Yritin kirjoittaa jotain yhteenvetoa viime viikoista, mutta jostain syystä en tunnu löytävän tarpeeksi kuvailevia sanoja.
Ensinnäkin, suunnattiin viime viikolla synttärieni kunniaksi Le China -nimiseen, 1930-luvun Kiinan tyyliin sisustettuun ravintolaan/baariin. Todella viihtyisä paikka: ilmassa tuoksuu jasmiini, drinkit vievät kielen mennessään ja alakerrasta löytyy livemusiikkia arki-iltaisinkin!
Drinkkien tilaamisen jälkeen tytöt paljastivat synttärilahjansa:
Menopaluu Amsterdamiin! Uskomatonta. Franzi, Szilvi ja Lisa lähtevät siis mun kanssa reissuun! En tiennyt miten päin olisin ollut, ja piti siinä jo vähän kyyneliäkin nieleskellä. :D Meille tulee superhieno matka! (Kiitos myös teille kaikille ihanille, jotka lähetitte yllätyksiä - saitte mut ihan hämmennyksiin :) Et mercimercimerci pour toi aussi, Julie, j'adore le cadeau!)
Eilen oli puolestaan Szilvin synttärit, joita vietettiin Latinalaiskortteleissa hyvän ruuan ja Rue Mouffetardilla loistomusiikin parissa. Szilville päätettiin Franzin, Lisan ja Julian kanssa hankkia lahjaksi menopaluu Brysseliin - junamatka on vain 1,5 h suuntaansa, joten meidän seurue astuu junaan aamulla ja palaa Pariisiin saman päivän iltana. :) Eilen olikin sitten Szilvin vuoro kuivailla silmäkulmia pöytäliinaan. :D
Samana iltana oli myös viimeinen kerta, kun Charley ja Naz olivat mukana: kumpikin lähtee tänään koteihinsa Haagiin ja Istanbuliin. Ei tainnut kyllä kellään pysyä silmät kuivina, sen verran haikeaa meininkiä oli kyseessä... Onneksi Naz tulee käymään Pariisissa jo kuukauden päästä, ja Charleyta nähdään Amsterdamin reissun yhteydessä. Silti tää on herättänyt miettimään, kuinka nopeasti aika menee, ja tajuamaan myös, kuinka hyvä ratkaisu oli valita se koko lukuvuoden vaihto. On tänne jäämisessäkin toki varjopuolensa - en oikein pysty kuvittelemaan Pariisia ilman näitä ihmisiä. Jotenkin tähän tuudittautui niin, että tää meidän ihana porukka pysyisi koossa ja tutkailisi Pariisin katuja hamaan loppuun asti. Toisaalta, maailma on loppujen lopuksi aika pieni paikka, ja nämä tyypit tulee olemaan vain lentomatkan päässä.
Pian on joka tapauksessa aika suunnata omakin kurssi kohti muita maita kera parhaimman seuran eli Elisan, sillä Marokko kutsuu jo! :) Joskus tiedättekö tuntuu, että elämä on kaikesta huolimatta aika hienoa. :)
Ensinnäkin, suunnattiin viime viikolla synttärieni kunniaksi Le China -nimiseen, 1930-luvun Kiinan tyyliin sisustettuun ravintolaan/baariin. Todella viihtyisä paikka: ilmassa tuoksuu jasmiini, drinkit vievät kielen mennessään ja alakerrasta löytyy livemusiikkia arki-iltaisinkin!
Drinkkien tilaamisen jälkeen tytöt paljastivat synttärilahjansa:
Menopaluu Amsterdamiin! Uskomatonta. Franzi, Szilvi ja Lisa lähtevät siis mun kanssa reissuun! En tiennyt miten päin olisin ollut, ja piti siinä jo vähän kyyneliäkin nieleskellä. :D Meille tulee superhieno matka! (Kiitos myös teille kaikille ihanille, jotka lähetitte yllätyksiä - saitte mut ihan hämmennyksiin :) Et mercimercimerci pour toi aussi, Julie, j'adore le cadeau!)
Eilen oli puolestaan Szilvin synttärit, joita vietettiin Latinalaiskortteleissa hyvän ruuan ja Rue Mouffetardilla loistomusiikin parissa. Szilville päätettiin Franzin, Lisan ja Julian kanssa hankkia lahjaksi menopaluu Brysseliin - junamatka on vain 1,5 h suuntaansa, joten meidän seurue astuu junaan aamulla ja palaa Pariisiin saman päivän iltana. :) Eilen olikin sitten Szilvin vuoro kuivailla silmäkulmia pöytäliinaan. :D
Samana iltana oli myös viimeinen kerta, kun Charley ja Naz olivat mukana: kumpikin lähtee tänään koteihinsa Haagiin ja Istanbuliin. Ei tainnut kyllä kellään pysyä silmät kuivina, sen verran haikeaa meininkiä oli kyseessä... Onneksi Naz tulee käymään Pariisissa jo kuukauden päästä, ja Charleyta nähdään Amsterdamin reissun yhteydessä. Silti tää on herättänyt miettimään, kuinka nopeasti aika menee, ja tajuamaan myös, kuinka hyvä ratkaisu oli valita se koko lukuvuoden vaihto. On tänne jäämisessäkin toki varjopuolensa - en oikein pysty kuvittelemaan Pariisia ilman näitä ihmisiä. Jotenkin tähän tuudittautui niin, että tää meidän ihana porukka pysyisi koossa ja tutkailisi Pariisin katuja hamaan loppuun asti. Toisaalta, maailma on loppujen lopuksi aika pieni paikka, ja nämä tyypit tulee olemaan vain lentomatkan päässä.
Pian on joka tapauksessa aika suunnata omakin kurssi kohti muita maita kera parhaimman seuran eli Elisan, sillä Marokko kutsuu jo! :) Joskus tiedättekö tuntuu, että elämä on kaikesta huolimatta aika hienoa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti