Pitkästä aikaa tännekin tekstiä! Kokeet ovat nyt viimeinkin ohitse, joten päätään on vaihteeksi voinut vaivata todella tärkeillä asioilla, kuten sillä, mille puolelle Seineä tänään mennään piknikille. Tällaisina viikonloppuina Pariisi näyttäytyy todellakin parhaimmillaan: lämpöasteet heiluvat 25 asteen molemmin puolin, ja kun seurana on näin mahtavaa porukkaa, ei elämä voi muuta kuin hymyillä.
Lauantaina suunnattiin pienellä porukalla Poissyn kylään erästä aika spesiaalia nähtävyyttä varten. Jokainen taidehistorian perusopintoja käynyt on varmasti kuullut Corbusier'n suunnittelemasta Villa Savoye'sta, ja se tosiaan sijaitsee 40 minuutin junamatkan päässä Pariisista. Uskomatontahan tässä on se, että tuo tönö on rakennettu vuosina 1928-1930, mihin nähden sen modernistinen muotokieli on jotain aivan omaa luokkaansa.
Kyseinen talo suunniteltiin alunperin Savoyen perheen loma-asunnoksi, ja jo siinä vaiheessa kansainvälisestikin tunnetulle arkkitehdille annettiin lähes vapaat kädet. Koska ajan tekniikka ei kuitenkaan täysin kohdannut Corbusier'n ideoita, huomattiin muutamassa vuodessa talon olevan käytännössä asuinkelvoton. Kattopuutarhan kasvien kastelujärjestelmän häiriöt aiheuttivat sen, että joka syksy sateiden aikaan kellarissa suorastaan lainehti, ja madame Savoyen kylpyhuone muistutti uimahallia.
Savoyet jatkoivat hammasta purren eloa Villassa aina vuoteen 1940 asti, jolloin toisen maailmansodan alkaessa talo hylättiin ja se päätyi ensin saksalaisten, sitten amerikkalaisten haltuun. Sodan aikana taloa käytettiin mm. viljavarastona, ja se kärsi huomattavia vaurioita. Sodan jälkeen rakennus päätyi kaupungin haltuun, ja se toimi mm. nuorisokeskuksena - arkkitehtien protestien vuoksi se lopulta remontoitiin ja avattiin yleisölle.
Talon historia on minusta niin mielenkiintoinen, että piti hieman sitäkin kerrata. :) Villa Savoye on ihan uskomaton taideteos - se seisoo tukipilareillaan kevyen näköisesti ja sulautuu yllättävän harmonisesti maisemaan. Interiööri on jokaista pikku yksityiskohtaa myöten mietitty ja tyylillisesti varsinainen taidonnäyte.
Olohuoneeseen on laitettu esille myös Corbusier'n suunnittelemia huonekaluja, ja niitä sai testatakin! :)
"Essi hei, rentoudu, ne tentit on jo ohi..."
Onneksi Ioana sentään osaa ottaa rennosti. Jostain syystä Laura ja Joakim jäivät puuttumaan kuvista, mutta mukana olivat hekin :).
Keittiö oli meidän makuun hieman turhan laitosmainen (huomatkaa muuten ranskalaiseen tyyliin pöydälle jätetty viinilasi).
Ioana halusi vähän yksityisyyttä makkarin ja kylpyosaston välille.
Minä ja nähtävyys -kuva. :)
Ja pian olikin taas aika palata Pariisiin! Jos jäi Corbusier'n mestariteos kaihertamaan, tuonne(kin) pääsevät kaikki alle 26-vuotiaat EUlaiset ilmaiseksi, kuten niin moneen paikkaan täällä. Ei liene epäilystä etten suosittelisi käymään... :D
Illalla päätettiin vielä lähteä istuksimaan iltaa Seinen rannalle Citén saaren kärkeen, ja jestas, nähtiin uskomaton auringonlasku! Näiden kuvien värejä ei ole siis lainkaan muokattu:
Todella kaunista!
Tänään oli sitten vuorossa Cinémathéquen uusin näyttely, joka esittelee Stanley Kubrickin elämäntyötä. Lauran kaveri oli sanonut, että tuolla menee kuulemma helposti 3-4 tuntia, eli varatkaa hyvät kengät jalkaan - me naureskeltiin porukalla, että juu juu, hah hah, hyvä vitsi. Tosiaan nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että varatkaa oikeasti ne mukavat kengät jalkaan. Neljä tuntia meni meillä yhdessä hujauksessa eikä kiinnostus kyllä herpaantunut sekunniksikaan! Todella mielenkiintoinen ja loistavasti suunniteltu näyttely, ei voi muuta sanoa. Joka elokuvasta pyörivät tärkeät kohtaukset isoilla screeneillä, ja esillä on puvustoa ja rekvisiittaa filmeistä (esimerkiksi Hohto-leffan kaksosten mekot vitriinissä). Suorastaan magneettinen kokemus. Kubrick-näyttely on esillä 31.7.2011 asti, joten hyvin ehtii vielä! :)
Lähipäivinä olisi tarkoitus kartoittaa tuota tavaramäärää kotireissua varten, sillä loppuviikosta on lähtö pikkusiskon ylppäreihin! Nyt on sitten islantilaisten tulivuorien ja kaikenmaailman lakkojen parasta pysyä kaukana, koska tahdon saunaan! :) Hyvää viikkoa kaikille :)
Lauantaina suunnattiin pienellä porukalla Poissyn kylään erästä aika spesiaalia nähtävyyttä varten. Jokainen taidehistorian perusopintoja käynyt on varmasti kuullut Corbusier'n suunnittelemasta Villa Savoye'sta, ja se tosiaan sijaitsee 40 minuutin junamatkan päässä Pariisista. Uskomatontahan tässä on se, että tuo tönö on rakennettu vuosina 1928-1930, mihin nähden sen modernistinen muotokieli on jotain aivan omaa luokkaansa.
Kyseinen talo suunniteltiin alunperin Savoyen perheen loma-asunnoksi, ja jo siinä vaiheessa kansainvälisestikin tunnetulle arkkitehdille annettiin lähes vapaat kädet. Koska ajan tekniikka ei kuitenkaan täysin kohdannut Corbusier'n ideoita, huomattiin muutamassa vuodessa talon olevan käytännössä asuinkelvoton. Kattopuutarhan kasvien kastelujärjestelmän häiriöt aiheuttivat sen, että joka syksy sateiden aikaan kellarissa suorastaan lainehti, ja madame Savoyen kylpyhuone muistutti uimahallia.
Savoyet jatkoivat hammasta purren eloa Villassa aina vuoteen 1940 asti, jolloin toisen maailmansodan alkaessa talo hylättiin ja se päätyi ensin saksalaisten, sitten amerikkalaisten haltuun. Sodan aikana taloa käytettiin mm. viljavarastona, ja se kärsi huomattavia vaurioita. Sodan jälkeen rakennus päätyi kaupungin haltuun, ja se toimi mm. nuorisokeskuksena - arkkitehtien protestien vuoksi se lopulta remontoitiin ja avattiin yleisölle.
Talon historia on minusta niin mielenkiintoinen, että piti hieman sitäkin kerrata. :) Villa Savoye on ihan uskomaton taideteos - se seisoo tukipilareillaan kevyen näköisesti ja sulautuu yllättävän harmonisesti maisemaan. Interiööri on jokaista pikku yksityiskohtaa myöten mietitty ja tyylillisesti varsinainen taidonnäyte.
Olohuoneeseen on laitettu esille myös Corbusier'n suunnittelemia huonekaluja, ja niitä sai testatakin! :)
"Essi hei, rentoudu, ne tentit on jo ohi..."
Onneksi Ioana sentään osaa ottaa rennosti. Jostain syystä Laura ja Joakim jäivät puuttumaan kuvista, mutta mukana olivat hekin :).
Keittiö oli meidän makuun hieman turhan laitosmainen (huomatkaa muuten ranskalaiseen tyyliin pöydälle jätetty viinilasi).
Ioana halusi vähän yksityisyyttä makkarin ja kylpyosaston välille.
Minä ja nähtävyys -kuva. :)
Ja pian olikin taas aika palata Pariisiin! Jos jäi Corbusier'n mestariteos kaihertamaan, tuonne(kin) pääsevät kaikki alle 26-vuotiaat EUlaiset ilmaiseksi, kuten niin moneen paikkaan täällä. Ei liene epäilystä etten suosittelisi käymään... :D
Illalla päätettiin vielä lähteä istuksimaan iltaa Seinen rannalle Citén saaren kärkeen, ja jestas, nähtiin uskomaton auringonlasku! Näiden kuvien värejä ei ole siis lainkaan muokattu:
Todella kaunista!
Tänään oli sitten vuorossa Cinémathéquen uusin näyttely, joka esittelee Stanley Kubrickin elämäntyötä. Lauran kaveri oli sanonut, että tuolla menee kuulemma helposti 3-4 tuntia, eli varatkaa hyvät kengät jalkaan - me naureskeltiin porukalla, että juu juu, hah hah, hyvä vitsi. Tosiaan nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että varatkaa oikeasti ne mukavat kengät jalkaan. Neljä tuntia meni meillä yhdessä hujauksessa eikä kiinnostus kyllä herpaantunut sekunniksikaan! Todella mielenkiintoinen ja loistavasti suunniteltu näyttely, ei voi muuta sanoa. Joka elokuvasta pyörivät tärkeät kohtaukset isoilla screeneillä, ja esillä on puvustoa ja rekvisiittaa filmeistä (esimerkiksi Hohto-leffan kaksosten mekot vitriinissä). Suorastaan magneettinen kokemus. Kubrick-näyttely on esillä 31.7.2011 asti, joten hyvin ehtii vielä! :)
Lähipäivinä olisi tarkoitus kartoittaa tuota tavaramäärää kotireissua varten, sillä loppuviikosta on lähtö pikkusiskon ylppäreihin! Nyt on sitten islantilaisten tulivuorien ja kaikenmaailman lakkojen parasta pysyä kaukana, koska tahdon saunaan! :) Hyvää viikkoa kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti