Supercalifragilisticexpialidocius

Yritin kirjoittaa jotain yhteenvetoa viime viikoista, mutta jostain syystä en tunnu löytävän tarpeeksi kuvailevia sanoja.

Ensinnäkin, suunnattiin viime viikolla synttärieni kunniaksi Le China -nimiseen, 1930-luvun Kiinan tyyliin sisustettuun ravintolaan/baariin. Todella viihtyisä paikka: ilmassa tuoksuu jasmiini, drinkit vievät kielen mennessään ja alakerrasta löytyy livemusiikkia arki-iltaisinkin!

Drinkkien tilaamisen jälkeen tytöt paljastivat synttärilahjansa:

Menopaluu Amsterdamiin! Uskomatonta. Franzi, Szilvi ja Lisa lähtevät siis mun kanssa reissuun! En tiennyt miten päin olisin ollut, ja piti siinä jo vähän kyyneliäkin nieleskellä. :D Meille tulee superhieno matka! (Kiitos myös teille kaikille ihanille, jotka lähetitte yllätyksiä - saitte mut ihan hämmennyksiin :) Et mercimercimerci pour toi aussi, Julie, j'adore le cadeau!)

Eilen oli puolestaan Szilvin synttärit, joita vietettiin Latinalaiskortteleissa hyvän ruuan ja Rue Mouffetardilla loistomusiikin parissa. Szilville päätettiin Franzin, Lisan ja Julian kanssa hankkia lahjaksi menopaluu Brysseliin - junamatka on vain 1,5 h suuntaansa, joten meidän seurue astuu junaan aamulla ja palaa Pariisiin saman päivän iltana. :) Eilen olikin sitten Szilvin vuoro kuivailla silmäkulmia pöytäliinaan. :D

Samana iltana oli myös viimeinen kerta, kun Charley ja Naz olivat mukana: kumpikin lähtee tänään koteihinsa Haagiin ja Istanbuliin. Ei tainnut kyllä kellään pysyä silmät kuivina, sen verran haikeaa meininkiä oli kyseessä... Onneksi Naz tulee käymään Pariisissa jo kuukauden päästä, ja Charleyta nähdään Amsterdamin reissun yhteydessä. Silti tää on herättänyt miettimään, kuinka nopeasti aika menee, ja tajuamaan myös, kuinka hyvä ratkaisu oli valita se koko lukuvuoden vaihto. On tänne jäämisessäkin toki varjopuolensa - en oikein pysty kuvittelemaan Pariisia ilman näitä ihmisiä. Jotenkin tähän tuudittautui niin, että tää meidän ihana porukka pysyisi koossa ja tutkailisi Pariisin katuja hamaan loppuun asti. Toisaalta, maailma on loppujen lopuksi aika pieni paikka, ja nämä tyypit tulee olemaan vain lentomatkan päässä.

Pian on joka tapauksessa aika suunnata omakin kurssi kohti muita maita kera parhaimman seuran eli Elisan, sillä Marokko kutsuu jo! :) Joskus tiedättekö tuntuu, että elämä on kaikesta huolimatta aika hienoa. :)

Ylämaan tyttö

Ookoo, taisin ihan vähän jättää sydämen nurkkaa Skotlantiin. Edinburgh on superkaunis kaupunki! Mulla on ollut päähänpinttymä Skotlantiin pääsystä kolmetoistakesäisestä asti, jolloin serkkuni antoi mulle lahjaksi Kaisa Ikolan kirjan Margaret, Ylämaan tyttö (kiitos siis tästä, Suvi). No, en joutunut pettymään. Jälleen uusi tulokas lempikaupungit-listalle! Kiitos Hertta parhaasta matkaseurasta myös <3

Edinburriessa me...

...ihailtiin kaupunkikuvaa hallitsevaa linnaa pitkin päivää. Se tuntuu näkyvän ihan kaikkialle, mistä syystä tuntuu koko ajan kuin olisi jossain sadussa. Tai Harry Potterissa. :D En yhtään ihmettele, miksi JK Rowling aloitti sarjan kirjoittamisen juuri täällä.

...Pottereiden kirjoittamisesta puheenollen, käväistiin myös syömässä samassa kahvilassa jossa Rowling oli raapustamisen aloittanut! Haggis oli hyvää (!), ja kaakao niin makea, että seuranneessa sokerihumalassa kuka tahansa alkaa nähdä velhoja. Eikä ikkunan näkymäkään (yllä) haitannut.

...Ihailtiin taas maisemia, tällä kertaa Carlton Hillillä, josta näkee kivasti melkeinpä koko kaupungin. Huikean tunnelmallista!

...Käveltiin ja ihailtiin vielä vähän lisää. Jostain syystä kaupungin tunnelmaa oli todella hankalaa tallentaa kameralla, joten suosittelen vaan käymään paikan päällä. :)

...Käveltiin vielä lisää ja kuunneltiin säkkipillinsoittajia ja skottimurretta. Kumpaankin kesti vähän tottua, mutta loppujen lopuksi ne oli aika hauskoja. :)

...Juotiin kahvia. Niin paljon, että sain kanta-asiakaskortin. :P

...Silitettiin kissoja.

...Ja todistettiin lauantai-iltana pahoinpitelyä, mutta silti tunnettiin kiintymystä kaupunkia kohtaan.

Edinburgh on kivan kokoinen kaupunki - kävelemällä pääsee joka paikkaan helposti. Menkää siis ihmeessä käymään! :) À tout!

:)

Näytön tässä päässä istuu nyt sängyllä hyvin onnellinen bloggari, syystä että:

• Eka ja vaikein tentti on nyt ohi, joten enää on neljä jäljellä, jippii
• mulla on täällä Pariisissa valtava arsenaali kuivattua varrasleipää (nam) ja Fazerin suklaata (naaaammm)
• Täällä on tänään 12 astetta lämmintä ja aurinko paistaa
• tulin Champs-Élysées'ltä asuntolalle 6-metrolinjaa pitkin (se kulkee osan matkasta maan päällä) ja näin taas Eiffelin ikkunasta
• Hertta tulee tänne ensi viikolla!
• ...Ja synttäriviikonloppuni suunnaksi otetaan Skotlanti!
• Kauhistuin vähän ikävuosieni määrää, mutta asuntolan tyttöjen mielestä näytän kuulemma nuoremmalta kuin syksyllä (? täh?), ja tässä ikävaiheessa sen voi varmaan jo ottaa kohteliaisuutena?
• Kävin eilen ekaa kertaa katakombeissa, eikä se ollutkaan niin pelottavaa kuin oletin
• Löydettiin eilen tyttöjen kanssa tuleva kantispaikkamme metroasema Goncourtin läheltä: soulia soittavia livebändejä ja dj, jonka levylautanen koostui mm. Stevie Wonderista (!) ja James Brownista (!!!)
• Sain postissa mahtavan synttärilahjan (Sippu, senkin kettu :D)
• Ai niin, ja tammikuun viimeinen viikko kuluu Marrakeshissa Elisan kanssa! Lupaan mummu tuoda sulle arganaöljyä! :)

Tammikuusta taitaa tulla aika jees kuukausi...

Mielensäpahoittajatar tilittää... tai sitten ei?

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun meni joulu liian nopeasti. Riittääkö muka alle kaksi viikkoa kultaisessa koto-Suomessa? Kyllä ei riitä.

Pariisiin palaaminen parin Suomiviikon jälkeen ei tosissaan ollut helppoa. Oli huippua asioida omalla kielellään, jäädyttää silmäripsensä superpakkasessa, pelata Maailman ihmeitä, syödä suomiruokia ja olla ystävien ja sukulaisten seurassa. Pariisiin lähteminen tuntui inhottavalta siksikin, kun tietää, että seuraavan kerran pääsen kotiin vasta kuuden kuukauden päästä. Fiilikset eivät siis olleet ihan katossa, kun kone laskeutui CDG:lle.

Pikkuhiljaa sitten tajusin, että olin parissa viikossa jo unohtanut, miten huippua täällä on. Aivan parhaita ihmisiä! Julien kanssa vedettiin hirveät määrät joululahjasuklaita ja kuunneltiin Björkiä paluuni kunniaksi, ja eilen suuntasin Franzin luo, joka oli järkännyt hienot vuodenvaihtumisjuhlat. Tai no, "hieno" on kyllä vähättelyä, oli aivan mahtavat pirskeet! Franzin sanojen mukaan kyseessä oli (seuraa suora lainaus) "pienet illanistujaiset", ja porukkaa oli 70 neliön kämpässä noin 50 henkeä. :D Ruokamäärällä olisi ruokkinut kaikki Afrikan norsut, ja juomapuolesta en edes mainitse. Porukka tanssi sängyillä Cee Lo Greenin tahdissa ja keskiyöllä poskipussailtiin kaikki muut vieraat läpi kiljahdellen välissä bonne année!. On täällä sittenkin kivaa olla. :)

 Miss Tunisia, Miss Venäjä, Miss Suomi ja Miss Saksa toivottavat onnellista uutta vuotta 2011! :)

Majd ja minä tykättiin Natan kengistä. Vähän vain oli isot mulle!

Eli lopputulos: Ei se paluu niin kamalaa ollutkaan. :) Suomen kielen kaipuuta voi aina lievittää lukemalla äidinkielisiä kirjoja, skypettämällä ystävien ja sukulaisten kanssa ja kuuntelemalla Emma Salokoski Ensembleä. Hyvin menee. Pienen tauon jälkeen myös sen kielitaidon edistymisen huomaa ihan eri tavalla, ranska sujuu jo huomattavasti jouhevammin.

Hyvää uutta vuotta kaikille, nyt painun tenttiinluvun pariin!