Nonni, nysse loppuu - blogini kirjoittelu siis! Tästä tuli lopulta aikamoinen sillisalaatti, ja toivon tosissaan, että tästä on tuleville Pariisiin lähtijöille edes jotain apua. Pientä vinkkiä lukijoille: blogin sivupalkissa tuolla oikeassa laidassa on osio nimeltä KATEGORIAT, josta löytyy alaotsikkoa klikkaamalla kaikki ne tekstit, joissa kerron esim. asumisasioista tai opiskelusta Pariisissa. Museoillekin on oma tunnisteensa, koska jauhoin niistä niin usein. :) Jos olet vaihtoon lähdössä ja jokin asia askarruttaa, autan mielelläni - pistä mailia osoitteeseen esemhelm(ät)jyu.fi.
Tätä on ollut loppujen lopuksi tosi hauska kirjoittaa, vähän kuin rustaisi jotain julkista päiväkirjaa. Mikä sinänsä on ainakin omaan korvaan jonkinasteinen oksymoron, mutta mitenkä tätä nyt muuten kuvaisi. :) Ainakin mulle itselleni Ranskalainen vuosi tulee olemaan yksi hyvä tapa muistaa myöhemmin ne fiilikset ja asiat, jotka on tulleet koettua. Tänne on ollut kiva kipata kaikki keskeneräiset ajatukset ja huonot vitsit, sekä myös laittaa kuvia (joista päätellen mun kuvaajatavaramerkkini on vino horisontti). En ole viitsinyt korjata mitään kirjoitus- tai pilkkuvirheitä, koska nämä postaukset eivät mitään virallisia kotitehtäviä tai vastaavia ole. Muistan myös elävästi, että jo nelosluokan Kesälomani-aineeseen sain opettajalta kommentin "käytät liikaa huutomerkkejä", ja kuten näkyy, niin tapa istuu aika sitkeässä! Suokaa siis anteeksi. :)
Aikoinaan itselleni vaihtoon hakeminen oli ollut itsestäänselvyys jo siitä asti, kun yliopistoon pääsin. En ollut koskaan kuullut kenestäkään, joka olisi katunut vaihtoonlähtöään, joten olin varma, että lukuvuodesta 2010-2011 tulisi hieno. Ja vaikka se kuulostaa kamalalta kliseeltä, en olisi silti arvannut, että siitä tulisi näin mahtava - että tapaisin näin huippuja ihmisiä, saisin hyviä ystäviä, tottuisin asumaan niin valtavassa kaupungissa, näkisin ja kokisin tällaisia asioita... Lista on loputon. Tietenkään elämä ei Pariisissakaan aina mitään helpointa tai hauskinta ollut, byrokratia, kulttuurierot ja Suomesta kantautuneet surulliset uutiset olivat varsinkin alussa vaikeita kestää ilman tuttua turvaverkkoa. Mutta olen perusluonteeltani vähän sellainen ikuisuusoptimisti, ja yritän aina keskittyä niihin hyviin puoliin, vaikka sitten apinan raivolla jos ei muuten. :)
Yhteydenpito Suomeenkin onnistuu onneksi nykyään helposti; onhan sitä puhelimet, Facebook, Skype ja muut vastaavat viritelmät. Kyllä yhteydenpitovälineet aina keksitään. Ei se toki aina helppoa ollut, mutta tarkoitan, ettei sen pitäisi antaa olla esteenä lähtemiselle.
Jotenki ihmiset aina sanovat vaihtoajan selventävän tulevaisuudensuunnitelmia tai kasvattavan luonnetta. Naureskelin vielä jouluna, että niin varmaan joo, kasvua taitaa tapahtua vain mun fyysisessä ulottuvuudessa, mutta varmaankin tällainen kokemus jotenkin muuttaa ihmistä. Miten, sen näkee sitten ajan kanssa. :) Ja vaikka olen tässä sitä vuoden ajan hokenut, sanotaan se nyt sitten vielä kerran: lähtekää ihmiset vaihtoon, ihan tosissaan. :) Tämä oli ihan varmasti yksi hienoimmista jutuista joita olen koskaan tehnyt.
Kiitos ja hei siis kaikille matkaani seuranneille! Audrey Hepburnin sanoihin on hyvä lopettaa:
postauksen kuvat flickr ja tumblr
Tätä on ollut loppujen lopuksi tosi hauska kirjoittaa, vähän kuin rustaisi jotain julkista päiväkirjaa. Mikä sinänsä on ainakin omaan korvaan jonkinasteinen oksymoron, mutta mitenkä tätä nyt muuten kuvaisi. :) Ainakin mulle itselleni Ranskalainen vuosi tulee olemaan yksi hyvä tapa muistaa myöhemmin ne fiilikset ja asiat, jotka on tulleet koettua. Tänne on ollut kiva kipata kaikki keskeneräiset ajatukset ja huonot vitsit, sekä myös laittaa kuvia (joista päätellen mun kuvaajatavaramerkkini on vino horisontti). En ole viitsinyt korjata mitään kirjoitus- tai pilkkuvirheitä, koska nämä postaukset eivät mitään virallisia kotitehtäviä tai vastaavia ole. Muistan myös elävästi, että jo nelosluokan Kesälomani-aineeseen sain opettajalta kommentin "käytät liikaa huutomerkkejä", ja kuten näkyy, niin tapa istuu aika sitkeässä! Suokaa siis anteeksi. :)
Yhteydenpito Suomeenkin onnistuu onneksi nykyään helposti; onhan sitä puhelimet, Facebook, Skype ja muut vastaavat viritelmät. Kyllä yhteydenpitovälineet aina keksitään. Ei se toki aina helppoa ollut, mutta tarkoitan, ettei sen pitäisi antaa olla esteenä lähtemiselle.
Jotenki ihmiset aina sanovat vaihtoajan selventävän tulevaisuudensuunnitelmia tai kasvattavan luonnetta. Naureskelin vielä jouluna, että niin varmaan joo, kasvua taitaa tapahtua vain mun fyysisessä ulottuvuudessa, mutta varmaankin tällainen kokemus jotenkin muuttaa ihmistä. Miten, sen näkee sitten ajan kanssa. :) Ja vaikka olen tässä sitä vuoden ajan hokenut, sanotaan se nyt sitten vielä kerran: lähtekää ihmiset vaihtoon, ihan tosissaan. :) Tämä oli ihan varmasti yksi hienoimmista jutuista joita olen koskaan tehnyt.
Kiitos ja hei siis kaikille matkaani seuranneille! Audrey Hepburnin sanoihin on hyvä lopettaa:
"Paris is always a good idea."
postauksen kuvat flickr ja tumblr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti