12/17/2010

Merci, Paris

Oon jo pari viikkoa tuntenut takaraivossa sellaisen jatkuvasti voimistuvan kaipuun Suomen kotiin maaseudulle, eli rauhoittumaan tuttujen ihmisten ja asioiden pariin. Pariisi osaa olla (kuten niin monet suurkaupungit) todella hektinen paikka aamuruuhkineen ja joka paikkaan jonottamisineen. Kuitenkin nyt, kun lähtö Suomen-lomalle on lähellä, tuntuu että tätä paikkaa tulee jo parin viikon aikana iso ikävä... Ja se johtuu kyllä 80-prosenttisesti näistä mahtavista ihmisistä. :) (Loput prosentit jakautuu tasan tekemismahdollisuuksien ja ilmaston kesken.)

Kuluneen viikon aikana olen viettänyt kahdet pikkujoulut, ja tänään mentiin Latinalaiskortteleihin pitkän kaavan illalliselle juhlistamaan loman alkua ja tapaamaan toisiamme ennen kuin kaikki katoaa kotimaihinsa jouluksi. Ruoka oli loistavaa, seura parasta. :) En edes uskalla ajatella, mitä tapahtuu, kun Lisa ja Charley lähtee pois jo helmikuussa...


Nyt unta palloon! Pitäkää peukkuja että junat ja lentokoneet kulkee huomenna, koska silloin on mulla edessä tämä:


Hyvää joulua siis ja uuttavuotta myös! Blogisti-Essikin pitää nyt lomaa! :)

12/13/2010

Pariisiin vaihtoon?

YLIOPISTO JA OPISKELU

Suomessa taso on loistava. Oikeesti. Tämä vaan varoituksena korkeat odotukset omaaville... Nanterren kampus on osittain hyvin rähjäinen, ja kansainvälisen toimiston väki käsittämättömän epäystävällisiä. Älä siis hämäänny, vaikka mennessäsi kyseiseen toimistoon ilmoittautumaan heti tuntuisi, että henkilökunta vihaa sinua - niin he vihaavatkin, mutta eivät kaikissa rakennuksissa. Suosittelen lämpimästi suuntaamista suoraan V-rakennuksen Erasmus-vastaavan pakeille, mikäli kysymyksiä tulee; porukka ei välttämättä tiedä paljoa, mutta ainakin he haluavat auttaa.

Mulla kävi todella "hauska" juttu oman koordinaattorini kanssa. Yritin saada tähän henkilöön kolmen viikon ajan, ja lopulta selvisi että juu, hän ei vastaa toimistonsa puhelimeen tai sähköposteihinsa, koska asuu Belgiassa. No niinpä tietysti! En tajua logiikkaa, jolla Belgiassa asuva heppu voi olla Erasmus-koordinaattori. Kai tää on sitä ranskalaista logiikkaa sitten... Mukava henkilö oli kyseessä, muttei valitettavasti tiedä mitään Nanterren menosta, eikä siis osannut vastata kysymyksiini. Varaudu siis siihen, että joudut ottamaan itse hyvin, hyvin pitkälle selvää asioista: tutoreita tai muuta vastaavaa ei löydy, ja kv-toimistossa osataan kyllä näyttää, ettei sinua kaivata. Onneksi muita vaihtareita löytyy paljon, ja olette samassa veneessä, joten ei paniikkia. Auttakaa toisianne.

Kursseista omalla kohdallani hyödyllisimmiksi ovat osoittautuneet FETE-kurssit, eli ranskan kielikurssit. Olin jo suunnitellut täyttäväni myös kevään ohjelman näillä tunneilla, mutta viime viikolla saimme tiedon, että kappas, FETEt muuttuvat helmikuusta lähtien maksullisiksi. Temppu on todella pirullinen, koska kielikursseille on tähän asti ollut halukkaita ihan tungokseksi asti, eli niillä aletaan sitten tahkota rahaa. Useimmilla vaihtareista ei kuitenkaan ole varaa/halua maksaa yli 80 euroa kuussa kursseista, joten ainakin omalla kohdallani menee Learning Agreement (jälleen) uusiksi.

ASUMINEN

Haluat Pariisiin, mutta ei ole varaa maksaa korkeita vuokria? Ei hätää, täältä voi löytää myös edullisen asumismuodon. :) Voin suositella tätä asuntola-asumista: siedettävä vuokra, johon sisältyvät sähkö, vesi ja netti, seura (muihin asukkaisiin tutustuu helposti, ja hyvällä tuurilla huonekaverikin on yhtä kiva kuin Julie), yhteisöllinen meininki ja sijainti ovat noin niinkuin päällimmäisenä hyvien puolten listalla. Alueena voin sanoa Montparnassesta (14. arrondissement) vain hyvää, ihanan pikkukaupunkimainen meininki ja todella rauhallinen ympäristö!
Olen täällä asuntolassa kolme kuukautta viettäneenä tullut siihen tulokseen, että en haluaisi asua Pariisissa yksin. Uuteen maahan tullessa on mukavaa, kun on heti jonkinlainen tukiverkko ympärillä. Lisäksi ihan käytännön kannaltakin tämä on kätevää: illanvietoista kotiin tullessa ei tarvitse ottaa taksia, kun olette samasta osoitteesta liikkeellä. :) Kaksinkin on jo suht turvallista käyttää yöbussia tai aamumetroa.

KAUPUNKI

Voin rehellisesti myöntää, etten lähtenyt vaihtoon opiskelun vuoksi. :D Kyllä tämä Pariisi painoi siinä vaakakupissa enemmän. Jostain syystä omalla kohdallani tänne sopeutuminen on ollut jopa helpompaa kuin aikoinaan Jyväskylään tottuminen, eikä varsinaista kulttuurishokkia koskaan kuulunut. :) Täällä on aina jotain tekemistä, kavereita saa helposti, kulttuurielämä on mahtavan rikasta ja tämä on älyttömän kaunis kaupunki. Suosittelen todellakin. Kielitaito kohentuu ihan huomaamatta myös, kun kaikkialla kuulee ja näkee ranskaa.

Jos jäi kysyttävää, tämän postauksen kommenttiboksiin voi jättää ihmettelyitä! Lisää juttua tulee toki tasaisin väliajoin, mutta tämä nyt tällaisena koontina syksyn kokemuksista. :)

12/12/2010

Sunnuntain biisi

Hei kaikki! Saatte jälleen musiikkia elämäänne suoraan Budapest-Pariisi -akselilta: unkarilaiseni teki upean biisin, laulaa tässä myös itse ja videokin tehtiin hätäisesti täällä paikan päällä viime viikolla. Tämä nainen on niin lahjakas:



Nauttikaa sunnuntai-illasta!

12/10/2010

Anti-Berliini

Vietin eilen iloisesti kuusi tuntia lentokentällä paracetamol-höyryissä, ja tulos oli peruuntunut Berliinin-lento. Kaverini joutuu nyt viettämään turistiviikonlopun yksin, koska Schönefeldin kenttä on suljettu lumen tulon takia lauantai-iltapäivään saakka. Voin kertoa, että fiilikset eivät ole kovin korkealla tällä hetkellä, mutta toisaalta tapasin lentokentällä ihan mahtavia ihmisiä: suunnittelimme kolumbialaisen tytön ja berliiniläisen neitosen kanssa auton vuokraamista ja Berliiniin ajamista (kariutui kylläkin, koska olin ainoa ajokortillinen, mutta oli hauskaa), sain toisen berliiniläisen yhteystiedot kahden minuutin juttelun jälkeen ("aletaan kirjekavereiksi") ja takaisintulomatkalla istuin bussissa erään norjalaisen viereen, jonka kanssa jaoimme ruotsalaisvitsejä. :D Ehkä tämä siis tästä. Ruotsalaisvitsit piristää aina.

Tuon Berliinin-lennon piti tosiaan lähteä Orlyn kentältä, jonne on sivumennen sanoen todella hyvät yhteydet täältä Montparnasselta. Suosittelen bussia lämpimämmin kuin junaa, kumpikin tuli eilen kokeiltua, ja bussi on paitsi halvempi, myös helppokäyttöisempi. Bussi kulkee siis väliä metroasema Denfert-Rochereau - Orly (pysähtyy kummassakin terminaalissa) ja hinta on 6,60e/suunta. Juna kustantaa yli kympin, ja sitä joutuu vaihtamaan matkan aikana.

Aion siis viettää viikonloppuni sairastamalla tämän flunssan pois ennen joululomaa. Olen fiksuna tyttönä laittanut särkylääkkeeni varmaan talteen, enkä varmasti löydä niitä ennen ensi kevättä, joten onneksi Julie tarjosi lääkekaappinsa antimia käyttööni. Kipu on Buranan puutetta, niin sanoivat jo muinaiset kreikkalaiset.

Nyt jatkuu operaatio nimeltä Rahat takaisin easyJetiltä, pitäkää peukkuja...!

12/07/2010

Sekoitus

Finnairin lakkosotkuista huolimatta (siis miten nämä lakkoinnostukset ovat sinne Suomeenkin vuotaneet?!) sain viikonlopuksi vieraita kotoa! Tuntui oudolta puhua suomea jatkuvasti ja muutenkin ikään kuin yhdistää kaksi ympäristöä päässään. Käytiin (pikkuveljeni riemuksi... tai sitten ei) monessa museossa ja syötiin loistavaa ruokaa. Normaalisti en juuri syö ulkona, hinnat on turhan korkeat opiskelijabudjetille, ja porukalla kokkaaminen on sitä paitsi hauskaa, mutta täytyy myöntää että täältä löytyy myös loistavia ravitsemusliikkeitä. :) Mm. metropysäkki Edgar Quinet'n (linja 6) kohdalta löytyi 22-paikkainen miniravintola, jonka annokset olivat vallan loistavia.

Museoista kävimme tarkastamassa Musée du Quiai Branlyn, joka sijaitsee ihan Eiffelin lähellä. Sen kokoelmiin kuuluu esineitä Oseaniasta, Aasiasta, Afrikasta ja Amerikasta - perusnäyttely on todella vaikuttava, unohtaa täysin olevansa Ranskassa! Lisäksi käytiin Orsayssa, joka on yhtä upea kuin aina. Valitettavasti siellä on nyt syksyn ajan olleet ylemmät kerrokset suljettuina, mutta Géromen vieraileva näyttely on näkemisen arvoinen. Myös Grand Palais'n Monet-näyttely tuli viimeinkin nähtyä sekin! Kuulin, että Suomessakin tästä on ollut puhetta, ja kyseessä on hieno läpileikkaus Monet'n töistä. Tuonne täytyy kuitenkin jonottaa tosissaan - meidän seurue seisoi ulkona lumisateessa vajaat kolme tuntia... Periaatteesta en valita täällä kylmää, mutta jonossa nököttäessä kyllä oli hermot koetuksella. :D

Täällä tosiaan viime viikolla mentiin oikein miinuksen puolelle, jopa -5 astetta taisi käydä mittarissa. Asuntolan tytöt valittaa kuorossa ettei ulos voi mennä, ja Julie kysyi multa tosissaan, että hiihdetäänkö Suomessa oikeasti vai onko se vaan joku urbaanilegenda. Sanomalehtien etusivuilla hehkutetaan "suurta lumimäärää", ja siinä on kuulkaa suomalaisella naurussa pitelemistä, kun näkymät omasta ikkunasta olivat lumisimmillaan tällaiset:


Joo... Onneksi nyt ollaan taas plussan puolella. ;)

Tiedossa onkin nyt vähän kiirettä, muutamia kirjallisia töitä ja esitelmiä olisi tehtävänä ennen lomaa, ja tajusin just että lähden kahden päivän päästä Berliiniin. :) Huippua joulunodotusta kaikille ja hyvää itsenäisyyspäivää myös! Availkaa joulukalentereiden luukkuja!

Ps. Just kun saatiin vihdoinkin se vessanoven kahva paikoilleen, niin tänään sitten spotattiin asuntolan tv-huoneesta hiiri. :D

12/01/2010

Lappuliisalleni

Muistan tosi hyvin, kuinka meidän Pompula tuli meille. Olin toivonut kissaa jo ikuisuuden, ja kesällä kymmenisen vuotta sitten lopulta haettiin eräältä maatilalta pieni, harmaa ja pippurinen tyttökissa. Se tykkäsi nukkua sänkyni jalkopäässä ja pureskella ihmisvarpaita. Se rakasti kalaa ja inhosi imurin ääntä. Se nukkui päiväunia saunassa ja seurasi kiinnostuneena luonto-ohjelmia telkkarista lauantai-iltaisin muun perheen kanssa. Eräänä unohtumattomana kesäpäivänä se toi sisälle kuolleen rotan. Se kiusasi ahkerasti mummoni vanhaa kissarouvaa ja omi itselleen olohuoneen parhaan tuolin. Se ei koskaan oppinut naukumaan.


 Aika meni tosi nopeasti, se oli seitsemän kahdeksan yhdeksän kymmenen vuotta vanha, ja sitten eräänä talvisena päivänä se alkoi saada hengitysvaikeuksia. Meidän karvapallerolla todettiin syöpä. Pompulan kärsimykset loppuivat eilen, ja nyt on meidän Suomikoti pienten tassujen ääntä hiljaisempi.

Kuinka vaikeaa on selittää tämänhetkistä tunnetta sellaiselle, jolla ei ole koskaan ollut lemmikkiä? Pompula ei ollut vain eläin, se oli perheenjäsen. En koskaan ajatellut, etten voisi olla sen vierellä silloin, kun sen hengitys lakkaa. Niin tässä kuitenkin kävi, ja nyt minulla on yhteensä kaksi uutta hautaa vierailtavana Suomessa.