Helmikuun top 10

1. Rue Daguerre Montparnassella. Tämä on niitä paikkoja, joita ei tiedä, ellei ole kuullut tästä joltakulta tai sitten osunut tänne vahingossa. Täältä löytyy kaikenmoista pientä kuppilaa, leipomoa ja baaria, kuten esimerkiksi L'Accordeon, jossa soitetaan vain ja ainoastaan haitarimusiikkia. :) Daguerre'lla on myös markkinat ti-su joka viikko: myynnissä on lähinnä syötävää ja juotavaa, ja asiakkaina lähikatujen asiakkaita. Erittäin ranskalaista. :)

2. Jännät väärinymmärrykset. Tosielämän esimerkki: istuttiin iltaa Eleonoran luona. Eleo kuvailee yhteistä tuttua: "No se on se oliivi-ihoinen."
Szilvi, Laura, Julie ja Franzi näyttävät hyvin häkeltyneiltä. "Jaa täh, vihreäkö sen iho on vai?"
Tästä voimme siis päätellä, että unkarin, romanian, ranskan tai saksan kielessä ei tunneta käsitettä "oliivi-iho". :D

3. Asuntolan hiiri voi oikein paksusti nykyään. Se oli nimittäin löytänyt tiensä mun ja Julien huoneeseen, ja kohtasin sen silmästä silmään noin viikko sitten. Oikein suloinen kaveri, mutta näytti niin paksulta jo, että epäilen vahvasti meillä olevan kohta vähän monilukuisempi hiiriongelma... Loukkuja on talo täynnä, mutta vilistäjälle taitaa olla älliä siunaantunut aika lailla, kun ei ole niihin vielä haksahtanut.

4. Lähimmän lehtikioskin myyjä, joka karjaisee mut nähdessään "VOGUE!" :) Olen ilmeisesti aika ennalta-arvattava.

5. Asuntolan uudet asukkaat. Chicagolainen tyttö tiesi tarkalleen, missä Suomi on! Tämä on oikeasti hämmentävää, texasilainen tuttavuuteni luuli tosissaan Suomen sijaitsevan jossain Mongolian lähellä ja oletti minun tuntevan alankomaalaisen ystävänsä, "koska te ootte kumpikin Euroopasta". Oooookei.

6. Kinuskitee. Kyllä nää ranskalaiset osaa.

7. Monikulttuurisen seurueen kanssa käyty keskustelu, joka päättyy täydessä yhteisymmärryksessä tehtyyn päätökseen, että kyllä se I'm Just A Girl -ajan Gwen Stefani vaan oli niin paljon kovempi. Ihanaa huomata, että tää on näin maailmanlaajuinen mielipide. :D

8. Mondrian / De Stijl -näyttely Centre Pompidoussa. Kaikille, joita funkkis kiinnostaa piirunkin verran! Näyttelystä löytyy jopa aidonkokoinen toisinnos Mondrianin asunnosta - mieshän asui tosiaan aikoinaan myös tässä Montparnassella, eli oli supermielenkiintoista nähdä tuo. Tämän näyttelyn jälkeen näkee viivoja ja neliöitä unissaan aika pitkään, varoitan. ;)

9. Tein tänään asuntolan keittiössä korvapuusteja. Niistä tuli suussasulavia, mutta kamalan rumia (kuten sanottua, se uuni vihaa minua). Parasta kuitenkin oli, että talon tytöt meni aivan hulluiksi siitä pullantuoksusta! Pauline työnsi päänsä uuniin vaan nuuhkiakseen sitä tuoksua, onneksi ei sattunut mitään vakavampaa. ;) Nyt on kuulkaa suomalaisen keittiön maine pelastettu ranskalaisten silmissä. :D

10. Aurinkoiset, lämpimät päivät. Välillä saattaa pari pisaraa tipahtaa, mutta kuka sellaisista nyt välittää. Aikoihin ei ole lämpöasteet laskeneet päivisin alle kahdeksan, joten en todellakaan valita!

Kuinka museopettymys kompensoidaan

Ensimmäinen pariisilainen museopettymys on nyt koettu, viiden kuukauden täällä oleilun jälkeen! Varoitan, nyt tulee pitkä analyysi. :D

Käväistiin nimittäin eilen Franzin kanssa Pinacothèque'ssa Madeleinen kirkon lähellä. Meneillään siellä on kolme näyttelyä - inkoihin liittyvä, Esterhazyn suvun maalauskokoelma sekä Romanovin suku taidekeräilijöinä. Jokaisesta näyttelystä pitää maksaa erikseen, ja opiskelijoilta maksu/näyttely on kokonaiset 8 euroa, joten valittiin tuo viimeksimainituin. :) Erikoisnäyttelyn lisäksi samalla lipulla pääsee myös perusnäyttelyyn, joka se on kyllä oikein hieno, mutta hieman suppea verrattuna muihin Pariisin museoihin. Ja se Romanov-osuus - yksinkertaisesti tylsä. Eikä sillä Louvren tylsä mutta pakko silti nähdä -tavalla (ja Louvre sentään on ilmainen). Näyttely on muutaman huoneen suuruinen, ja käsittää lähinnä muutamia uskonnollisaiheisia öljyväritöitä. Äääh.

Päivää ei voi päättää paha maku suussa, joten suunnattiin siis jonnekin, missä saataisiin suu makeaksi, eli tietenkin Marais'n kaupunginosaan. Rue Rambuteau on täynnä Pariisin parhaita boulangerieita, joiden hinnat eivät pilvissä heilu, eli erittäin suositeltava herkkusuiden osoite! Mentiin yhteen vakiopaikoistamme, Berko Cupcakes -kahvilaan, jossa on vain kuusi istumapaikkaa, mutta jonne todellakin kannattaa jonottaa.

Makuja on ruususta Nounou-karkkeihin, ah ja naminam!

Franzi söi stracciatellaa ja Oreo-keksiä.

Mun lautaselta löytyi suklaavaahto ja kirsikkapommi. Superhyvää! Ja heti tuli parempi mieli. :)

Tänään Franzi saa vieraita Saksasta, ja järjestää sen kunniaksi isot illalliset kämpillään. Lupasin tehdä taas ropsua, mutta vaikuttaa siltä, että meidän asuntolan uuni vihaa minua ihan sydämensä pohjasta; ropsu on ollut sen kidassa jo yli tunnin, eikä edistymistä näy...

Ensi viikko on talvilomaa, saa nähdä mitä tekemistä keksitään! :)

Reims ja jäähyväisiä

Nyt ollaan taas juostu sellaisella minuuttiaikataululla että heikompaa hirvittää. On ollut kyllä tosi hauskaa jälleen kerran, mutta täytyy myöntää että ihan innolla odotan jo arkea niin sais vähän hengähtää edes luennoilla... :D

Lauantaina mentiin Nastjan kanssa aamujunalla Reimsiä ihmettelemään. Ihan loistopäivä oltiin valittu, aurinko paistoi ja oli ihanan lämmintä! Kaupunki itsessään oli tosi suloinen, niin paljon puhtaampi, pienempi ja rauhallisempi kuin Pariisi. :) Junalippuja saa helposti varattua täältä SNCF:n sivuilta, ja tuokin reissu tuli tosi edulliseksi, eli kannattaa vilkaista!

Reimshän tosiaan sijaitsee Champagnen maakunnassa, eli voitte varmaan arvata mitä juotiin lounaalla. :) Kaikki taidehistorian luennoilla istuneet muistaa varmasti puheet katedraalista ("vain Chartres'n katedraalissa on edemmän veistoshahmoja jne.jne."), ja se oli kyllä upea.

Päivä alkoi kivasti - osuttiin sattumalta markkinoille, ja jäätiin hetkeksi ihastelemaan kukkakojua. Myyjä siinä sitten aikansa meidän huokailua kuunneltuaan antoi meille kummallekin ruusun, "pour la sourire", hymytytöille. :) Päätettiin siinä vaiheessa, että juu, me tykätään tästä kaupungista. (Nastjan ruusun tarina sai myös kauniin lopun, se nimittäin lahjoitettiin päivän lopussa Reimsin juna-aseman kahvilanpitäjälle.)

 

Päivänsankari ja kukkanen!

Käveltiin Reimsiä ympäri, käytiin Taun palatsissa (jossa Ranskan kuninkaat muinoin majoittuivat ennen kruunajaisiaan katedraalissa), Musée des Beaux-Arts'issa (joka oli pienenpikkuruinen!) sekä Musée Hôtel de Vergeur'ssa, joka oli huippu ja jonka opas niin asioihin perehtynyt, että täytyy antaa siitä oikein kunniamaininta. :) Illalla suunnattiin askeleet jälleen juna-asemalle, hypättiin TGV:hen 45 minuutiksi, ja Pariisissa kiiruhdin suoraan asemalta Lisan läksiäisiin.

Pippalot pidettiin taas Franzin hulppeassa asunnossa Place de Clichyn lähellä. Tuo alue ei ole kyllä iltasaikaan mitään miellyttävintä seutua, sain metroasemalta saattajakseni jonkun huumepäissään heiluvan miehenpuolikkaan, ja piti käyttää taas aimo annos oveluutta, että sain tyypin harhautettua... No jaa, mutta bileet oli erittäin onnistuneet. :)

Me nimittäin tanssattiin...

...Hymyiltiin kameralle (tässä yhden lempitytöistäni eli Lauran kanssa)...

...Ja halailtiin (illan teema kuvasaldosta päätellen) - sekä tietenkin syötiin, juotiin, itkettiin, naurettiin ja tanssittiin vielä vähän lisää. Lisa lähtee takaisin Saksaan tiistaiaamuna, ja meitä kokoontuu juna-asemalle noin kymmenhenkinen saattajajoukko, eli pistetään siis tyttö komeasti matkaan. :)

Vaihtoa harkitsevat: lähtekää. En olisi koskaan arvannut että saisin näin läheisiä ystäviä vaihtoaikanani, ja olen niin, niin onnellinen siitä faktasta, että saan viettää aikaa tässä kaupungissa, näiden ihmisten kanssa vielä lähes viiden kuukauden ajan.

Että semmosta pehmoilua tänään :D Nyt painun kokkaamaan saksalaista perunasalaattia lempityttöjeni kanssa, auf wiedersehen! :)

Where are we running now

Jännä kuinka onnistun aina välillä ymppäämään kalenterin niin täyteen tekemistä, että olen lopputuloksena aivan rättipoikkikuitti. :) Toisaalta on tullut taas tehtyä vaikka mitä huippua!

Tiistaina tavattiin Lisan ja Eleon kanssa La Muettessa 16.arrondissementissa, ja käveltiin puiston poikki Musée Marmottaniin. Valokuvaus on siellä valitettavasti kielletty - ja paino sanalla valitettavasti, koska rakennus on upea interiööriltään. Nyt kun Grand Palais'n Monet-näyttely on ohitse, on Marmottanissa jälleen koko Monet-kokoelma täydessä loistossaan esillä. Marmottan on nyt ehdottomasti yksi lempimuseoistani täällä, eli varoitus tuleville vieraille, raahaan teidät sinne varmasti :D

Museokäynnin jälkeen teki mieli jotain makeaa, joten suunnattiin Rue de Rivolille Angelinaan, jossa on Pariisin parhaat kaakaot (suklaapitoisuus 87%) ja ehkä söpöin sisustus!

Söpöön sisustukseen sopivat söpöt tytöt! Eleo ja Lisa.

Eilen käytiin vilkaisemassa Louvren Richelieu-siivessä sijaitseva Musée des Arts Décoratifs, josta löytyy kahden kerroksen verran muotia vuosilta 1990-2000 - on D&G, Chanel, Prada, Lanvin, Alexander McQueen (RIP) jne. Myös koruja on esillä timanttien, rubiinien ja muun säihkyvän muodossa. :) Kaikille, jotka ovat vähänkin kiinnostuneita vaatteiden ja korujen huippusuunnittelusta! Tänään on tiedossa visiitti Pompidou-keskukseen, jossa avattiin vähän aikaa sitten Mondrian de Stijl -näyttely, ja illalla ehkä elokuvahetki, jos jaksaa ja ehtii. :)

Sellaista siis viime aikoina! Kurssit ovat myöskin alkaneet tällä viikolla, katsotaan jos saisin niistäkin kirjoitettua jossain vaiheessa. Lämmintä torstaita pour tous!

Paluu arkeen

Olen huomannut, että sen jälkeen, kun on hengannut pari päivää suomalaisen ystävänsä kanssa ja kun tämä sitten lähtee, iskee ihan hirveä jokin. Se on osaksi koti-ikävää, kotikielen ikävää ja osaksi sitten sitä, että olen niin kamalan huono sanomaan hyvästejä... Tosin jälkimmäisintä on tullut harjoiteltua viime aikoina oikein urakalla, kun noin puolet Pariisin-ystävistä tekee lähtöä kotimaihinsa. Tästä syystä ollaankin sitten tehty vaikka mitä yhdessä. :)

Sunnuntaina esimerkiksi oli Sophisticated Sunday - minä ja Lisa käväistiin aamulla Palais du Tokyossa ja sen naapurissa sijaitsevassa Musée d'Art Moderne'ssa. Palais du Tokyossa on tällä hetkellä meneillään Amos Gitain videoinstallaationäyttely nimeltä Lullaby to my Father, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen: Rakennuksen kellarikerroksen rosoisille betoniseinille heijastetut videot kertovat taiteilijan juutalaisisän tarinaa 1930-luvun Saksassa. Ja sitä paitsi opiskelijoilta sisäänpääsy on vaivaisen euron. :)

Musée d'Art Moderne oli myös varsinainen yllätys - loistava kokoelma, tosin hieman pirstaleinen, mutta silti! Ja ikkunoista oli myös ihastuttava näkymä Seinelle ja Eiffelille. :)

Näyttelyiden jälkeen suunnattiin Opéra Garnier'n kulmille kahvittelemaan Szilvin, Franzin, Eleon ja Daniellen kanssa, josta suunnattiin porukalla Chopin-instituuttiin ilmaiseen pianokonserttiin. :)

Vaikka se ei ylemmistä kuvista välitykään, niin täällä ovat ilmat alkaneet toden teolla lämmetä, ja tänään tehtiin varmaan joku helmikuun lämpöennätys - aurinko paistoi taivaalta täydellä teholla, ja parhaimmillaan pärjäsi jo ilman takkia! Helmikuussa! Miten ikinä pystyn enää tottumaan niihin Suomen tappopakkasiin?!

Tänään oli vuorossa luennon jälkeinen Cinemathèque Francaise'n visiitti Lisan ja Franzin kera. Kyseessä on siis eräänlainen elokuvan historian museo, joka sijaitsee Bercy'ssä eli aika modernissa osassa Pariisia. Ihan Cinemathèquen vieressä on iso, skandinaavisen moderni puisto, joka oli näin lämpimänä päivänä täydellinen paikka kahvihetkelle. :) Museota todellakin suosittelen - vaikka sisäänpääsymaksu on kovimpia Pariisissa (4 euroa), ei se kaada kenenkään budjettia, ja näytteillä on vaikka mitä gramofoneista ja varhaisista mykkäfilmeistä ja piirretyistä surrealistisiin videokokeiluihin asti!

Tässä Pariisin kiertämisen lomassa on tullut tapeltua kursseista (miksi, oi miksi näistä asioista pitää täällä tehdä niin kauhean hankalia?!), jäljitettyä kadonnutta postipakettia sekä suunniteltua Lisan läksiäisiä. :) Ensi viikonloppuna on tiedossa myös pieni pyrähdys Reimsiin venäläisen kaverini synttäreiden kunniaksi! Ei hassumpaa siis. :)

Kaunista viikkoa kaikille Suomeen (ja äitille ja isälle Tansaniaan kanssa :D)!

Tervetuloa Akrabaan

Marrakesh on niin lähellä - ja niin erilainen. Siellä voisi ihan tosissaan odottaa törmäävänsä taikamattoon samalla kun eksyy medinan kujille 42. kerran ja yrittää väistellä huivikauppiaiden hyökkäyksiä!

Kaupungin sydän on medinan (eli vanhankaupungin) reunalla sijaitseva Djemaa el Fna, Sadunkertojien tori, joka on yksi Afrikan vilkkaimmista kaupankäyntipaikoista. Illan hämärissä tori herää eloon, kun sinne kokoontuvat berberitarinankertojat, kärmeenlumoojat, vedenkantajat, apinankouluttajat sekä monen monituiset katukeittiökärryt. Tälle tunnelmalle on vaikea vetää vertoja! Normaalisti en suosittelisi syömään katukeittiöistä eksoottisemmissa ympyröissä, mutta Djemaa el Fnan kojuissa ruoka oli tuoretta, maistuvaa ja todella edullista. :) Älkääkä vain missään tapauksessa missatko mehukojuja - tuorepuristettu veriappelsiinilasillinen päihittää minkä tahansa herkun!

Nähtävää Marrakeshissa todellakin riittää, ongelma onkin nähtävyyksien löytäminen. :) Saadilaiset haudat jäivät meidän osaltamme näkemättä, vaikka hortoilimme kapeilla pikkukujilla vajaan tunnin, mutta sen sijaan Bahian ja El Badiin palatsit tulivat tutuiksi. Ensin mainittu hurmaa kattojen koristeluilla, puutarhallaan ja suloisilla sisäpihoilla (sekä ihan vähän myös kulkukissoillaan, allekirjoittaneen riemuksi!).

El Badiin palatsi on nykyisin raunioitunut, mutta kätkee sisäänsä maanalaisia käytäviä sekä tornien päällä nököttäviä haikaranpesiä. :) Palatsin huipulta näkee hienosti yli medinan kattojen, ja kaukana siintävät lumihuippuiset Atlas-vuoret.

Medinan keskeltä löytyvät (jos löytyvät...) Medersa Ben Youssef eli entinen koraanikoulu, sekä Marokon museo. Kummatkin kannattaa todella käydä katsomassa, museokin on todella hieno, tosin enemmän arkkitehtuurinsa kuin kokoelmansa puolesta. :)

Marrakeshista on helppo tehdä päivämatkoja ympäristöön - me päädyttiin Essaouiraan nauttimaan merituulesta ja ihailemaan valkoisen kaupungin pikkukatuja! Törmättiin myös suomalaiseen ja kanadalaiseen hippiin ja juotiin valtavat määrät minttuteetä, syötiin huippuhyvää pastaa (!) ja kauhisteltiin kalastajia pienissä aallokossa keikkuvissa veneissään.

Marrakeshissa kannattaa majoittua riadiin: omassamme oli vain kuusi huonetta, ja ihastuttavan kotoinen tunnelma. Ranskantaitoisen henkilön mukanaolo helpottaa myös asioita kummasti, koska eritoten medinan laitamilla englanninkielentaitoista porukkaa ei välttämättä löydy. Marrakesh on kaikessa eksyttävyydessään opettava kokemus - vaikka aluksi jatkuvat suunnistamisongelmat ahdistivatkin, juuri se eksyminen loppujen lopuksi oli hienoa. :) Näkee paljon enemmän kuin karttaa orjallisesti tuijottamalla!