Pappappaduudadappaa

Suupieliä on kääntäneet ylöspäin tällä viikolla mm. seuraavat asiat:

• Tuoreet marjat! Korttelin päästä vihannes- ja hedelmäkaupasta saa jo tuoreita mansikoita ja vadelmia, mm-nam.
• Lämpimät ilmat. Tiistaina oli Nanterressa ukkosmyrsky, mutta se oli oikeastaan aika tunnelmallista. Ja sitä paitsi mulla oli juuri sitä ennen luento komediaelokuvista, joten hymyilytti jo valmiiksi.
• Lauantai kuluu Brysselissä lempityttöjen kanssa! Aika jännää, miten täältä pääsee niin nopeasti muualle Eurooppaan; Brysselkin on vain puolentoista tunnin junamatkan päässä.
• Huominen pizzailta, jonne yritin leipoa kaurakeksejä. Todettiin Paulinen kanssa, että uuni on taas ilkeällä tuulella, eikä onnistuneet keksit eikä porkkanakakkukaan. No, suklaadippiä vaan kehiin sitten, kai sekin kelpaa... :D
• Tänä aamuna paikallisjuna Saint Lazaren asemalta Nanterren yliopistolle pysähtyi yhtäkkiä kesken matkan, ja veturinkuljettaja kuulutti, että hei ei me ajetakaan Nanterreen. Ei kun ulos junasta ja selvittämään, miten pääsen luennolle ajoissa. Samalla tutustuin uusiseelantilaiseen vaihtariin, jolla ei ollut kerta kaikkiaan mitään hajua, mikä on Suomi ja missä sellainen paikka sijaitsee. :D Tämä annettakoon hänelle anteeksi, sen verran kaukaa kuitenkin tulee... Siinä sitten piirreltiin Euroopan karttaa kalenteriin, aika kului mukavasti seuraavaa junaa odotellessa!
• Kuvaani pyydettiin vaateketju NafNafin katumuotiosioon :) Pieni juttuhan tämä on, mutta ei mua ole koskaan mihinkään tällaiseen pyydetty, ja olihan se aika kivaa!
• Lounaan on voinut jo useampana päivänä nauttia asuntolan vehreällä takapihalla, ihanaa. Viimeistään allergiakohtauksen saaminen lenkillä on varma merkki keväästä! :D
• Grand Palais'n uusi näyttely, joka mennään katsastamaan perjantaina Nastjan kanssa. Mulla alkaa olla jo vieroitusoireita kun en ole museoissa käynyt taas vähään aikaan. ;)
• Enää kolme viikkoa, ja sitten saan taas tänne oikeeta ruisleipää vieraita kotoa :)
• Joululahjaksi saamani Pariisi - taide ja arkkitehtuuri -kirjanen, joka on ihan huippumielenkiintoinen. Suosittelen tätä kovin, vaikkei ihan kaiken kattavaa matkaopasta ehkä korvaakaan, mutta näin perusjutut nähneenä on kivaa lukea vähän toisesta näkökulmasta. (Tästä tuli muuten mieleen, että yleensä kun tykkään Mondon matkaoppaista, niin saman sarjan Pariisi-pokkarissa todetaan Montparnassen olevan tylsää nukkumalähiötä. :D Enpä voisi enempää olla toista mieltä... Mutta eihän kukaan voi koko Pariisia tunteakaan, täällä on niin paljon kaikkea.)
• Le Monden etusivulla oli vähän aikaa sitten uutinen suomalaisten kirkosta eroamisista - uutisen voi lukea ranskaksi täältä! Hassua yhtäkkiä nähdä kaikenmaailman Libya- ja Japani-uutisten seassa sana "Finlande", ehdin jo vähän säikähtää :)

 Kivaa viikonloppua kaikille! :)

Jäätelökesä

Tänään: 21 astetta (parhaimmillaan kävi 23 asteessa!), jäätelöä, kävelyä Marais'ssa ja The Notebook -leffa. Jälkimmäisimmässä ihmetytti, kun talvisessa taistelukohtauksessa sotilailla ei ollut päällä niitä valkoisia lumipukuja tms., ja tottakai niihin oli ihan liian helppo tähdätä. En ole kovin hyvä noissa sotatermeissä. :D

Muuten viikko on mennyt vähän surullisemmissa tunnelmissa jälleen, kotoa vaan jaksaa sataa huonoja uutisia. Mutta kyllä tämä tästä ja kaikesta selvitään. :)

Ps. Ihana piriste iltaan tuli, kun näin, millä hakusanoilla tähän blogiin on päädytty tällä viikolla! Parhaat palat oli "missä maassa parhaimmat vaihto-oppilas bileet" (kaipa se riippuu enemmänkin porukasta kuin maasta...?), "barks leirielämää" (ymmärrettävää kyllä) ja "miksi kansa osoittaa mieltään? miksi ne ei syö leivoksia" (minä syön leivoksia!). :) Tutkimattomat ovat Googlen tiet, näemmä!

Alankojen maa

Huh mikä reissu!

Amsterdamista riittäisi juttua vaikka viiteen postaukseen, mutta yritän nyt mahduttaa tähän kaikki tärkeimmät pointit. :) Matkahan alkoi kahdeksantuntisella bussimatkalla, joka oli kyllä hauskimpia reissuja joilla olen ollut. (Miten se kuulostaakin jo joltain vitsin alulta: "englanninopettaja, historianopiskelija ja museo-opas lähtivät linja-autolla Amsterdamiin...") En ole muistaakseni koskaan ollut noin pitkällä yhtänäisellä bussimatkalla, mutta se on oikeastaan aika hauska tapa matkustaa, näkee niin paljon enemmän! Pysähdeltiin mm. Brysselissä ja Utrechtissa, ja oli hauskaa seurata, kuinka maisemat muuttuivat Alankomaita kohti. Polkupyörien määrä ainakin moninkertaistui rajan ylitettyämme.

Szilvin serkku kutsui meidät upeaan design-asuntoonsa ensimmäisenä iltana hollantilaiselle illalliselle. Kämpän sijainti: Amsterdamin keskusta, illan isäntäpari: kerta kaikkiaan sydämellisiä, kämpän kaksi kissaa: ihania. Tämän vuoden aikana on saanut kyllä useampaan kertaan ihmetellä, miten hienoja ihmisiä elämä on heittänyt tielle!

Kämppä oli valtava ja näköalat ikkunoista ihan mielettömät!

Kissat innostuivat heti kun ranskalainen ikkuna avattiin. :) Tältä illalta mun kamerassa onkin kuvia lähinnä näistä söpöliineistä...

Juotiin ja syötiin hyvin! Lisa tykkäsi shampanjasta. :)

Ja minä tykkäsin kissoista.

Mahat täynnä ja pitkän päivän jäljiltä väsyneinä käveltiin kanaalien viertä kotiin.

Seuraavat päivät oli niin täynnä tekemistä, että summaan vähän näitä yhteen. :) Amsterdam on täynnä nähtävää; meidän matkan painotus oli tällä kertaa lähinnä kavereiden näkemisessä. Lisa tuli Münchenistä asti, Charley Haagista ja Victoria Budapestistä. Silti ehdittiin käydä Anne Frankin talossa, Rijksmuseumissa ja Vincent van Goghin museossa, kaikki mielettömiä. Piknikoitiin Vundelparkissa, eksyttiin kanaalien varrelle ja käytiin katumarkkinoilla Albert Cuyp -kadulla. Huippua että saatiin paikalla asuneita ihmisiä oppaiksi, tuli kyllä huikea elämysreissu! Eikä ole Amsterdam nähnyt iloisempaa tyttöä kuin silloin, kun minä löysin Pandan lakritsia kaupan hyllyltä :D

Vondelparkin kukkaisneidot! Szilvi, Lisa, minä ja Franzi.

Meidän koko porukkamme ihastui Amsterdamiin ja lujaa! Arkkitehtuurinsa puolesta todella kaunis kaupunki, asiakaspalvelijat olivat ystävällisiä joka paikassa (Pariisin keskustan vastaavilla ammatinharjoittajilla olisi paljon opittavaa), hinnat alhaisempia kuin Pariisin vastaavat... Ihana paikka! Luvattiin jo toisillemme palata tuonne. :)

Me ja oppaamme! Lisa, Szilvi, Victoria, Ivett, Dàvid ja Franzi katumarkkinoilla.

Niin kaunista! Käveltiin paljon, etäisyydet ovat juuri sopivan pieniä keskustan alueella.

Viimeiselle illalle oli Charley tehnyt pöytävarauksen Bazaar-nimiseen ravintolaan, ja suosittelen tuota erittäin lämpimästi! Ruokalista on itämaispainotteinen, ja minttutee kuin suoraan Marokosta. :)

Charley!

Sellainen retki tällä kertaa! Matkustelu on kyllä vaarallista: siihen jää koukkuun, ja "tänne täytyy tulla uudestaan" -lista kasvaa vain koko ajan. :)

La vie en rose ja muita kukkia

Piti vielä tulla näyttämään, miten ihanan näköistä täällä on! Upean lämmin päivä tänään, tarkeni pelkässä pitkähihaisessa (Jonna, lopeta ennen kuin edes aloitat, oli mulla muutakin päällä). Käytiin kävelemässä Luxembourgin puistossa ja ihailtiin kukkivia puita, ja lopuksi mentiin vielä Café de Flore'n kahville ennen mun iltaluentoa. Eilen illalla tulikin jo puhuttua kaverin kanssa Skypessä, että mua saa tulla sitten kesäkuun lopussa täältä kirveen kanssa hakemaan, muuten en lähde! :)

Viettäkääpä tekin hieno tiistai-ilta!

Maanantain terveiset

Kyllä maailma on pieni paikka! Se on tullut tämän vaihtoajan aikana hyvinkin selväksi. :) Se, kuinka päädyin lauantai-illaksi Antonyn kylään illanviettoon, on nimittäin aika pitkä tarina.

Joulun aikaan, kun lumimyrsky sotki monen ulkomaille suuntaavan suunnitelmia, myös Szilvialla oli vaikeuksia päästä kotiinsa Budapestiin. Hän sattui istumaan lentokoneessa erään vietnamilaisen tytön viereen, ja keskusteli tämän kanssa muutamia lauseita ranskaksi. Kyseinen lento peruutettiin, ja vieruskaverit alkoivat yhteistuumin selvittää nopeinta mahdollista reittiä Budapestiin. Samalla kävi ilmi, että tyttö, Lily, oli asunut Unkarissa yli kymmenen vuotta elämästään ja osasi siis puhua sujuvaa unkaria. Lopulta nämä sattumalta vierekkäin istahtaneet neidit päätyivät matkustamaan yhdessä yli 36 tuntia Pariisista Zürichiin, sieltä Wieniin ja lopulta Budapestiin. Lily ja Szilvi pitivät tästä lähtien yhteyttä, ja lauantaina Lily sitten kutsui Szilvin ystävineen luokseen Pariisin laitamille pieniin illanistujaisiin.

Paikalla oli parisenkymmentä ihmistä, ranskalaisia, brasilialaisia, karibialaisia, kiinalaisia ja yksi saksalainen. Ja ette usko kuka se saksalainen oli - eräs samoista ihmisistä, joita olin tavannut Orlyn lentokentällä kun Berliinin lentoni peruutettiin! Ensimmäinen ajatus olikin, että mitä ihmettä, voiko tällaista oikeasti tapahtua :D Kävi ilmi, että Lilyn poikaystävä Akosh oli ollut vaihto-oppilaana Dresdenissä ja tutustunut Danieliin siellä. Viimeksimainittu puolestaan oli nyt tullut lyhyelle lomamatkalle Pariisiin. Muutenkin ilta oli tosi hauska, sain kuulla monelta ranskalaiselta ääntämiseni olevan jo hienoa! :) Ehkä tästä saisi taas vähän itseluottamusta lisää?

Muuten loppuviikko menikin autuaasti opiskeluhommien parissa. Elokuvahistorian kurssi osoittautui hyvin työlääksi, joka viikko pitää kotona katsoa kaksi elokuvaa ja valmistaa niistä analyysit seuraavan viikon tunnille, lukea pitkiä artikkeleita ja näin päin pois. Mutta en valita, harvemmin sitä on kuitenkin saanut kotiläksyksi katsoa Some Like It Hotin tai Thelma & Louisen. :) Shakespeare-kurssi puolestaan on just niin tylsä kuin arvelinkin, mutta aion nyt istua siellä tunnollisesti, koska professori on sentään symppis.

Tänään leivoin taas rumia mutta ah niin maistuvia korvapuusteja ja tämän tuloksena pääsin myös kääntämään niiden reseptiä ranskaksi, kun pari tyttöä sitä pyysi. :) Vitsit olen niin ylpeä tästä. Huomiseksi onkin ennustettu jo 19 lämpöastetta, joten aion olla ulkona niin paljon kuin pystyn ja nauttia kunnolla keväästä! Loppuviikosta on nimittäin lähtö Amsterdamiin, ja siellä on tuttujen mukaan vielä aika viileää. :)

Mukavaa viikkoa itse kullekin!

9.3.

Keskiviikot on ehdottomasti lempipäiviäni.

Tänään esimerkiksi heräsin aikaisin (okei, tämä oli ainoa miinus - en tykkää herätä aikaisin :D), ja suunnittelin aamupalalla yhtä kivaa museoreissua kaverin kanssa. Metrossa matkalla yliopistolle mun vieressä istui mies, jolla oli sylissään kaksi kissanpentua, ja ne kehräsivät. Piti oikein pidätellä itseään etten olisi alkanut leperrellä niille...

Yliopistolla mulla oli tasan yksi luento, eli juurikin se valokuvauksen historia -kurssi. Tänään professori toi luokkaan kolme vanhaa kameraa 1900-luvun alusta (!) ja selitti erilaisia kuvaus- ja kuvankehitystekniikoita - voisiko kaikki luennot olla tällaisia? Luennon jälkeen istuin junaan ja sain tekstiviestin Szilviltä, että tuu St Micheliin, mennään kaakaolle! No, suunnaksi siis Latinalaiskorttelit, ja tapasin Szilvin ja Franzin siellä. Huomattiin kuitenkin, että meillä kaikilla oli hurja nälkä, joten päätettiinkin mennä ensin syömään. :) Valittiin eräs kreikkalainen ravintola, jota Sara oli meille suositellut, ja ruoka olikin ihan huippua; saatiin kaupanpäällisiksi vielä jälkiruuatkin! Paikan nimeä en kyllä valitettavasti muista. :)

No, mutta mehän oltiin sovittu menevämme kaakaolle, joten sinne siis oli vielä suunnattava. :D Päätettiin mennä Amorinoon, italialaiseen kahvilaan/gelateriaan, jonka kaakaolista on ihan uskomaton. On pähkinäkaakaota, metsämarjakaakaota, kookoskaakaota, marenkikaakaota...

Ja oikeastaan sitä ei ihan kaakaoksi voinut edes sanoa; oikeammin se oli suklaakeittoa. :D

Franzi tykkäsi omastaan! :P

Minä ja Szilvi, porukan kahviaddiktit. :)

Herkutteluiden jälkeen käytiin tsekkaamassa eräs kampaamo Concorde-aukion lähellä. Kyseessä on siis Jean Luis David -kampaamoketjun Training Center, jossa saa hiustenleikkuun 7 eurolla (osoite on siis 5 rue Cambon). Tuonne täytyy kuitenkin varata aika hyvissä ajoin, hintansa vuoksi paikka on todella suosittu. Monet tutut ovat tuota kehuneet, joten uteliaisuudesta päätettiin käydä katsomassa sitä, ja ihan lupaavalta vaikuttaa. :)

Kampaamosta lähdettäessä kello olikin jo aika paljon (mihin se päivä taas katosi?), joten lähdettiin kotikulmillemme - itse päätin kävellä, kun ilma oli niin lämmin. :) Rue Dauphinella törmäsin sattumalta taidegalleriaan, jossa oli esillä japanilaisen taiteilijan töitä, ja piipahdin käymään. Taiteilija itsekin oli paikalla ja tarjosi minulle orvokkikarkkeja. :) Näin sivuhuomautuksena, tuo katu on todella viehättävä muutenkin, sieltä löytyy monia gallerioita ja kivoja pikku ravintoloita.
Asuntolaankin oli kiva tulla, kun täällä odotti kortti Tansaniasta, kiitos äiti ja isä!

Sellainen keskiviikko täällä, toivottavasti se oli hieno muillakin! :)

Suomi lautasella ja lupaus kesästä

Tänä viikonloppuna tapahtui kaksi asiaa: käytiin syömässä suomalaisessa ravintolassa ja Pariisiin tuli kevät!

Ensin ravintelista. Mummu oli nähnyt Suomessa telkkarista jonkin ohjelman, jossa esiteltiin suomalaisia yrittäjiä maailmalla, ja tuossa nimenomaisessa jaksossa oli puhetta suomalaisesta ravintolasta Pariisissa. Tuli sitten aihe puheeksi skypekeskustelun aikana, ja löydettiin myös paikan nettisivut. Paikka vaikutti lupaavalta, joten lauantaina sitten suunnattiin sinne seitsemän hengen porukalla!

Kyseessä on siis Estelle's Café 11.arrondissementissa (metro Charonne, linja 9). Erittäin söötti, pieni paikka ja kerta kaikkiaan loistavaa ruokaa! Tarjolla on mm. karjalanpiirakoita, kaalilaatikkoa ja karjalanpaistia - kaikki nuo tuli testattua, ja voin siis huoletta suositella. :)

Tarjoilija ei puhunut suomea, mutta sen sijaan kokilla oli suomalaistausta. Enkä ole ikinä tainnut Pariisissa törmätä noin suureen määrään suomalaisia kerralla kuin tuolla oli asiakkaina, oli hauskaa ja tuli kotoisa olo! :)

Szilvia ja Victoria olivat mukana.

Franziska ja Laura myös!

Ioana, joka omistaa maailman hienoimman filmikameran ja ihanan hymyn. :)

Juliekin tuli mukaan! Kaiken kaikkiaan seurue oli siis unkarilais-saksalais-romanialais-ranskalais-suomalainen. :D

Ähkyyn asti syötyämme tallusteltiin kotiin.

Olen miettinyt kahden viikon ajan aina lenkillä ollessa, että täytyypä ottaa joskus kamera mukaan. Toi järkkäri vaan painaa sen verran, että ei hirveästi ole houkutellut. No, nyt saa hurrata ja taputtaa, koska kerrankin päätin räpsiä vähän! :)

Ihan jees tää mun lenkkipuisto.

Tuolla Luxembourgin puistossa oli jopa kukkiva puu (!), mutta tietenkin unohdin kuvata sen :D Silti ihanaa kun aurinko paistaa, takin voi vaihtaa jo siihen keväiseen versioon ja pärjää ilman sormikkaita!

Pari kuvaa myös kotikulmilta: tuo Liisa Ihmemaassa -kaniiniravintola näyttää joka kerta niin houkuttelevalta. :)

Sellaista tänne! Viime aikoina olen varmaan läpikäynyt jotain toista kuherruskuukausivaihetta täällä asumisessa, kun taas tuntuu, että viihdyn täällä ihan älyttömän hyvin. :) Kun elämä hymyilee, niin koitetaan mekin!

Yliopistosta ja opiskeluista

Hei taas! Tajusin vähän aikaa sitten, että oon maininnut täällä sanat "museo" ja "näyttely" paaaaaljon useammin kuin sanat "opiskelu" ja "yliopisto", joten yritän nyt vähän korjata tätä tilannetta. :) Olen täällä kuitenkin nimenomaan opiskelijavaihdossa, joten tässä siis siitä asiaa!

Nanterren yliopiston kielten laitos on oman kokemukseni mukaan erittäin toimiva näin ranskalaisella akselilla ajateltuna. Rakennus on vasta kesällä valmistunut, ja henkilökuntaan kuuluu muutamia erittäin mukavia ja auttavaisia persoonia. Täällä asiat hoituvat kenties hieman joustavammin kuin muilla osastoilla (kuten aikaisemminkin todettua, kv-toimisto on todellinen painajainen). Luennoitsijat ovat tähän asti olleet erittäin asiansa osaavia ja innostavia. Kandidaattitason kursseista saa kaikista 3 opintopistettä per kurssi ja maisteritason kursseista 6 op, mikä on outoa, koska oman kokemukseni mukaan työn määrässä ei juuri ole eroa.

Nanterre tarjosi syksyllä maksuttomasti FETE-kursseja, jotka ovat siis ranskan kielikursseja vaihtareille. Kurssit olivat sekä sisällöltään että professoreiltaan erittäin hyviä, minkä vuoksi harmittaa ihan hirveästi, että ne muuttuivat maksullisiksi tämän kuun alusta. Tätä perusteltiin "budjettisyillä", ja toisen lukukauden kursseista olisi pitänyt maksaa noin 250 euroa, jolloin kursseja olisi saanut valita niin monta kuin haluaa. Jos kursseista halusi maksaa, piti täyttää nelisivuinen hakulomake ja toimittaa lisäksi ranskankielinen CV, todiste siitä että opiskelee Nanterren yliopistossa ja kaksi muuta paperia, joita en enää muista. Ja (uskokaa tai älkää) yli puolia hakijoista ei hyväksytty. En edelleenkään tajua tätä - budjettisyistä kurssit muutetaan maksullisiksi, ja kun ihmiset sitten ovat valmiita maksamaan, heidän ei anneta tehdä sitä.

Omista opinnoistani täällä sen verran, että syksyllä otin lähinnä kielikursseja kun ne vielä olivat ilmaisia, ja kevätkaudelle valitsin kurssit kielten osastolta. Lisäksi olen ilmoittautunut parille nettikurssille Suomen yliopistoihin ihan aikataulullisista syistä.

Harmi kyllä, Nanterre ei tarjoa minkäänlaista tutor-toimintaa, jollainen ainakin oman kokemuksen mukaan olisi tullut aika lailla tarpeeseen. Kuitenkin aina on löytynyt lopulta joku auttaja, joko toisten vaihtareiden joukosta tai sitten kielten laitoksen professoreista. Lisäksi Erasmusten suhteen tuntuu täällä olevan aika rento meininki, joten ei paniikkia. :)

Siinä se osuus, kysymyksillä saa heittää jos sellaisia jäi!

Keskiviikkoeuforiaa

Heippa ja pahoittelut blogihiljaisuudesta! Syyttää voi tätä (näköjään kuukausittaista) flunssaani, joka pakotti kanavoimaan kaikki vähäiset energiat vain välttämättömiin asioihin. Näihin kuuluivat Vincennes'n linnaan tehty vierailu, pari leffailtaa (herranjumala Black Swan oli pelottava) sekä erittäin fiksusti myös kolmen tunnin lenkki. Eli toisin sanoen sunnuntain ja maanantain makasin sängynpohjalla itseäni kiroten, samalla kun aurinko helotti siniseltä taivaalta ja linnut lauloi ulkona niin, että kuulosti kuin joku olisi pelannut Angry Birdsiä täydellä volyymilla.

Tiistaina piti alkaa elokuvahistorian kurssi, mutta luokan oveen oli lätkäisty lappu, että tunti on peruttu. Muuten jees, mutta multa tosiaan kestää sen tunnin suuntaansa tuo matka yliopistolle, eli kauniisti ilmaistuna hieman turhautti. Sen sijaan tänään alkoi kurssi nimeltä Peinture Photo US, ja - nyt yritän ilmaista itseäni ilman niitä tyypillisiä ylisanoja - se on ehkä kiinnostavin kurssi jonka olen käynyt tähän asti. Kurssilla käydään siis läpi valokuvauksen kehitystä Yhdysvalloissa 1900-luvun alusta lähtien sekä sen suhdetta maalaustaiteeseen. Valokuvauksen tekniikkaa, taiteellisia näkökulmia, kubismia valokuvauksessa... Aloin melkein itkeä ilosta kun luin kurssin sisältöä: esitelmä omavalintaisesta valokuvaajasta, kolme taidenäyttelyvierailua ja niistä raportti sekä lopputentti. Ei voisi kuulostaa yhtään enempää minulle sopivalta! Ainoa miinus koko hommassa on, että tuosta saa ainoastaan 3 opintopistettä, kuten kaikista kanditason kursseista Nanterressa. Nojaa, minä en tuolta lähde enää kulumallakaan.

Koska viime päivät on menneet kursseja lukuunottamatta kauhean tylsällä "kauppaan ja sit pari jaksoa Gossip Girliä, muuta ei jaksa" -kaavalla, niin en taida jaaritella nyt tämän enempää. :) Vincennes'n linnasta teen jonkin pienen sepustuksen lähiaikoina, lisäksi meinaan vihdoinkin kirjoittaa niistä opinnoista. Kivaa loppuviikkoa kaikille!