavaa, kun tahtoisi olla vaan se Essi.

Toisaalta olen oppinut itsestäni ihan uusia asioita täällä. Luulin että olen suht puhelias - tavattuani pari italialaista tajusin, että oon just sellainen tuppisuinen suomalainen mitä stereotyyppisesti ajatellaan. Luulin oppineeni töissä smalltalkin jalon taidon - amerikkalaisten kanssa hengaillessani huomaan, etten pystykään keskustelemaan puolta tuntia maapähkinävoiden eroavaisuuksista pitäen samalla aihetta kiinnostavana. Luulin että se jorina suomalaisten "oman tilan" tarpeesta on vain myytti - kiinalaisten frendieni kanssa hengaillessa huomaan, ettei tunnu mukavalta, kun toinen on alle metrin päässä naamastani. Toisaalta tähän kaikkeen auttaa yksi piirre, jonka onneksi löysin itsestäni: suvaitsevaisuus. Kulttuurilliset väärinkäsitykset ovat täällä ihan jokapäiväistä elämää, joten olen jo tottunut ajattelemaan ensin ja tulkitsemaan sitten.

Täällä asuessa joutuu myös todella tottumaan siihen tunteeseen, että on ulkopuolinen. Pakko myöntää kyllä, että en todellakaan tunne itseäni osaksi ranskalaista yhteiskuntaa - mutta miksi mun tarvitsisikaan? Voin tarkastella kieltä ja kulttuuria hyvin näin ulkopuolisenakin. Joskus on vaan liian helppo pelkästään kritisoida ranskalaista tyyliä; täytyy pitää joskus tosissaan mielessä, ettei kaikki Suomessakaan ole ruusuilla tanssimista.


Puuh. Onneksi voin sentään kirjoittaa tätä suomeksi. ;)

Joulu Champs-Élysées'llä

Museovierailu siirtyi viikolle, mutta korvattiin suunnitelma Champs Élysées'n joulutorilla! Concorde-aukiolle on pystytetty hervoton maailmanpyörä ja pari joulukuusta, ja kojuissa myydään kaikkea vodkasta ja glühweinista joulupukki-pehmoleluihin. :)

Että semmottista! Suosittelen kyllä käymään tuolla, vaikka vaan sen sulan sokerin ja rasvan tuoksun sekä joululaulujen takia. ;) Oli hieno päätös loistavalle viikonlopulle! Hienoa viikon alkua kaikille :)

Arkipäivää

Tällaista perus arkikuvausta toivottiin, niin saatte nyt sellaisen riesaksenne. :) Siis: toivottavasti teidän muiden torstai on ollut yhtä hyvä kuin minun!

Voitaisiin oikeastaan aloittaa jo keskiviikosta. Eilisen ainoa luento peruuntui, joten siinä lounasaikaan herättyäni raahauduin asuntolan keittiöön, jossa jouduin neljän tytön saartamaksi ja minut kaapattiin brunssiaamiaiselle keskelle ranskankielistä keskustelua. Opin aamupäivän aikana persoonapronominit saksaksi ja söin viinirypäleitä uskomattoman pipareilta maistuvan "maapähkinävoin" kanssa (lainausmerkeissä siksi, ettei siinä ole lainkaan pähkinää). Juttelin tyttöjen kanssa rattoisasti parisen tuntia, luin ranskankielistä dekkaria, kävin lenkillä Luxembourgin puistossa ja tein taas ruokaa asuntolan keittiössä samalla höpötellen.

Illalla tapasin lempiunkarilaiseni ja -saksalaiseni elokuvan ja sokeroitujen poppareiden merkeissä. Jälkimmäisiä en suosittele, mutta ensimmäistä kyllä; leffaan pääsevät kaikki alle 26-vuotiaat hintaan 5,60 euroa, eli huokeaa huvia Suomeen verrattuna. Leffalle ei ollut muita kriteerejä kuin että se ei saisi olla romanttinen komedia (unkarilaisellani on miesongelmia), joten valittiin The Social Network. (Täällä muuten täytyy aina tarkistaa vierasmaalaisten elokuvien kohdalla, onko nimen perässä kirjaimet VO eli version originale. Jos ei, leffa on dubattu. :P Jotenkin se ajatus naurattaa ihan hirveästi...)
Loppuillan valmistelin ja jännitin seuraavan aamun kirjallisuuskurssin Waltari-esitelmääni silmät ristissä. Pahuksen Sinouhé. :D

Ja arvatkaa mitä: puhuin tänään luokan edessä puoli tuntia ranskaksi Mika Waltarista, ja tein yhden (1 kpl) kielioppivirheen! Jesjesjes! Mää opin ehkä sittenkin! :) Voitontunne on siis vallinnut kello kahdestatoista lähtien, lopun päivää olen istunut luennoilla ja pölpöttänyt keittiössä tyttöjen kanssa. Julien kanssa etsittiin juuri Wikipediasta hassuja sivuja ja kohta aletaan katsoa yhdessä ranskalaisia tv-sarjoja. Rrrrakastan tätä asuntolaa, tää on täydellinen paikka asua, siitäkin huolimatta että meidän vessanovessa ei edelleenkään ole kahvaa! ;)

Huomenna on tiedossa sushifiestat, ylihuomenna soirée unkarilaiseni luona ja sunnuntaina ehkä museovisiitti, josta olen enemmän kuin innoissani. :) On oikeastaan tosi vaikeaa kuvailla, kuinka paljon nautin tästä ihan tavallisen kuuloisesta arjesta täällä - eniten ehkä vaikuttaa se, kuinka paljon kivoja ihmisiä mulla on täällä ympärillä. :)

Viettäkää mukava viikonloppu, mää ainakin aion!

14.11.2010

Onnea isille, papalle, vaarille ja kaikille muillekin isille jotka tänne eksyvät! :)

Hyvä, hyvä!

Tyttöjenillan kemiallinen kaava on varmaankin aika lailla sama kuin suklaan. Tutustuin Natan kaverin synttäreillä ranskalaiseen supermukavaan Lucieen, joka puolestaan järkkäsi suklaafondue-iltaman meille uusille tuttavuuksilleen. Tiedä sitten johtuiko suklaasta, jouluisista vaahtokarkeista, kitaransoitosta vai hauskasta seurasta, mutta oli yksi parhaista illoista täällä! :)

Niina ja Erika oli syömässä. Meillä oli oikein suomalaisinvaasio, kolme kappaletta! :)

Nata kitaroi katu-uskottavasti.

Sievä emäntämme Lucie.

Minä, hei hei.

Lucien suklaanhimoinen kotidemonikin kävi vierailulla!

Kuulin myös, että seuraava mainos oli todella suosittu Koreassa pari vuotta sitten. Siinä näettekin sitten oikein perussuomalaisen :D Hauskat lauantait!

"Intellect destroys the harmony of any face."

Tein aamulla sen virheen, että astuin ulos.

Tänne on nimittäin viimeinkin saapunut se karsea "sataa vaakasuunnassa ja tuuli pyörteilee hameenhelmat korviin" -ilma. Lisäksi tänään on férie, eli jokin kansallinen juhlapäivä, joten kadut on täynnä ihmisiä ja sateenvarjokolareita. Tuulee niin kovaa, että en olisi yhtään ihmetellyt jos olisin noussut sateenvarjoni varassa maijapoppasmaisesti ilmaan.

No jaa, toisaalta tällainen päivä on kuin tehty sängyllä makoiluun, hyvän kirjan lukemiseen, kaneliomena-teen kittaamiseen ja Mark Murphyn kuunteluun. (Ja ehkä ihan vähän myös ruotsalaisten karkkien syömiseen.)

Tätä kutsutaan muistaakseni myös laiskotteluksi.

Violet Hill

Orvokkileivos à la Ladurée. NAMM.

Ps. Klikkaa kuvaa :D (Mulla on liikaa vapaa-aikaa.)

They don't call it 'fall' for nothing

Kuvia "mun huudeilta". :) Vieläkin on vaikea uskoa, että tosiaan asun täällä! Vaikka viimeksi kun tarkistin, niin kyllä se Eiffel siellä vaan vieläkin nököttää. Olen viihtynyt täällä niin hyvin, että vieraita kierrättäessäni jännäsin tosissani, että tykkääkö ne nyt tästä yhtä paljon kuin minä. :D

Ja kuten kuvatulvasta varmaan osaatte päätellä, minun ihana uusi läppärini saapui pelastamaan tilanteen! <3 Isot kiitokset kaikille auttajille sinne Suomen päähän, nyt on Pariisissa yksi onnellinen tyttö lisää! Koska tietokoneen kannessa on kirjaimet HP, niin nimihän on sillä selvä - Harry Potterhan tästä tietysti tuli. (Niille jotka eivät vielä tienneet: tapanani on nimetä kodinkoneita. Tämä tapa jatkunee siihen asti, kunnes hankin oman kissan.)

A bientôt!

Kaksi vinkkiä Pariisiin

1. Musée d'Orangeriessa on käynnissä lois-ta-va Heinrich Kühnin valokuvista koostuva näyttely. Kuvat on niin impressionistisen kauniita, että paatuneinkin hevimies saisi kyynelen silmäkulmaansa! (Kyllä, sinäkin, Mikke! :P )

2. Kahdeksatta kaupunginosaa ympäri harhaillessani löysin myös ruotsalaisen karkkikaupan! 15 rue des Martyrs on osoite, ja myynnissä on kuin onkin polkagrisien lisäksi myös salmiakkia; ah onnea.

Kaunista sunnuntai-iltaa sinne Suomeen - täällä sataa vettä, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska Pariisi on kaunis näinkin. :)

Paris vs. New York

Lauantai-illan linkkivinkki:

Kaksi lempikaupunkiani mittelössä! Paris versus New York -blogi on sööttiä katseltavaa. :)

Ps. Kuvaa klikkaamalla pääsee ihailemaan kyseistä tuotosta!

Täällä on ihan kivaa

Parin viime viikon aikana olen...

...saanut huippuja vieraita Suomesta ja Prahasta

...tanssinut veneessä aamuviiteen, valaistu Eiffel taustalla

...syönyt salmiakkia julkisella paikalla eli asuntolan keittiössä ja saanut sen johdosta ikuisen crazy finn -leiman

...ikävöinyt vähän suomen kieltä

...noussut aamulla väärään junaan ja tajunnut asian laidan puolen tunnin jälkeen ("Hmm, enpä oo ennen nähnyt Sacre Coueuria tästä suunnasta...")

...katsonut Coppolan Marie Antoinette -elokuvan noin kuudennenkymmenennen kerran

...käynyt kahdesti syömässä maailman ihanimmassa kahvilassa
...kokenut ukkosmyrskyn Riemukaaren huipulta käsin

...tottunut hakemaan aamuisin boulageriesta tuoreen patongin ja tajunnut, etten ehkä enää koskaan pysty koskemaan niihin Eldoradon pakastepatonkeihin tämän jälkeen

...oppinut häkellyttävän laajan ranskankielen sanaston tietokoneisiin liittyen

...kuunnellut kolmen uiguurin ja kahden kiinalaisen ranskankielistä kinastelua
...käynyt katsomassa Paranormal Activity kakkosen ja muistanut taas, miksi kauhuelokuvat eivät ole minua varten

...oppinut, miten Koreassa puhutellaan vanhempia

...esittänyt näytelmässä ranskalaista teiniä

...suunnitellut tulevaisuutta ja reissuja

...kärsinyt tietokonevieroitusoireista, mutta toisaalta myös

...nauttinut elämästä.

Et siinä se tais melkein kaikki olla. ;)

PS. Hajotkaa kylmyyteenne, suomalaiset - tarkenin tänään ulkona ilman takkia. :D

G'day, mate

Arvatkaapa kenen asuntolakaveri lainasi läppäriään viikoksi häippäistessään Saksassa käymään? Nata on paras. Ja nyt handlaan ranskalaisen näppiksen lisäksi myös saksalaisen! Parhaillaan on käynnissä projekti nimeltä "Essille suomalaisella näppiksellä varustettu läppäri", joka saattaa viedä paljonkin aikaa.

Kuvia ei todennäköisesti vieläkään tipu, koska en halua kuormittaa Natan läppisparkaa ihan älyttömästi... Mutta juttua seuraa lisää, kunhan tässä ensin toivun tästä "aaaaaaaah näppiksessä on Ä ja Ö" -hurmoksesta! (Tiedättekö miten raivostuttavaa on kirjoittaa virallisia sähköposteja niin, että joutuu copypastaamaan kaikki skandinaavit?) Tämä lyhytkin aika ilman tietokonetta on ollut aikamoista temppuilua; professorit täälläkin kommunikoivat paljon sähköpostin välityksellä, puhumattakaan Spotifystä, dvd-soittomahdollisuudesta ja digikuvausseikoista. En halua liiotella asiaa, mutta joskus ottaa vähän päähän... No jaa, toisaalta, saatan ehkä oppia olemaan vähemmän riippuvainen tietokoneista tämän kokemuksen seurauksena! (Käsi ylös, kuka uskoi äskeisen? En mäkään.)

Erikielisten tietokoneohjelmien ihmettelyn ohessa olen viime aikoina harrastanut erilaisten aksenttien bongailua. Jatkoa odotellessa voittekin harjoitella erilaisia aksentteja englantiinne seuraavan videon avulla. Naurettiin porukalla vedet silmissä saksa-, venäjä- ja italia-versioille, aijai! :D



Pikaisiin "kuulumisiin"! :)