Corbusier, Kubrick ja muutama muu tyyppi

Pitkästä aikaa tännekin tekstiä! Kokeet ovat nyt viimeinkin ohitse, joten päätään on vaihteeksi voinut vaivata todella tärkeillä asioilla, kuten sillä, mille puolelle Seineä tänään mennään piknikille. Tällaisina viikonloppuina Pariisi näyttäytyy todellakin parhaimmillaan: lämpöasteet heiluvat 25 asteen molemmin puolin, ja kun seurana on näin mahtavaa porukkaa, ei elämä voi muuta kuin hymyillä.

Lauantaina suunnattiin pienellä porukalla Poissyn kylään erästä aika spesiaalia nähtävyyttä varten. Jokainen taidehistorian perusopintoja käynyt on varmasti kuullut Corbusier'n suunnittelemasta Villa Savoye'sta, ja se tosiaan sijaitsee 40 minuutin junamatkan päässä Pariisista. Uskomatontahan tässä on se, että tuo tönö on rakennettu vuosina 1928-1930, mihin nähden sen modernistinen muotokieli on jotain aivan omaa luokkaansa.

Kyseinen talo suunniteltiin alunperin Savoyen perheen loma-asunnoksi, ja jo siinä vaiheessa kansainvälisestikin tunnetulle arkkitehdille annettiin lähes vapaat kädet. Koska ajan tekniikka ei kuitenkaan täysin kohdannut Corbusier'n ideoita, huomattiin muutamassa vuodessa talon olevan käytännössä asuinkelvoton. Kattopuutarhan kasvien kastelujärjestelmän häiriöt aiheuttivat sen, että joka syksy sateiden aikaan kellarissa suorastaan lainehti, ja madame Savoyen kylpyhuone muistutti uimahallia.

Savoyet jatkoivat hammasta purren eloa Villassa aina vuoteen 1940 asti, jolloin toisen maailmansodan alkaessa talo hylättiin ja se päätyi ensin saksalaisten, sitten amerikkalaisten haltuun. Sodan aikana taloa käytettiin mm. viljavarastona, ja se kärsi huomattavia vaurioita. Sodan jälkeen rakennus päätyi kaupungin haltuun, ja se toimi mm. nuorisokeskuksena - arkkitehtien protestien vuoksi se lopulta remontoitiin ja avattiin yleisölle.

Talon historia on minusta niin mielenkiintoinen, että piti hieman sitäkin kerrata. :) Villa Savoye on ihan uskomaton taideteos - se seisoo tukipilareillaan kevyen näköisesti ja sulautuu yllättävän harmonisesti maisemaan. Interiööri on jokaista pikku yksityiskohtaa myöten mietitty ja tyylillisesti varsinainen taidonnäyte.

Olohuoneeseen on laitettu esille myös Corbusier'n suunnittelemia huonekaluja, ja niitä sai testatakin! :)

"Essi hei, rentoudu, ne tentit on jo ohi..."

Onneksi Ioana sentään osaa ottaa rennosti. Jostain syystä Laura ja Joakim jäivät puuttumaan kuvista, mutta mukana olivat hekin :).

Keittiö oli meidän makuun hieman turhan laitosmainen (huomatkaa muuten ranskalaiseen tyyliin pöydälle jätetty viinilasi).

Ioana halusi vähän yksityisyyttä makkarin ja kylpyosaston välille.

Minä ja nähtävyys -kuva. :)

Ja pian olikin taas aika palata Pariisiin! Jos jäi Corbusier'n mestariteos kaihertamaan, tuonne(kin) pääsevät kaikki alle 26-vuotiaat EUlaiset ilmaiseksi, kuten niin moneen paikkaan täällä. Ei liene epäilystä etten suosittelisi käymään... :D

Illalla päätettiin vielä lähteä istuksimaan iltaa Seinen rannalle Citén saaren kärkeen, ja jestas, nähtiin uskomaton auringonlasku! Näiden kuvien värejä ei ole siis lainkaan muokattu:

Todella kaunista!

Tänään oli sitten vuorossa Cinémathéquen uusin näyttely, joka esittelee Stanley Kubrickin elämäntyötä. Lauran kaveri oli sanonut, että tuolla menee kuulemma helposti 3-4 tuntia, eli varatkaa hyvät kengät jalkaan - me naureskeltiin porukalla, että juu juu, hah hah, hyvä vitsi. Tosiaan nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että varatkaa oikeasti ne mukavat kengät jalkaan. Neljä tuntia meni meillä yhdessä hujauksessa eikä kiinnostus kyllä herpaantunut sekunniksikaan! Todella mielenkiintoinen ja loistavasti suunniteltu näyttely, ei voi muuta sanoa. Joka elokuvasta pyörivät tärkeät kohtaukset isoilla screeneillä, ja esillä on puvustoa ja rekvisiittaa filmeistä (esimerkiksi Hohto-leffan kaksosten mekot vitriinissä). Suorastaan magneettinen kokemus. Kubrick-näyttely on esillä 31.7.2011 asti, joten hyvin ehtii vielä! :)

Lähipäivinä olisi tarkoitus kartoittaa tuota tavaramäärää kotireissua varten, sillä loppuviikosta on lähtö pikkusiskon ylppäreihin! Nyt on sitten islantilaisten tulivuorien ja kaikenmaailman lakkojen parasta pysyä kaukana, koska tahdon saunaan! :) Hyvää viikkoa kaikille :)

"I see... a RHINOCEROS."

Heippa!

Onpa ollut jälleen jännä viikko täällä päässä. :) Ensimmäinen tentti on ohi (huh, vaikka jäikin vähän sellainen "taivas varrrrjele mitä sieltä tulee" -fiilis), joten juhlistettiin sitä ja käytiin katsomassa Woody Allenin uusin elokuva Midnight in Paris. Tuli kyllä hieman outo olo, kun alussa välähteli valkokankaalle näkymiä Pariisista, ja yksi niistä oli suoraan saman elokuvateatterin ulkopuolelta jossa samalla hetkellä istuttiin. :) Ei ole kyllä aikaisemmin käynyt noin... Vähän naiivin alleviivaava elokuva jossain suhteessa, mutta nauroin kyllä vedet silmissä välillä, joten ihan näkemisen arvoinen filmi! Huomaa, että käsikirjoittajilla on todellakin ollut hauskaa. :D

Eilen alkoi 59 rue de Rivoli -galleriassa jazzfestivaali, jonka tarjontaa käytiin tsekkaamassa. Normaalisti tuon gallerian tarjonta ei ole ihan omaan makuuni, mutta on aina hienoa että taidepaikoissa tapahtuu - mulle ei tarvitse sanoa kuin sana "jazzfestivaali" ja olen jo paikalla. :D Todellakin viisitin arvoinen, suosittelen! Festarit kestävät vielä tämän päivän ja sunnuntain ajan, itse aion mennä siellä vielä jossain vaiheessa kääntymään. Ohjelma löytyy tuolta kotisivuilta, jos jäi kiinnostamaan! Tapahtumahan on siis täysin ilmainen, eli sinne vaan. :)

Aika hurjaa, tajusin eilen, että mulla on aika tasan neljä viikkoa täällä enää jäljellä. Mihin ihmeeseen nämä kuukaudet on oikein kadonneet?! Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti. Vaikka joskus jotkut asiat täällä ärsyttävät oikein olan takaa, on kuitenkin ollut ihan mieletöntä asua tällaisessa taidepääkaupungissa. On tullut sellainen olo, että taiteen parissa haluan todellakin tulevaisuudessa työskennellä. Ja on ollut ihanaa, kun ympärillä pyörii niin paljon samanmielistä porukkaa! :) Isossa kaupungissa on huippua asua siinäkin mielessä, että joka päivä tapaa uusia ihmisiä eikä koskaan tiedä keneen törmää. Ja vieläkin on vaan vaikeaa tajuta, että niin, se Eiffelin torni / Notre Dame / Louvre ynnä muut ovat tuossa pelkän metromatkan päässä. :) Ei tähän varmaan tottuisi ikinä.

Halusin vuoden pituisen vaihdon alunperin nimenomaan siksi, että ehtisin muodostaa sen aikana sellaisen uuden perusarjen vieraaseen maahan ja kaupunkiin. Pelkäsin, että kolmen-neljän kuukauden aikana vaihdosta tulisi vain sellainen pitkä loma. Ja tänne muodostuikin se arki - se on vaan paljon mukavampaa näin isossa kaupungissa, kun aina löytyy jotain tapahtumaa ja tekemistä, myös ilmaista sellaista. :) Tätä kaikkea tulee niin ikävä, tiedän sen jo nyt... On tullut tehtyä ja koettua niin paljon kaikenlaista, että mietin, miten ihmeessä kaiken tänä vuonna koetun voisi tiivistää edes kokonaiseen blogiin. Tulin siihen tulokseen, ettei voikaan. No, olen ainakin yrittänyt. :)

Nyt aion ottaa sitten kaiken irti näistä neljästä viikosta. Suunnitelmia on vaikka kuinka, katsotaan mitkä niistä ehditään toteuttamaan. :) Tänään on kuitenkin ohjelmassa visiitti Orsay'hyn (taas, voisin varmaan muuttaa sinne pysyvästi, ettei tarvitsisi käydä aina muodon vuoksi kotona nukkumassa) ja illalla on Julien flamencoryhmän show, jota lähtee puolet asuntolalaisista katsomaan. :) Pitäkääpä kaikki muutkin hieno viikonloppu!

Giverny ja Rodin

Lauantaiaamuna tavattiin porukalla Saint-Lazaren asemalla ja hypättiin tunniksi junaan kohti Vernonin kylää!

Tiedoksi tuleville vaihtareille: jos olet tuonne suuntaamassa, Carte ImagineR -kortilla pääset viikonloppuisin ilmaiseksi Mantes-La-Jolieen asti, joten kannattaa ostaa junaliput välille MLJ-Vernon-MLJ. Hintaa jää noin kuusi euroa, ja 1225-kortilla tästäkin summasta saa alennuksen. Eli ei kovin iso uhraus. :)

Vernonin juna-asemalta napattiin bussi Givernyn kylää kohti ja ihasteltiin vartin verran maisemia. Peltoja, kukkuloita, lehmiä, hevosia, pari sievää omakotitaloa... Näytti ihan Hämeeltä! :D Kun bussista noustiin ja käveltiin pienenpikkuruisen kylän kujilla, koko seurue oli ihan hiljaa ja lopulta kaikki totesivat, että ihanaa päästä hetkeksi pois Pariisista. Kylä oli niin rauhallinen ja hiljainen. Ei sitä eroa edes tajua ennen kuin sen kokee käytännössä - suurkaupungin hälyyn tavallaan tottuu, eikä sitä enää noteeraa sen kummemmin, mutta maaseudulla eron taas tajuaa kirkkaasti.

Ensimmäiseksi suunnattiin tietenkin Monet'n kuuluista puutarhaa kohti. Ihan uskomaton paikka! Kuvat eivät tee oikeutta sille, mutta toivottavasti näistä jotain välittyy. :) Ei ihme, että Monet inspiroitui niin paljon lumpeista...

Ollaanpas vakavina! :D Amina, minä, Franzi ja Laura - Ioana otti kuvan. :)

Puutarhan lisäksi tuolla pääsee myös tutustumaan Monet'n taiteilijakotiin - esillä on maalarin japanilaisen taiteen kokoelmaa sekä jäljennöksiä taiteilijan omista töistä. Hienointa on kuitenkin nähdä, kuinka jokainen huone on sisustettu eri värillä: keltainen ruokailuhuone, sininen keittiö ja niin edelleen! Valokuvaus oli sisällä valitettavasti kielletty... :(

Givernyn kylässä olevat ravintolat on suunnattu lähinnä sinne virtaaville turistilaumoille, joten hinnatkin ovat sen mukaiset. Me nappasimme jälleen bussin Vernoniin, jossa bussikuski neuvoi meidät kylän parhaaseen boulangerieen. :) Nimi on tosiaan Boulangerie Rose, ja suosittelen lämpimästi - loistava leipomo! Mahat täynnä olikin jo aika suunnistaa junalle ja takaisin Pariisiin.

Illalla päätettiin vielä lähteä tapaamaan tuttuja La Nuit des Musées -tapahtuman puitteissa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä museot olivat siis auki, niihin pääsi ilmaiseksi sisään ja osassa järjestettiin myös jonkinlaista ohjelmaa. Päätettiin tarkastaa Musée Rodin, jonka ihanassa puutarhassa oli muutamia video-installaatioita, ja vieraille jaettiin hassuja "valotikkuja", joilla sai leikkiä hämärtyvässä puistossa. Hauska idea!

Päivän jälkeen oltiinkin jo aika väsyneitä, sen verran tuli taas tehtyä. :)

Ps. Enpä olisi uskonut näkeväni sitä päivää, kun minä jännittäisin jääkiekkopeliä. Vaihdon aikana tosiaankin löytää uusia puolia itsestään! ;) Päivitin Hesarin sivuja joka viides minuutti ja jopa toivoin, että olisin Suomessa jännittämässä muiden kanssa. Ekaa kertaa harmitti, että tunnen täältä niin vähän suomalaisia - Julie ei tiennyt, että jääkiekosta edes pelataan MM-tason kisoja. :D Höh.

Superlauantai

Pitäisi olla lukemassa tenttiin ja kirjoittamassa esseitä. Huomasin kuitenkin eilen, että mun kamerassahan on videokuvausmahdollisuus, ja tuli aika hyvää materiaaliakin nauhalle saatua, niin väsäsin sitten videon "iloksenne". :D Blogi on kyllä kätevä, kun tänne voi tällaisenkin tunkea!

Tosiaan käytiin eilen Givernyssä Monet'n "erämaa-ateljeessa" ja La Nuit des Musées -tapahtumassa Musée Rodinissa. Kirjoitan näistä (varsinkin Givernystä) vielä erikseen kunhan kerkiän, mutta selvennyksenä: nuo kummalliset valotikut saatiin Rodin-museolta aarrejahtia varten. :)



(Ja jos jotakuta jä vaivaamaan: ensimmäinen biisi on Quintessencen Sticks and Stones ja jälkimmäinen The Strokesin Someday.)

Cité U

Pää surisee Bahtinia, Rothkoa, road movie -historiaa ja Kuningas Learia, joten on aika pitää pieni tauko ja näpytellä taas tännekin jotain! :)

Lauantaina tuntuivat kaikki ystäväpiirin jäsenet saaneen opiskeluista tarpeekseen, ja suunnattiin porukalla katsomaan kavereita ja hienoja rakennuksia Cité Universitairelle. Cité U on siis Pariisin yliopistojen valtava kampusalue, josta löytyy opiskelija-asunnot kansalaisuuksittain. On japanilaisten talo, alankomaalaisten talo, yhdysvaltalaisten talo, kambodzalaisten talo (!)... Useimmat tönöistä on myös toteutettu maansa tyypilliseen arkkitehtoniseen tyyliin, eli aika jännä paikka kyseessä!

Tuo on ihan kuin joku oma kuplansa, pieni USA, Kanada, Armenia ja Monaco kavereineen Pariisin laidalla. :D

Itse hain viime kesänä myös Citélle asumaan - suomalaisille ei ole omaa taloa, joten pistin hakemuksen ruotsalaiseen residenssiin. Eivät kuitenkaan minua huolineet, en tainnut olla tarpeeksi ruotsalainen tai jotain :D. Käytiin tietenkin katsomassa myös kyseinen rakennus ihan puhtaasti jossitteluhengessä, ja tämännäköisessä tönössä ne länsinaapurit majailevat:

Takapihan puolella oli seinään isketty tre kronor -upotus ja kaikkea! Olen silti todella tyytyväinen tämänhetkiseen majapaikkaani - tuollaisella kampusalueella ei tulisi varmaan kauhean helposti tutustuttua ranskalaisiinkaan, mihin taas omassa asuntolassani on suorastaan suuri todennäköisyys. Moni kaveri asustelee Cité U:lla, ja jostain syystä heistä aika liuta on espanjalaisia, joten käytiin kyseisten tyyppien kanssa lounaalla espanjalaisen Colegion erittäin espanjalaisessa kanttiinissa vetämässä paellaa. :)

Cité U on tosi kiinnostava paikka; jos joskus tarjoutuu mahdollisuus, tuonne kannattaa kyllä mennä käymään! Osa taloista on kerta kaikkiaan upeita - kaikkien niiden kuvat löytyvät täältä Wikipedian sivulta, jos jäi kiinnostamaan. :)

Painun taas lukemaan - jätski kädessä, sisäpihalle 25 asteen lämpöön. Kauheen rankkaa tämmönen. ;) Kaunista tiistaita!

Prague - Czech it out!

Bonsoir kaikille! Toivottavasti muidenkin vaput sujuivat yhtä huipuissa merkeissä kuin minulla. :) Suuntasin tosiaan torstaina Tsekkeihin tapaamaan Elisaa pitkästä aikaa, ja pääsin taas tutkimaan ihanaa keväistä Prahaa sekä hurjan kaunista Karlovy varya eli Karlsbadia.

Prahassa tehtiin yökävelyitä, nautittiin lämpimästä säästä ja käytiin katsastamassa nykytaidekeskus DOX, jossa oli hauska ja ajatuksia herättävä valokuvanäyttely Martin Parrilta. Suosittelen!

Tässä ollaan Elisa ja minä. :) Vapun aatonaattona tavattiin Aneta ja mentiin katsomaan La Traviata Státni Operaan - mentiin päivissä sekaisin ja skoolattiin jo vapunkin kunniaksi väliajalla. :D Ooppera miellytti valtavasti, laulajat osasivat hommansa ja orkesteri veti Verdiä varsin mallikkaasti!

Lauantaina istuttiin bussiin Elisan, Hetan ja Kaisan kanssa ja köröteltiin Karlovy varyyn.

Uitiin kukkulan rinteeseen rakennetussa ulkoilma-altaassa josta oli upeat näkymät kaupunkiin. Altaalle en uskaltanut järkkäriä ottaa mukaan, joten kuvasaldo näyttää nollaa, mutta kaunista oli. :) Oli ihan mahdottoman kuuma päivä, hehkutettiin kilpaa kuinka hienoa on viettää vappuaattoa uima-altaalla helteessä!

Karlovy vary on täynnä pieniä kuumia lähteitä, joista pulppuaa mineraaleilla kyllästettyä vettä. Lähteiden ympärille on rakennettu koristeellisia paviljonkeja, jotka antavat kaupunkiin ihan oman ilmeensä. Ostettiin perinteinen kannu ja hörpittiin niitä ihmeitätekeviä vesiä - maku oli aivan kamala, mutta onneksi kaduilla myytiin kojuissa lämmitettyjä vohveleita. Niillä sai sitten sen mineraalien maun hyvin peitettyä. :)

 Illalla alkoivat myrskypilvet lähestyä, joten hypättiin bussiin ja suunnattiin takaisin Prahaan.

Seuraavana päivänä otettiin eväskorit käteen ja mentiin vappupiknikille Vysehradin puistoon. Ihasteltiin samalla kaunista kirkkoa - sisäseinillä on art nouveau -tyylisiä maalauksia, aika ainutlaatuista! Iltapäivällä suunnattiin vanhaan kaupunkiin ja kivuttiin sisälle kellotorniin juuri parahiksi auringonlaskua katsomaan.

Syötiin pääsiäismarkkinoilla ja käytiin taas katsomassa Kaarlen siltaa myöhään illalla, aina siellä vaan väkeä riittää. :) Seuraavana päivänä ehdittiin vielä vähän pyöriä kaupungilla ennen mun lähtöä, mutta jotenkin tuntui että aika meni taas liian nopeasti. :( On hurjan kivaa, että yksi parhaista kavereista on vaihdossa samaan aikaan, niin toisen fiiliksiä on helppo ymmärtää, mutta on välillä vähän kurjaa yrittää pitää yhteyttä lähinnä Facebookin ja Skypen kautta. Onneksi kuitenkin on edes ne, muutenhan tämä olisi vielä vaikeampaa. :)

Hyvää keskiviikkoa kaikille, minä painun taas koulujuttujen pariin!